Mikäköhän siinä on että fantasioin ns. saavuttamattomista naisista useinkin, suorastaan kaipaan heitä ja kaikki päättyy aina tietysti pettymykseen.
Eikä kyse ole fyysisestä fantasioinnista vaikka nämä naiset ovat ihan viehättäviä vaan nimenomaan näen heissä jotain sellaisia henkisiä ominaisuuksia joita osaisin arvostaa kuten tietynlainen tietoisuus asioista, empaattisuus jne.
Lopulta en pety siihen etten näitä naisia saa tai saan heiltä pakit vaan siihen että he eivät vastaa niitä fantasioita joita heistä olen rakentanut. Heistä yleensä paljastuu negatiivisia ominaisuuksia jotka ovat olleet nähtävissä alusta asti, mutta jotka olen sivuuttanut "rakkauden" vuoksi.
Kyse ei ole siis siitä että tulisi surulliseksi kun en saa heitä vaan että olen "vajonnut" fantasiaan joka ei ole heistä totta ja joudun siitä sitten luopumaan.
Milloinkahan oppisin tutustumaan ja rakastumaan ihan ns. normaaliin naiseen?
Tämä viimeisin kokemus oli jotenkin todella maatajärisyttävä koska minulle paljastui kokonaisuutena omat tekemäni virheet ja miten silmin nähden rakensin fantasiaani.
Eikä kyse ole fyysisestä fantasioinnista vaikka nämä naiset ovat ihan viehättäviä vaan nimenomaan näen heissä jotain sellaisia henkisiä ominaisuuksia joita osaisin arvostaa kuten tietynlainen tietoisuus asioista, empaattisuus jne.
Lopulta en pety siihen etten näitä naisia saa tai saan heiltä pakit vaan siihen että he eivät vastaa niitä fantasioita joita heistä olen rakentanut. Heistä yleensä paljastuu negatiivisia ominaisuuksia jotka ovat olleet nähtävissä alusta asti, mutta jotka olen sivuuttanut "rakkauden" vuoksi.
Kyse ei ole siis siitä että tulisi surulliseksi kun en saa heitä vaan että olen "vajonnut" fantasiaan joka ei ole heistä totta ja joudun siitä sitten luopumaan.
Milloinkahan oppisin tutustumaan ja rakastumaan ihan ns. normaaliin naiseen?
Tämä viimeisin kokemus oli jotenkin todella maatajärisyttävä koska minulle paljastui kokonaisuutena omat tekemäni virheet ja miten silmin nähden rakensin fantasiaani.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Milloin rakastut ? Rakkaus ei ole vain positiivisia puolia ja asioita
En ole varma enää olenko ollut koskaan rakastunut näiden kokemusten perusteella.
Ehkä saat myös omilla toimillasi niitä negatiivisia puolia esille jos ei niitä ole heti havaittavissa. Ihmiset heijastavat toisen tekemisiä käytöksellään.
Mielestäni saatat olla enneminkin rakastunut ihastumisen ja siihen kiihkeän intohimon tunteeseen etkä osaa elää arkea, etkä kestä toisten omia persoonallisuuksia ja tapoja. Haluat kaiken sujuvan omilla ehdoillasi.
Ehkä on hyvä muistaa että ihan täydellistä kumppania ei ole, etkä sinäkään ole kenellekään.
Eikä rakkaus ole aloittajan kuvaamaa!
Hän ei ole rakastunut. Hän unelmoi, katsoo elokuvaa ja rakastuu elokuvaansa ei ihmiseen
Ei todellakaan.
Päinvastoin, tahtoisin elää sitä arkea jne. vaan näistä naisista tulee nimenomana esille negatiivisia puolia: pelailua, tunteilla leikkimistä jne.
Sillä ei ole mitään tekemistä toisen "persoonan" kanssa.
Totta, täydellistä kumppania ei ole, mutta minä en tule koskaan olemaan yhdessä naisten kanssa jotka ovat jääneet jollekin pennun asteelle tunteiden käsittelyssä ja näyttämisessä.
En ole sanonut olevani rakastunut.
Sanoin että selkeästi fantasioin näille naisille ominaisuuksia joita heillä ei ole.
Kuvittelen heidät tietynlaisiksi sisimmältään ja petyn kun he eivät ole sitä.
Pelaat itse ja projisoit vikasi muihin.
En pelaa ihmisillä, älä ole lapsi ja lopeta trollaaminen.
