Tuntuu, että olen jotenkin tosi erilainen kuin muut, ihastun tosi harvoin kehenkään, muut voivat vaihtaa kumppaniakin vaikka kuinka usein, aina vain ihastuvat ja rakastuvat uudelleen, minulle ei noin vain tapahdu, olenkin varmaan iki sinkku.
Minulla on ystäviä jotka miehiä ja en ole koskaan kokenut heitä kohtaan minkäänlaista seksuaalista vetovoimaa, tunnen heitä kohtaan samoin kun naisiakin kohtaan, tärkeitä, mutta vain ystävänä. Vuosia sitten tapasin miehen, oli ensimmäinen ihastus ikinä ja tämä mies kummittelee edelleen tuolla jossain takaraivossa, oliko se sitten jokin se oikea vai mikä, en tiedä. Aina hänet nähdessään tuli sellainen käsittämätön fiilis ns. lamaannuin täysin, olin jopa ehkä vähän alistuneen koiranpennun näköinen :D siis jokin vain meni siten, että aina menin ihan hämilleni. Menin tietenkin aivan lukkoon, enkä pystynyt keskustelemaan kyseiselle henkilölle, vaikka ihastuksen kohde olikin. Ympärillä oli muitakin myös miehiä ja heidän kanssa pystyin olemaan ihan täysin oma itseni. No katseemme kohtasi monesti ja siinä oli jotakin erilaista. Kaikki tietää ehkä sen tunteen, kun näet jonkun ja katse kohtaa ja sitten ollaan hämillään, tää tapahtui aina. Tunnen oloni todella typeräksi kun mietin aina vain sitä yhtä miestä, vuodet vain kuluu, mutta yhä edelleen. Olen miettinyt jopa, että pitäisikö kenties ottaa häneen yhteyttä ja kysellä vain kuulumisia, tosin typerältä se tuntuisi, mutta en tuu muuten varmaan ikinä pääsemään asian yli. Sekavin ajatuksin kun mietin, että onko tässä järkeä enää, kun joku jota en oikeasti edes tunne, on mielessä lähes päivittäin. Ja voinko kenties tuntea ketään toista kohtaan koskaa samoin. Jos vain ottaisin yhteyttä ja katsoisin vastaako jos ei unohtaisin?
Minulla on ystäviä jotka miehiä ja en ole koskaan kokenut heitä kohtaan minkäänlaista seksuaalista vetovoimaa, tunnen heitä kohtaan samoin kun naisiakin kohtaan, tärkeitä, mutta vain ystävänä. Vuosia sitten tapasin miehen, oli ensimmäinen ihastus ikinä ja tämä mies kummittelee edelleen tuolla jossain takaraivossa, oliko se sitten jokin se oikea vai mikä, en tiedä. Aina hänet nähdessään tuli sellainen käsittämätön fiilis ns. lamaannuin täysin, olin jopa ehkä vähän alistuneen koiranpennun näköinen :D siis jokin vain meni siten, että aina menin ihan hämilleni. Menin tietenkin aivan lukkoon, enkä pystynyt keskustelemaan kyseiselle henkilölle, vaikka ihastuksen kohde olikin. Ympärillä oli muitakin myös miehiä ja heidän kanssa pystyin olemaan ihan täysin oma itseni. No katseemme kohtasi monesti ja siinä oli jotakin erilaista. Kaikki tietää ehkä sen tunteen, kun näet jonkun ja katse kohtaa ja sitten ollaan hämillään, tää tapahtui aina. Tunnen oloni todella typeräksi kun mietin aina vain sitä yhtä miestä, vuodet vain kuluu, mutta yhä edelleen. Olen miettinyt jopa, että pitäisikö kenties ottaa häneen yhteyttä ja kysellä vain kuulumisia, tosin typerältä se tuntuisi, mutta en tuu muuten varmaan ikinä pääsemään asian yli. Sekavin ajatuksin kun mietin, että onko tässä järkeä enää, kun joku jota en oikeasti edes tunne, on mielessä lähes päivittäin. Ja voinko kenties tuntea ketään toista kohtaan koskaa samoin. Jos vain ottaisin yhteyttä ja katsoisin vastaako jos ei unohtaisin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
No jos ihan rehellisesti annan vastauksen niin kannattaa ottaa yhteyttä.
Syystä että jos hän on halukas keskustelemana kanssasi niin ehkä sinulle selviää millainen hän on oikeasti ja siten voit käsitellä tuon ihastuksesi pois alta.
Vaikka hän ei olisi kiinnostnut niin pääset sitten elämässä eteenpäin.
Itse olen toiminut tuolla tavoin naisten kanssa jotka ovat jääneet vaivaamaan, pari tapauksessa aikaa oli kulunut yli vuosi.
Anna siis mennä!
Tarkoitus oli sanoa että tapahtui mitä hyvänsä niin opit tuosta yhteydenotosta jotakin. Jos ei vastaa niin häntä ei kiinnosta edes sen vertaa ja jos vastaa niin voi kertoa jotain joka auttaa sinua ymmärtämään itseäsi.
Tietysti ei koskaan tiedä ajatteliko mies samalla tavalla tai ajatteleeko toisinaan sinua myös edelleen.
Nämä ovat niitä elämän oppitunteja joita kannattaa oppia jotta voit ihastua uudelleen.
Eli tämä vastaaja toivoo/olettaa että ihmisestä löytyy sellaisia ikäviä tai huonoja piirteitä, että toinen ei enää olisikaan kiinnostunut. Elämää nähneet ja kokeneet ihmiset tietää, että jokaisess ihmisessä on huonojakin puolia ja jos tunteita on niin itselläni ja uskon monella muullakin ne huonot piirteet, jotka aiheuttaisivat sen etten tuota ihmistä ainakaan haluaisi ovat sellaisia että kovin moni muukaan ei sellaista ihmistä haluaisi tai huolisi ja saman ajattelen tietysti myös toistepäin eli jos minuun olisi tunteita ja toinen ei minua silloin haluaisi niin vikani ovat niin suuria että tuskin monelle kelpaisin. Mutta siis itselle tunteet tärkeimmät.
En tajunnut vittuakaan mitä sanoit, mutta ok.
Ei se mitään, ei ole suuri vika. Kuten totesin tunteet on tärkeimmät.
Asiat kannattanee selvittää,tai miettiä paljon myöhemmin..