OCD:ta sairastavien lapsuus?

Mulla on vähä tunne että ocd:hen ei hirveästi vaikuta kasvuympäristö vaan tollaset geneettiset, persoonallisuuden piirteet.On huhuttu että ocd-ihmisethä olisi keskivertoa fiksumpia.Toki lapsuuski omat vaikutukset siihe kai tekee.

Terve

Myös minulla äiti varoitteli kaikesta, näki vaaran paikkoja vähän joka puolella.

On ihan varmasti! Minulla tuo OCD tosin tulee jo ihan suvunkin mukana, mutta uskon että aloittaja on jäljillä. Tiedän meinaan yhden toisenkin tyypin, jonka äiti on ollut ylihuolehtiva ja todella tarkka esimerkiksi siivoamisesta ja siisteydestä, ja sillä oli kanssa paha OCD.

Mitenköhän tuota voisi alkaa purkamaan?

Mä olen 32v nainen ja ocd ollut 15-vuotiaasta: Pakko-ajatuksia, tarkastelua, laskemista, asioiden toistoa (esim. laitan pyyhkeen naulakkoon ja tulee ajatus esim. läheinen kuolee, niin pakko laittaa pyyhe uudestaan naulakkoon ja ajatella muuta). Lapsuus meni vanhimpana sisaruksena päihdeperheessä, jossa otin äidin roolin sisaruksiini nähden. Ajattelen että pakko-oireet tulee sieltä, niillä "voin hallita" asioita joita en oikeasti voi hallita. Väsyneenä esim. työpäivän jälkeen oireet pahimmillaan sekä stressaavina aikoina. Olen syönyt ssri-lääkkeitä 13 vuotta. Minulla myös ahdistuneisuushäiriö jossa paniikkikohtauksia. Voin kuitenkin elää näiden kanssa ja tiedän mistä kyse niin helpottaa. Pahimmillaan oli ennen lääkityksen aloittamista, esimerkiksi jos olin lähdössä viikonlopuksi pois kotoa, saattoi mennä puoli tuntia kun tuijotin hellaa ettei ole päällä ja sen jälkeen vartti siihen kun käyn tarkistamassa että ovi kiinni. Tällä hetkellä enemmän pakko-ajatuksia menettämisestä jos en tee tiettyjä rutiineja. Puhun näistä avoimesti, eikä kukaan tuntematon osaisi sanoa että mulla on OCD. Paitsi jos joku näkee esim. kaupassa kun lasken monesko kahvipaketti on "hyvä ja turvallinen" ottaa hyllystä.

Hullulta kuulostaa kun näistä kirjoittaa :D

Päivä kerrallaan, joskus minuutti. JA välillä vaan voi haistattaa pitkät koko sairaudelle ja kestää ahdistusta.

Voi vaikuttaakin.
Mahdollisesti vanhemmallakin on ollut ocd-oireita, joiden takia kontrollointia ja ylihuolehtimista on ollut lastenkin kanssa.
Vanhempi on ehkä "tartuttanut" ocd-ahdistuksensa lapsiinsa omalla käytöksellään.
Ylikontrollointi lapselle aiheuttaa varmasti ahdistustaipumusta myöhemminkin etenkin herkemmille yksilöille.

Siitä kysymykseen:
Miten yritätte olla "tartuttamatta" ocd:ta omille lapsillenne?
Oletteko ajatelleet asiaa?

Lapset ovat tarkkaavaisia ja imevät kasvuympäristönsä vaikutteita pienestä lähtien.

Vakavatkin ocd-oireet näyttävät olevan yleisiä. Ainakin internetin anonyymi-keskustelujen ja artikkelien perusteella.
Yleisempiä kuin virallisissa julkaisuissa väitetään. Ehkä kulttuurisen häpeän takia. Monet ihmiset eivät ilmeisesti ole ennen anonyymiyden aikaa puhuneet oireistaan edes lääkärien kanssa.

Olisi aika murtaa häpeän kulttuuri.

Ahdistus luultavasti helpottuisi todennäköisemmin, jos tajuaa, että asia onkin yleinen ja moni "sairastaa" ocd:ta, lievempänä tai rajoittavampana. Tai muuta mielensisäistä vaivaa.

Puhukaa siis kaikille kuinka ocd (tai muut ongelmat) rajoittavat toimintaanne!

Mulla on ollut turvaton lapsuus ja nuoruus. Kun sitten sattui jotain todella pelottavaa nuorena aikuisena pakko -oireet pahenivat. Olen myös kokenut tunteiden tukahduttamista ja vähättelyä. Olen varma että kaikella tällä on ollut vaikutusta. Mutta myös neurologisilla tekijöillä on vaikutuksensa koska oireita on myös ollut sukulaisilla.