Naiset ovat nykyään pelkkiä pelailijoita ja leikkijöitä. Siitä he saavat tunne-elämyksensä. Jos jokin menee sitten vikaan heidän leikeissään niin miehen vika ja tietysti mies pelasi heillä vaikka ei tehnyt elettäkään sellaiseen.
Mutta lapset ei ymmärrä.
Kuulostaa omista teoista ja vioista toisten syyllistämiselta. -en minä, vaan tuo"
Psyykkisestikö se suojelee päätäsi? Tapa se on tuokin.
Se vaan ettei kovinkaan monet halua olla lähelläsi ehkäpä juuri tuon takia.
Kuka haluaa syyttömänä hirteen toisen ihmisen puolesta/synneistä?
Lapsen tekstiä, en jaksa enää vastata sulle pieni lapsi.
vaivauduit kommentoimaan erityisesti sanoaksesi ettet vastaa ja samalla päätit haukkua turhaan lapseksi.
et ole yhtään parempi vaikka sitä varmaan yritit.
Lapsen tekstiä on se jos ei ole mitään muuta sanottavaa kuin ränkyttää paskaa aloittajasta.
Jos on eri mieltä niin perustelee asiat, eikä ränkytä kuten pieni lapsi.
Jaa-a. Ihan asiaa puhut, pitää osata perustella asioita.
..mutta ei kannata vajota itse lapselliselle tasolle silloin kun joku muu on lapsellinen. Enkä nyt siis puhu niinkuin olisin joku täydellinen ihminen tai minulla olisi oikeus neuvoa muita - itsekin sorrun samanlaiseen käytökseen (onneksi kuitenkin erittäin harvoin)
Nämä "lapsi" vastaajat ovat vain kuule trolleja. Heidän tasolleen vajoaminen on mahdotonta.
Heitä ei kiinnosta mitä sanottavaa on kenelläkään tai mitä kukaan voi oppia aiheesta, pääasia että pääsevät purkamaan katkeruuttaan ja pienen lapsen päänsä pakotusta.
Itse olen 2000-luvulla päästänyt kaksi naista lähelle. Ensimmäinen lähti auttamishalusta kun hän oli täysin avuton (en mä osaa oli vakiovastaus kurssin vetäjän neuvoihin) ja yritin kannustaa häntä eteenpäin ammatin hankkimisessa ja huonossa parisuhteessa (ei terve ihminen sellaiseen jää). Lopulta tajusin hoitaneeni omia vikoja hänen kautta ja samalla tutustuin sanaan dissosiaatio. Tässä kärsi itsetuntoni, uskoni inhimillisyyteen ja ihmisen kykyyn erottaa oikea ja väärä. Ymmärsin ettei toista voi korjata, parantaa tai muuttaa. Tämä kokemus opetti minulle paljon itsestäni ja ihmissuhteista. Enemmän kuin mikään koskaan. Uuden suhteen syntymiseen en enää uskonut. Kepeät yhden illan jutut ovat turvallisia. Moni aikuinen ihminen voi olla tunne-elämältään lapsen tasolla ja kyvytön ilmaisemaan tunteitaan toisella tai voi torjua ne jopa itseltään. Tämä ei tee ihmisestä huonoa tai viallista vaan ainoastaan haittaa hyvien ihmissuhteiden syntymistä ja voi aiheuttaa ''kohellusta'' kun on tarve läheisyyteen ja sitä haetaan alkoholin avulla estoja poistaen. Jos ei luota itseensä, niin silloin ei voi myöskään luottaa muihin. Kun tiedostaa asioita ja puutteitaan, niin voi myös kehittää ja kasvattaa itseään tunne-elämän alueilla. Hienointa on kun löytää ihmisen jota voi rakastaa sellaisenaan. Vikoineen päivineen. Kun oppii hyväksymään omia vikojaan, niin sitten kai voi hyväksyä ettei toinenkaan ole täydellinen. Rakastaminen vaatii rohkeutta, Siinä voi sattua. Mutta rakkaudeton elämä ilman tunteita vasta sattuukin vaikka miten tukahduttaisi tarpeensa. Rakkaus ei aseta ehtoja, eikä vaadi toiselta muutosta. Jos tapaa ihanan ihmisen, joka huolehtii muista ja täyttää heidän tarpeitaan, niin sellaista ihmistä on vaikea olla rakastamatta. Silloin haluaa että voisi joskus täyttää hänen tarpeitaan ja saisi hoitaa ihmistä, joka antaa niin monelle niin paljon. Sellaisesta kannattaa jo fantasioidakin.
