En ole tiennyt, kuten tiedät. Sillä ei ole kuitenkaan väliä, koska kirjoittelemme vain tuttuina, eikä meillä ole aikomustakaan muuhun.
Olen kokenut niin paljon ja nähnyt monenlaista. Tämänkään asian selviäminen ei hätkäytä minua.
Tavallaan ei edes kuulu minulle, eikä ole asiani. Et ole tilivelvollinen.
Ehkä hieman huvittaa korkeintaan.
Jatketaanko entiseen malliin?
Olen kokenut niin paljon ja nähnyt monenlaista. Tämänkään asian selviäminen ei hätkäytä minua.
Tavallaan ei edes kuulu minulle, eikä ole asiani. Et ole tilivelvollinen.
Ehkä hieman huvittaa korkeintaan.
Jatketaanko entiseen malliin?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mitä asken tapahtui?
Joo, no jos odottaa toisilta luottamusta, niin mietin, että missä asioissa sitä odottaa ja mitkä asiat jäävät tuon ulkopuolelle.
Ehkäpä se on niin, että vain niissä asioissa, joista avautuu ja muut asiat eivät muille kuulu.
Et sinäkään koskaan ollut tilivelvollinen. Tuntuu että tämä pattitilanne vaan pahenee. Hävettää, etten siihen saakka ollut tarpeeksi vahva ja en osannut katkaista tämän napanuoran.
Tiedäthän että kaikissa asioissa odottaa luottamusta, koska mitään ei ole menetettävää.
Niin parempi katkaist yhteys, kuin roikottaa. Toisaalta jokainen vastaa itsestään. Et ollut yksin vastuussa. Hänen. / minun ei olisi tarvinnut jatkaa. Kukaan ei pakottanut. Tein itse päätökseni.
Niin kukaan ei pakottanut. Tiedätkö mitä haluat?
Et oikeastaan jätä mitään muutakaan vaihtoehtoa eli jatkamme nykyisellä:(
Joo kiroilin ja tein jotain mistä ennen vain ajattelin. Miksi käytit juuri tätä tilivelvollinen-sanaa?
Tiedän. Entä sinä?
Eikä kummallakaan haisuakaan kuka toinen on . Oi Luoja näitä imbesillejä.
Ei sitä ihmistä ollut olemassakaan.
Minulta on kyselty ja tiedusteltu suhdeasioita, mutta keskeneräisiä asioita en ole puhunut en puhu, enkä kumppaniakaan koskaan täällä parjannut, koska lasten vuoksi täytyisi eronkin myötä edes yrittää tulla toimeen. Olen täältä karkeasti myös saanut hyvinkin realistisen kuvan ettei eron jälkeen lapsiperheellisellä ole mitään mahdollisuutta rakkauselämään. Toki lapset ovat rakkaita ja tulevat aina ykkösenä, mutta kyllä ihminen elämään monesti rakkauttakin kaipaa. Omat murrosikäiset ovat jo ikänsä puolestakin siinä vaiheessa ettei heille kovin pian seurustelunkaan aloittamisen myötä ketään voisi esitellä ja tämänkin jälkeen hyvin varovaisesti. Kuinka moni sellaista hitaasti etenemistä oikeasti jaksaisi ja ymmärtäisi varovaisuuden tai tuiskahdukset lasten puolelta.
Siis mitä sinä et ole tiennyt???
Hän tietää, mitä tarkoitan. En avaudu aiheessta täällä enempää. Kaikki ei kuitenkaan ollut sitä tai sanotaanko niin yksinkertaista, eikä pitänyt paikkaansa.
Ei ole tuosta minulle tilivelvollinen.
Hänellä vapaus ja oikeus siihen.
Tuntuu vain hassulta tajuta, että on ollut osallisena, osallistunut tuohon.
Ilemisesti en ole se jolle kirjoitat. Meillä kyse on some-kirjoittelusta. Olen vapaa, hän ei ole.
sielläkään kenen kanssa puhut. höttöö teidän juttunne.
Osu ja upposi. Olin joskus samassa veneessä, syksyllä tein oman ratkaisuni. Luin kohtalotovereiden tarinointia suomi24:stä. Siinä törmäsin monesti nimimerkkiisi. Taisin karkottaa sinut täältä. Se anonyyminä keskustelu oikeesti helpotti. Joo-oo, oon ujo.
Onko sulla tunteita?
Hei alkuperäinen kirjoittaja!
Mieheltä naiselle vai toisinpäin?
Kirjoitit, ettei meillä ole aikomustakaan muuhun kuin kirjoitella täällä. Miten sinä voit noin sanoa minunkin puolesta??? Olenko joskus muka sanonut tai kirjoittanut jotain tuollaista? En taatusti ole, joten kyllä ihan itse nyt olet tehnyt tuon johtopäätöksen.
Olen usein ehkä vähän liiankin kiltti enkä osaa aina pitää puoliani riittävän hyvin, mutta rajansa kaikella.
Ja voisit itsekin tulla tosielämässä vähän enemmän vastaan!
Tullaanko kumpikin vastaan heti kun nähdään, vaikka jännittäs, aina miettiny miltä tuntuis halata sua ja uskon että suudelmasi olisi kaunein kaikista suudelmista mitä olen saanut elämässä.
Ehkä mun ei kannatakkaan luovuttaa vaan näyttää kuinka tärkeä olet kuitenkin silleen että ei ala sua ahistaan
Jos aloitus olisi minulle, vastaisin
"Kyllä minulla on tahtoa muuhunkin. Tutustua kunnolla, uudestaan, ja rakentaa se hyvä, mitä meidän välillä on, vahvaksi suhteeksi. Aloittaa puhtaalta pöydältä tietäen, miten me parhaimmillaan tuotiin toisistamme parhaat puolet esille. Vaikkei minun asiat sinulle kuulu, voin ne omasta vapaasta tahdostani sinulle avata. Niinkuin olen tehnyt aiemminkin. Se ei ole tilivelvollisuutta, eikä velvoita. Sinä avaat omasi, jos koet tarpeelliseksi. Mutta minun tahto ei yksin riitä. Yhteisellä tahdolla meistä tulee me ja sitten 'meillä on aikomusta muuhunkin'."
Mutta kun ei alotus minulle ole, niin en vastaa :) Tämä, niinkuin moni muukin aloitus sopii vain liian hyviin omaan tilanteeseen ja tunteisiin häntä kohtaan..
Vois ehkä koskea sun sanat mun tilannetta mutta kun anonyymi palsta niin ei voi olla varma, itse aion kyllä jatkaa erään ihmisen arvostamista ja näyttää että välitän hänestä ihan vaan ihmisenä että vaikkei ois tunteita tullutkaan niin pidän hänestä tosi paljon, hyvä ihminen.
Mitään pilvilinnoja en rakentele mutta yritän kokoajan olla puheliaampi ja mukavempi ja oikeasti olla kiinnostunu hänestä ja aiheista mistä juttelee, niinkuin olenkin.
Kuitenkin olemalla oma itteni.