Apua, kun on vaikea masikseltaan, tylsyydeltään, päästä ovesta ulos liikkumaan. Onko muita, jotka kamppailevat tässä harmaassa säässä tuskan ja masiksen kanssa, kun mikään ei huvita, ei suju? Siksi liikuntaan lähtökin tuppaa jäämään, kun ei saa tarvittavaa voimaa ja intoa.
Taistelen päästä ovesta ulos kuntosalille! Olisi upeaa sen reissun jälkeen!
Yritetäänkö yhdessä ulos kävelylle, kuntosalille tai muuten liikkumaan. Jollei pääse ulos, niin jokin setti kotonakin vain.
Taistelen päästä ovesta ulos kuntosalille! Olisi upeaa sen reissun jälkeen!
Yritetäänkö yhdessä ulos kävelylle, kuntosalille tai muuten liikkumaan. Jollei pääse ulos, niin jokin setti kotonakin vain.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joo sama ongelma. Pari kertaa viikossa saan käytyä ryhmäliikuntatunneilla, mutta eihän tuolla määrällä kuntoon pääse. Enempää en tällä hetkellä jaksa ja tuokin vaatii jo ponnistusta, joten oltava armollinen itselleen että tekee edes jotain.
Toivottavasti pääset kuntosalireissullesi, kyllähän sen jälkeen parempi olo varmasti on. Voittajafiilikset kun on päässyt liikkeelle kotoa ja treenaamaan.
Millä paikkakunnalla keskustelun aloittaja asuu?
No hei, moro, aloittaja voittajana ilmoittaa, että salilla olin! Hartaasti reenasin sit kelvollisesti, kunhan alkuun pääsin. Siinä aika hetikin lämmittelyjä tehdessä jo alkaa tuntua mukavaltakin ja uskon sen johtuvan ihan siitä, että endorfiilejä alkaa erittyä kehossa. Säätila tänäänkin synkkä, mutta jotenkin salilla muiden henkilöiden läsnä ollessa mieliala tuli paremmaksi ikään kuin yhteydentunteestakin, mikä sanoittakin toimii, kun eivät siellä puuhailevat juttele. Sali on kyllä masentuneelle ihan parhaita paikkoja, kunhan vain muutoin mahdollista.
Olo on nyt hyvä, joskin hieman liiankin hakattu tunne ja vähän on ylihengitystä, mille olen herkkä.
Kysyit, missä päin asun. Olen pk-seudulla.
Vakavasti masentuneelle mikään ei ole paras paikka. On oikeastaan ihan yhdentekevää käykö salilla vai ei, kun uskoa tulevaisuuteenkaan ei ole. En tule todennäköisesti ikinä elämään ns. normielämää ja monta kertaa viikossa salilla käymiseen ei todellakaan riitä voimat. Kärsin myös voimakkaista sos. fobioista, joten ei edes pysty lähtemään mihinkään missä paljon ihmisiä kun tuntuu että muutenkin kaikki tuijottaa. Hyväkuntoisia masentuneita olette, jospa kärsittekin dystymiasta masennuksen sijaan.
Ei auta salit 4x viikko ja muu liikunnat päälle. ei auta työnteko päivät 12h keskimäärin.
Masentaa silti.
Työstä ja liikunnasta pitää olla myös riittävästi lepoa ja palautumista.
Hei mä tajuan kyllä tuonkin! Noinkin voi olla, mulla on kokemusta aiemmilta vuosiltani, että lopullisesti, syvimmiten ei auta. Myöskään ei ole auttanut turvallinen ihmissuhde, samaa angstia ja masentunutta oloa silti koko ajan. Hmm?
- Puhutteleva on nimim. kyllästyttää kokemus-miete!
Oli jossain toisessa avauksessa että masentuneet on laiskoja, niin ei pidä kyllä omalla kohdalla paikkaansa. Kyllähän se työnteko ja treenaminen ja kaikki muu homma vie ajatuksia muualle, mutta sitten kun se vähäinen vapaa-aika koittaa masentaa pirusti taas. Siis lievittää oireita itsellä, muttei paranna sitä.
"masentaa" ei kai oo sama asia kuin, että olisi masennusta. jos on oikeasti masentunut, niin ei lenkille yleensä jaksa pienellä tsempillä lähteä.