Ongelmani on se että nämä kohteet ovat täysin vääriä.
Olet se säälittävä yli kolmekyppinen äijänkuvatus, joka on itkenyt täällä jo hyvän tovin. Voin sanoa sinulle, että et koskaan ketään löydä. Teksteistäsi paistaa naisviha tai ainakin se, että et arvosta naisia yhtään. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan - olen varma, että olet pelaillut. Naiset kyllä vaistoaa, jos mies suhtautuu heihin jo heti kättelyssä alentavasti. Omaa käytöstäsi ja asennoitumistasi muuttamalla voisit ehkä jonkun saada vierellesi, mutta "herra täydellinen" ei tietenkään näe itsessään mitään vikaa. Säälittävää haukkua heti muita "lapsen tasoisiksi", kun jonkun vastaus ei miellytä.
En tahtoisi olla kanssasi edes naapuri, vaikutat niin paskalta tyypiltä ulosantisi perusteella.
Alle kolmekymppinen, korjataan.
Lapsen tekstiä ylempänä myös :)
Kusipäille annetaan kusipään kohtelu.
Olet kusipää.
Lapsen tekstiä.
Kaikki, muutamat, miehet keihin olen ollut kiinnostunut ovat olleet saavuttamattomissa. Heidän kaikkien yhdistävä tekijä on ollut tietty läsnäolo, jossa yhdistyy karismaa, huumorintajua sekä ''tekijä '', joka tekisi suhteesta epäsopimatonta. Eli minun on turvallista olla ihastuksen tunteessani, koska tiedän, että se ei tule johtamaan mihinkään, mutta heidät nähdessään koen hormonimyrskyn. Olen kai siihen tunteeseen jäänyt koukkuun. Voin odottaa toisinaan kuukausia ilman mitään, jotta vain saisin kiksit tästä tunteesta.
Tunteiden käsittelyssä olen varmaan juurikin tälläinen pentu. Tai ironista on, että olen hyvä toisten tunteiden kuuntelemisessa sekä käsittelyssä, mutta omani olen laiminlyönyt. Jos joudun ''tosi-mielessä'' tutustumaan johonkin, ahdistun ja muutun todella varautuneeksi. Se purkautuu sitten semmoisena tyhjäpään -tunteena, että vaihtelen hiljaisesta iloiseksi, ja tunnen itseni sosiaalisesti epätaitavaksi. Se on outoa, koska olen muuten ihmisten ilmoilla viihdyttäjä-tyyppi, terävä-kieleltäni sekä pystyn kontrolloimaan tilanteita. Yksin olen pohdiskeleva, vakava sekä aika ahdistunutkin. Toisaalta olen lapsesta asti joutunut huolehtimaan itsestäni, ja en edes pystyisi kuvittelemaan itseäni parisuhteeseen. Olen ehkä vähän katkerakin, koska minun apuni on kelvannut aina, mutta minulta ei edes vaivauduta kysymään kuulumisia.
Eräs mies menneisyydestä aiheutti minulle oudon tilanteen. Ensin pelästyin, jos hän on minusta nyt kiinnostunut. Hetken kuluttua huomasin, että enemmän pelkäsin itseni olevan hänestä kiinnostunut. No, ei hän ilmeisesti ollut kiinnostunut minusta, jonka jälkeen kiinnostuinkin hänestä.
Eli olen varmaan aika raskas tyyppi, ja en edes suosittelisikaan itseäni kenellekään.
Toisaalta, olen hyvin empaattinen sekä välitän aidosti ihmisistä, jotka ovat lähipiirissäni.
Olenpa ärsyttävän kuuloinen. Täytyy varmaan lopettaa tämä tunteista länkyttäminen, ja keskittyä taas vaikka politiikkaan.
Kiitos vastauksestasi!
Se oli juuri niin mahtava kuin osasin joltakulta ymmärtävältä oikeasti odottaa!
Minulla on aikalailla samoja kokemuksia.
En nuorempana osannut solmia oikein naissuhteita ja kaikki on jäänyt myöhemmäksi jonka vuoksi osaan olla naisten kanssa suhdetta luodessa hyvin jäykkä. Siitä ei oikein tule mitään.
Muulloin olen taas todella ulospäinsuuntautunut, flirttailevakin ja huomaan että naisia kiinnostuu. En kuitenkaan tartu näihin vaan jostain syystä poimin joukosta jonkun joka saattaa olla kiinnostunut, mutta jollakin tavalla saavuttamaton. Ehkä jopa ilkeästi sanottuna "eri tasoa" kuin itse olen.
