Olimme yhdessä vuosia ja nyt päätin itse erota hänestä. Siitä päivästä lähtien kun hän haki tavaransa olen miettinyt päätöstäni, teinköhän oikein.
Olimme kuin parhaat ystävät ja rakastavaiset.
Usein Olin kuitenkin se joka tekee kompromisseja ja joustaa.
Silti ikävöin sitä kuinka Pystyin kertomaan hänelle kaiken ja luottamaan kuin kallioon.
Tiesin aina lopulta että hän rakastaa minua.
Hän antoi anteeksi hölmöilyni ja aina kun hän koski minua.. Luulen ettei kenenkään kosketus tunnu siltä. Rakastan häntä koko sydämeni pohjasta..
Kaksi kertaa hän humalassa kuristi minua aika lujasti ja sen jälkeen Rakkautemme kärsi kovasti.. en voinut hänen antaa koskea kun mielessäni pyöri kysymykset että kuinka omaa kaikista rakkainta voi kohdella noin.
Ensimmäisestä kerrasta toivuin ja kun uskalsin taas antautua suhteeseen täysillä mies teki sen uudelleen ja minä Olin kovin rikki. Vähän viimeisimmän pahoinpitelyn jälkeen jätin hänet.
Miksi Oi miksi vieläkin tunnen suuria tunteita ihmistä kohtaan joka teki noin!?
Olisin hetkessä valmis antamaan kaiken hänelle anteeksi ja valmis vannomaan rakkautta hänelle koko maailman edessä!! Olen siitä huolimatta pitänyt pääni ja pysytellyt erossa. Viihteellä ollessani olen sortunut soittamaan muttei hän ole vastannut.
Tiedän että kyseisen ihmisen kanssa olisi paljon haasteita mutta en tiedä Olenko vain riippuvainen tästä vai onko hän minun elämäni rakkaus? Tunnenko ketään kohtaan samanlaista rakkautta ja yhteen kuuluvuutta??? Terveisin tunnemyrskyissä oleva..
Ikävöin sitä kuinka illalla villiinnyin ja hulluttelin, koitit tosissasi sanoa että rauhoitu kunnes lähdit siihen mukaan.
Ikävöin sitä kun rasvasin selkääsi ja kirjoitin aina kylmällä rasvalla nimikirjaimet vahvaan selkääsi.
Ikävöin sitä kuinka vannoimme rakkauttamme ja lupasimme olla toistemme ikuisesti.
Ikävöin sitä kuinka rauhoituin kun sain paina pääni rintaasi vasten.
Ikävöin sitä kuinka silitin kasvojasi ja kuinka nukahdit aina siihen.
Olimme kuin parhaat ystävät ja rakastavaiset.
Usein Olin kuitenkin se joka tekee kompromisseja ja joustaa.
Silti ikävöin sitä kuinka Pystyin kertomaan hänelle kaiken ja luottamaan kuin kallioon.
Tiesin aina lopulta että hän rakastaa minua.
Hän antoi anteeksi hölmöilyni ja aina kun hän koski minua.. Luulen ettei kenenkään kosketus tunnu siltä. Rakastan häntä koko sydämeni pohjasta..
Kaksi kertaa hän humalassa kuristi minua aika lujasti ja sen jälkeen Rakkautemme kärsi kovasti.. en voinut hänen antaa koskea kun mielessäni pyöri kysymykset että kuinka omaa kaikista rakkainta voi kohdella noin.
Ensimmäisestä kerrasta toivuin ja kun uskalsin taas antautua suhteeseen täysillä mies teki sen uudelleen ja minä Olin kovin rikki. Vähän viimeisimmän pahoinpitelyn jälkeen jätin hänet.
Miksi Oi miksi vieläkin tunnen suuria tunteita ihmistä kohtaan joka teki noin!?
Olisin hetkessä valmis antamaan kaiken hänelle anteeksi ja valmis vannomaan rakkautta hänelle koko maailman edessä!! Olen siitä huolimatta pitänyt pääni ja pysytellyt erossa. Viihteellä ollessani olen sortunut soittamaan muttei hän ole vastannut.
Tiedän että kyseisen ihmisen kanssa olisi paljon haasteita mutta en tiedä Olenko vain riippuvainen tästä vai onko hän minun elämäni rakkaus? Tunnenko ketään kohtaan samanlaista rakkautta ja yhteen kuuluvuutta??? Terveisin tunnemyrskyissä oleva..
Ikävöin sitä kuinka illalla villiinnyin ja hulluttelin, koitit tosissasi sanoa että rauhoitu kunnes lähdit siihen mukaan.
Ikävöin sitä kun rasvasin selkääsi ja kirjoitin aina kylmällä rasvalla nimikirjaimet vahvaan selkääsi.
Ikävöin sitä kuinka vannoimme rakkauttamme ja lupasimme olla toistemme ikuisesti.
Ikävöin sitä kuinka rauhoituin kun sain paina pääni rintaasi vasten.
Ikävöin sitä kuinka silitin kasvojasi ja kuinka nukahdit aina siihen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onneksi en häntä vielä tunne.
Kyllähän tuossa olisi voinut hengestään päästä. Teit oikean ratkaisun. Suhteessa oli hyvääkin, mutta tuollainen väkivalta olisi vain syventynyt ja sitä lopettamisen rajaa ei välttämättä olisi tullutkaan. Surullisia esimerkkejä on paljon. Väkivaltaa seuraa katumus kunnes koittaa jälleen uusi väkivaltainen purkaus jne. Teit viisaasti, kun suojelit itseäsi.