Kansainvälinen kiristysbisnes

Nyt tapetille noussut tekijänoikeus-kiristysbisnes on samankaltaista kuin muuallakin maailmassa. Paketti toimii pääpiirteittäin lähestulkoon samalla tavalla alusta loppuun kaikissa maissa, jossa tätä on havaittu. Suomessa tämä menee osapuilleen näin:

1. Lataaja liittyy torrent-parveen. Saksalainen (sillointällöin nimeään vaihtava) tekijänoikeusnimikkeitä valvova yhtiö on samassa parvessa ja nappaa valvontaohjelmistollaan (esim. NARS) lataajan/jakajan IP:n ja pienen "koepalan" lataajan itse samaan aikaa jakamasta torrentista. Torrent-ohjelmistoissa lataaja on siis usein myös jakaja.. VY saattaa kerätä todisteita jaoista pitkältä ajalta, jotta todisteita on enemmän.

2. Valvontayhtiö myy IP:n ja todisteena olevan koepalan/koepalat tekijänoikeuksia omaavalle yhtiölle. Pöytälaatikkoyhtiö on saatettu perustaa vain ja yksinomaan sitä varten, että se ostaa muutaman huuhaa-sarjan tai ö-luokan leffan levitysoikeudet itselleen ja alkaa valvoa, jaetaanko niitä. Mitään muuta oikeaa levitystoimintaa ei välttämättä edes harrasteta. Kyse on viritetystä ansasta. Tässä vaiheessa mikään ei estä sitä, etteikö listoille lisättäisi myös "ylimääräisiä" IP-osoitteita.

3. Kun levitysyhtiö ostaa valvontayhtiöltä tarpeeksi tietoa loukkauksista, se hankkii maasta, esim. Suomesta itselleen asiainhoitajan, lakitoimiston. Esim. Hedman part. tai Adultia ovat sellaisia. IP siis kertoo, missä maassa ja mitä operaattoria liittymänhaltija käyttää.

4. Lakitoimisto saa tekijänoikeuden haltijalta tarvittavat IP-listat ja koepalat (alkuperäisiä ei ole missään maissa saatu tuomioistuinten käsiin) ja vaatii markkinaoikeudelta loukkauksen vakavuuteen perustuen tietojenluovutuspäätöksen, jotta saa operaattoreilta IP-osoitteiden takana olevat henkilötiedot. MAO:n pitäisi tutkia tapaukset yksi kerrallaan, mutta näin ei selvästikkään ole tehty, vaan tuhansia tietojenluovutuspäätöksiä on annettu liukuhihnalta tutkimatta tapauskohtaisesti. Syy jolla tietojenluovutukset ovat annettu, eivät ole IT-asiantuntijoiden mukaan muutenkaan kiistattomia. Tämän jälkeen yleensä odotellaan pitkähkökin aika.

5. Kun aikaa on kulunut, lähetetään asianhoitajalta uhkailukirje IP-osoitteiden takana oleville liittymänhaltijoille. Ajanpelaamisella on varmistettu, että liittymänhaltijan on vaikea selvittää mm. omia toimiaan väitetyn tekijänoikeus loukkauksen aikana. Ääritapauksessa operaattori on jo voinut ehtiä hävittää tiedot, eikä itse liittymänhaltija saa tältä osin varmistettua, oliko kyseinen IP edes omassa käytössä mainittuna tekohetkenä.

6. Kirjeen saaja häkeltyy (myös syytön) ja miettii mitä tehdä. Kirjeen sävy on todella uhkaava ja syyllistävä, vaikka lain mukaan itse liittymän omistaja ei ole oletetusti syyllinen mihinkään. Esiin pomppaa tässä vaiheessa asiaa tutkittaessa Turre-legal, joka auliisti ja vakuuttavasti lupaa auttaa ja mm. neuvotella hyvityssummaa pienemmäksi. Moni maksaa. Valitettavasti myös peloissaan oleva syytön jolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Turre-legal hyötyy ja myös kirjeen lähettänyt asiamies. Tämä kuuluu kuvioon ja sama kuvio on ollut myös ulkomaillakin eri tapauksissa. Kiristäjä -> pelastava enkeli. Nämä toimivat usein samaan pussiin vaikka taitavasti kätkevät sen.
Maksamisesta huolimatta kirjeiden tulo voi jatkua ja maksaja on jälleen alkutilanteessa.

Jos saat kirjeen, älä tee mitään. Olitpa syyllinen tai syytön. Älä ota yhteyttä kiristäjiin, älä edes täysin syyttömänä. Itse en luottaisi tällä hetkellä Turre-legaliin, vaikka kuulostavat houkuttavilta sovintoesityksineen. Ovat luultavasti osa tätä lenkkiä, jossa sinä lopulta maksat. Käytä tarvittaessa mm. jos sattuisit saamaan haasteen, jotain muuta lakitoimistoa joka tuntee tekijänoikeuslakia. Jos haaste tulee, hanki hyviä IT-osaajia jotka voivat kyseenalaistaa nuo olemattomat valvontayhtiön todisteet pitämättöminä. Ne eivät ole kiistattomia.
Markkinaoikeuteen on haastettu parisenkymmentä, luultavasti sellaisia joita vastaan on saatu todisteita syyllisyydestä mm. omien yhteydenottojen muodossa. Tunnettu "flint-tapauskin" ratkesi vastaajan häviöksi, kun oli internetpalstoilla tunnustanut syyllisyytensä ja oli selvästi tunnistettavissa. Tosin hänestäkin on spekulaatioita, oliko pelotteeksi järjestetty tapaus. häntä puolusta kukas mukaan, kuin tämä Turre-Legal, joka siis itse tienaa kirjebisneksellä.

Toiminnasta on tehty rikosilmoituksia, poliisia se ei ole aiemmin kiinnostanut. Tämän hetken tilanteesta ei ole täyttä varmuutta, ilmeiseti talousrikosyksikkö on saanut tietoa kiristyksestä. Sen sijaan MAO:n toiminnasta on tehty valituksia ja kiristäjistä on tehty kanteluita verottajalle ja eri tahoille mm. viestintäministeriöön. Eli jos saat kirjeen, valituksia heti vetämään. Mitä enemmän sen parempi. Päätöksen teossa on poliittisia toimijoita, joihin saa vauhtia ison äänestäjäjoukon painostus.
Kiristäjät ovat tällä hetkellä voitolla, mutta kyllä tuolle stoppi tulee. On tullut muuallakin. Suomessa ongelmana on, että kaikki toimii hitaasti ja byrokraatit suojelevat toisiaan.