Minulla tuohon liittyy voimakas tarve fantasioida että tämä nainen on kaltaiseni (usein heissä onkin jotakin samaa jota suurentelen mielessäni) sekä suhteemme voisi onnistua tunteiden vuoksi. Että jaamme keskenämme jotain tosi spesialia. En koskaan ymmärrä että siitä suurin osa pääässäni ja vaikka naisella olisi tunteita niin suhteemme ei ole kehittynyt kuten päässäni olen kuvitellut.
Joskus tämä jää pelkän kuvitelman tasolle, mutta viime vuosina olen tehnyt kaikkeni että saan aloitteen tehtyä. Tällöin olen aivan yhtä kömpelö kuin muiden kanssa eikä niistä tule yleensä mitään. Jos jotakin olisi tapahtumassa niin käsittelen naisia kuin isoilla patalapuilla kukkasta.
Kaikkein pahinta kuitenkin on että nämä naiset ovat kuten mainitsin kauttaaltaan minulle epäsopivia lopulta luonteeltaan ja huvittavinta on että otan pakit kuin mies. Tunnen menetystä, mutta sen jälkeen kaikki on ok. Mutta se että naisista paljastuu että he eivät olekkaan niin hienoja kuin olen fantasioinut tuottaa suunnatonta menetyksen tuskaa.
Nyt en enää tiedä mihin uskoa ja miten löytää normaali onnellinen parisuhde mitä muilla on.
Yritän ymmärtää.
Miksi et osannut nuorempana solmia naissuhteita? Etkö pitänyt ikäisistäsi, huono itsevarmuus, naiset liian huonoja, liian hyviä..?
Entä nämä sinun ''eri tason'' naiset, alempaa kastia ilmeisesti, jos ilkeästi sanoit? Tuomitseeko yhteiskunta tai tuttavasi sinut, jos olisit heidän kanssaan?
Ovatko he vähän noloja?
Miten näet itsesi tällä hetkellä? Haet jotain itsesi kaltaista..
Ja nämä fantasiat. Noh, itse syyllistyn päivittäin esimerkiksi yksin lenkkeillessäni kuvittelemaan esimerkiksi hänet mukaani ja keskustelevamme x aiheesta, ja koen hetken hyvää oloa. Toivon törmääväni häneen. Negatiivinen tunne tulee jälkikäteen, kun tajuan, että hän ei tule, ja että en ole käynyt sitä keskustelua. Ja, että olen yksin. En kelpaa. Olisipa hän tässä. Kukaan ei ole.
Täytätätkö edes itse omia odotuksiasi? Tiedätkö itse heikkouksiasi?Miksi ne naiset haluaisivat olla kanssasi? Miksi eivät?
Minua viehättää juurikin tuollaiset itsevarman, ulospäinsuuntautuneen OLOISET miehet, ja vielä enemmän kun näen heissä epätäydellisyyksiä, ja erinäisiä tasoja persoonassa. Eritoten kiehtoo inhimillisyys sekä se pimeämpi puoli. Itse puolestani teen kaikkeni peittääkseni sen.
Minulla on kyllä paljon vielä opittavaa tässä elämässä, eritoten itsestäni. Vanhoja käyttäytymismalleja kun vain on vaikea muuttaa
.
Fantasioit luultavasti siksi ettet kestä oikeaa todellisuutta itsestäsi ja muista ihmisistä, eikä sinulla taida olla myöskään keinoja tai työkaluja muuttaa tätä ajattelutapaa tai käyttäymismalliasi, vaikka jollain tasolla tiedostatkin, että se voisi olla hyväksi. Ei vaan ole keinoja niin ei ole. Ehkä niitä voisi oppia, mutta aika perustavanlaatuisesta muutoksesta sinulle lienee siinä kyse, ja asenteesi perusteella kuulostaa hieman siltä, ettei se tulisi onnistumaankaan. Onnea silti tiellesi.
Lapsen vastaus sieltä taas pamahti.
Sun käsityksen mukaan aika paljon lapsosia pyörii täällä sun ketjussa. Hyvä ettei sulla tuota järkiosastoa paljon ole. Ei paljon vastakarvavastaukset kelpaa. 😅
Tunnusta pois, sulle riittää pelkkä fantasiointi, mitää et ole valmis muuttamaan missään asiassa.
Minäpä kerron mikä ero on lapsen ja aikuisen viestissä.
Järkeä on enemmän kuin teillä yhteensä.
Esimerkiksi jos henkilö olisi sanonut että "et ole valmis muuttumaan" niin olisit voinut kertoa miten se tapahtuu, kertoa omakohtaista kokemusta jne.
Mut ei pelkkä lapsipaskatrolli jonka elämä kuluu toisten ketjuissa runkatessa.
Katsos kun aloitus jo sisältää ajatuksen että minussa on vikaa. Ei tällöin tarvitse yrittää tulla hieromaan paskaa toisen naamaan ellei ole lapsosista se kaikkein lapsosin.
Ihminen, Aito, ei ole teatterikappale, joka yrittää esiintyä, hurmata todellisen itsensä piiloon.
Miten tämä liittyy aloitukseen?
Tapasin kerran Miehen. Hän teki valtavan vaikutuksen. Mikä ja mitä hän oli - se näkyi, maistui, tuntui. Epävarmuutensa, keskeneräisyytensä, sen vaiheen kiire, jota kohdallaan eli.. Kaikki vyöryi syliini, noin kuvaannoillisesti.
Pelot, toiveet täydellisestä Kylkiluusta... Kaikki oli aaistittavissa, mitä Hänen toivelistaansa tuli. Väkevämmin aistin kuin on mahdollista kuvailla. Rakastin Häntä. Rakastan yhä. Hän on. Uniikki. Mutta... mitä koin Hänen tarvitsevan haluamisen, fantasian tasolla, rehellisesti.. se en ollut minä. Haluamansa Hän on saanut.
Toivon, joka solullani, että Hän on onnellinen, ja..Toivon, että saamme kohdata vielä joskus, jossain, toisena aikana, toisenlaisissa olosuhteissa ja katsoa. Katsoa toisiamme niin kuin Aikuiset katsovat.
Alkaa alusta, T-mies.
Mieluummin oikeassa elämässä kuin fantasioissa.
Harmi...
Miksi pitäisi tavat eri ajassa tai tilanteessa?
Tuskin on mulle mutta jos ois niin olisin kyllä tehnyt kaikkeni hyvän suhteen eteen jos olisin mahdollisuuden saanut, oishan sitä voinut koittaa ja jos ei toimi niin erota ystävinä, itse pystyn ainakin sellaseen.
Osa nuista asioista kyllä ei pidä piakkaansa, itsevarmuus tuli takaisin sinun ansiostasi ja olen ollut oma itseni ja pystyn sitä olemaan, niinkuin tiedät annoin prin 3 vuoden asioiden vaikuttaa liikaa mutta ei vaikuta enään.
Se on kuitenkin pääasia jokatapuksessa että saan välillä nähdä sinua ja olla ystävälllinen ja avulias ja se jos sinä pidät minua hyvänä ihmisenä ja näet oikeasti millanen olen, olet kyllä ihanin nainen jonka olen elämässäni tavannut.
Jutellaan kun taas tavataan
Omalla kohdalla tulee aina pohdittua, kun noita kuormittavia tekijöitä on kertynyt elämän aikana, että näkeekö mahdolliset kumppaniehdokkaat minut juurikin viallisena? Monesti kuulee että "en halua ihmistä jolla on tunne-elämän ongelmia". Pitääkö ihmisen olla täydellinen että kelpaa? Eikö jokaisella ole menneisyydessä/nykyisyydessä asioita joita tulee prosessoida.
Mitä tulee pettymykseen, olen omalla kohdallani onnistunut pienentämään sitä sillä että tutustun ihastukseeni mahdollisimman nopeasti. Näin omat fantasiat ja lokeroinnit eivät pääse sotkemaan toisen ihmisen aitoa kohtaamista. Tutustun siihen minkälainen toinen on, sen sijaan että luon odotuksia siitä minkälainen hänen tulisi olla. Tottakai toivon, että löydän ihmisen joka tietyissä asioissa on kanssani samalla aaltopituudella. Mutta sitä en pysty etukäteen ihmisestä tietämään. Siksi ainoa vaihtoehto on tutustua ja antaa mahdollisuus.
https://youtu.be/nQKIwmSUjk4
Käyttäydyn sosiaalisesti niinkuin viisaat/yliajattelevat mutta en ole kyllä Einsteinin tasolla. Tavallista nopeampi oppimaan olen, mutta laiska.
Tunnistaako kukaan itseään tästä videosta