Otan tässä selvittääkseni erään legendan, jota edelleen silloin tällöin näkee levitettävän: että kirkossa on nauttinut suurta hyväksyntää ja kannatusta uskomus, jonka mukaan naisella ei ole sielua. Jos sinä, rakas lukija, joskus jossain tapaat jonkun, joka vielä uskoo tähän harhaluuloon tai jopa levittää sitä, voit halutessasi ohjata hänet tämän vaatimattoman kirjoituksen pariin. Lopussa on annettu muutama linkki, joihin kirjoitukseni enimmäkseen perustuu ja joiden kautta asiaa pääsee tutkimaan tarkemmin.
Sovinistiset ja patriarkaaliset kirkonmiehet – näin legenda väittää – ovat naisvihassaan hellineet uskomusta, jonka mukaan naisella ei ole sielua. Meillä on itse suuri Minna Canth viitannut tähän legendaan, johon hän ilmeisesti uskoi. Vuonna 1885 Valvoja-lehdessä julkaistiin Canthin kiistakirjoitus "Naiskysymyksestä vielä sananen", jossa Canth sanaili sarkastisesti näin:
"Minulla olisi pieni ehdotus. Eikö olisi parasta, että tulevana vuonna nostettaisiin kirkonkokouksessa uudelleen kysymys siitä, onko naisella sielua vai ei? Kun tuosta asiasta kuudennella vuosisadalla Maçon'in kirkonkokouksessa riideltiin, voitti vaan pienellä enemmistöllä se puoli, joka väitti hänellä olevan sielun. Mutta enemmistö ei aina ole oikeassa, niinkuin hyvin tiedämme. Entä kun saataisiinkin vielä todistetuksi, ett'ei hänellä sittenkään ole sielua, niin kerrassa päästäisiin kaikesta pulasta. Sillä eihän sieluttomalle olennolle tarvitse mitään inhimillisiä oikeuksia antaa, eikä niitä kukaan voine silloin enää vaatiakaan."
Canth mainitsee Mâconin kirkolliskokouksen, jossa hänen mukaansa piispoista vain pieni enemmistö oli sitä mieltä, että naisella on sielu. Mâcon on ranskalainen pikkukaupunki, jossa on pidetty useampikin kirkolliskokous, mutta naisen sielusta väitetään riidellyn Mâconin toisessa kirkolliskokouksessa vuonna 585.
Mâconin toisessa kirkolliskokouksessa – tai missään muussakaan kirkolliskokouksessa – ei kuitenkaan äänestetty eikä edes keskusteltu naisen sielusta, sillä tietenkään kristikunnassa ei ole koskaan uskottu saati opetettu, että naisella ei ole sielua. Legenda on kuitenkin elänyt sitkeästi, ja elää ilmeisesti edelleen. Mistä tarina on saanut alkunsa?
Kaikki alkoi 1590-luvulla, jolloin Puolassa vaikutti socinolaisuutena tunnettu harhaoppinen liike, joka oli saanut nimensä johtajansa Fausto Paolo Sozzinin (1539–1604) mukaan (latinaksi Faustus Socinus). Liike oli unitaristinen, toisin sanoen socinolaiset kielsivät kolminaisuusopin.
Olennaista on kuitenkin socinolaisten raamatuntulkinta: he tulkitsivat raamattua kirjaimellisesti, mikä antoi koiranleuoille monenlaista aihetta pilkantekoon. Niinpä joku neropatti oli laatinut socinolaisille irvailevan pamfletin, jossa "todistettiin" Raamatun kirjaimellisen tulkinnan avulla kaikenlaista hullua – kuten esimerkiksi se, että naiset eivät ole ihmisiä. Siihen aikaan luettiin vielä Vulgataa, joten todistus perustui latinan kieleen: latinan sana "homo" merkitsee sekä miestä että ihmistä (samoin kuin englannin "man", esim. "mankind" ei tarkoita mieskuntaa, vaan koko ihmiskuntaa, joka käsittää myös naiset). Lukemalla Vulgataa kirjaimellisesti voitiin päätyä siihen, että nainen ei ole "homo" eli ihminen. Sielusta tai sen puutteesta ei tiemmä vielä puhuttu mitään.
Socinolaisia pilkkaava pamfletti päätyi saksalaisen kirjailijan ja mitä ilmeisimmin koiranleuan Valens Acidaliuksen (1567–1595) käsiin, joka paranteli pamflettia ja julkaisi sen otsikolla "Disputatio nova contra mulieres, qua probatur eas homines non esse" eli "Uusi disputaatio naisia vastaan, jossa todistetaan, että he eivät ole ihmisiä". Ei tosin ole varmaa, oliko Acidalius kirjoituksen takana: disputaatio ilmestyi anonyymisti ja Acidalius kielsi olevansa sen kirjoittaja.
Mutta kuka tahansa disputaation sitten olikin kirjoittanut, selvää on, että kirjoitus oli tarkoitettu satiiriksi. Jotkut huumorintajuttomat teologit kuitenkin ottivat kirjoituksen vakavasti. Yksi näistä teologeista oli luterilainen Simon Gedik (1551–1631), joka julkaisi vastakirjoituksen nimeltä "Defensio sexus muliebris" eli "Naissukupuolen puolustus", jonka oli määrä kumota kaikki disputaation argumentit miehekkäästi (hän todella käytti sanaa "miehekkäästi", latinaksi "viriliter").
Seuraavan puolen vuosisadan aikana disputaatio julkaistiin eri Euroopan maissa, ja usein samaan painatteeseen oli liitetty Gedikin vastakirjoitus. Vuonna 1647 disputaatiosta ilmestyi italiankielinen käännös. Tämän käännöksen ranskalainen kirjailija Bonaventure d'Argonne (1634–1704) tunsi otsikolla "Che le donne non habbino anima e che non siano della specie degli huomini, e vienne comprobato da molti luoghi della Scrittura santa" eli "Että naisilla ei ole sielua ja että he eivät kuulu ihmislajiin, ja sen todistavat pyhien kirjoitusten monet kohdat". Muualla käännöksen otsikoksi annetaan "Che le donne non siano della specie degli uomini" eli "Että naiset eivät kuulu ihmislajiin".
Onko naisella sielu?
30
1661
Vastaukset
Myös italiankielinen käännös sai vastineen: italialainen nunna Arcangela Tarabotti (1604–1652) julkaisi kirjoituksen nimeltä "Che le donne siano della specie degli huomini: Difesa della donne" eli "Että naiset kuuluvat ihmislajiin: naisten puolustus". Italiankielisen käännöksen sai käsiinsä myös Paavi Innocentius X (1574–1655), joka panikin sen saman tien Indexiin eli Kiellettyjen kirjojen luetteloon.
Näin siis sai alkunsa uskomus, että nainen ei ole ihminen tai että naisella ei ole sielua: kyseessä oli alun perin irvailu ja satiiri, jonka jotkut ottivat tosissaan. Mutta kuinka ja miksi tämä uskomus liitettiin Mâconin toiseen kirkolliskokoukseen?
Ensimmäinen, joka väitti Mâconissa keskustellun naisen ihmisyydestä, oli luterilainen teologi ja sotilaspastori Johannes Leyser (1631–1684), joka julkaisi vuonna 1676 kirjan nimeltä "Polygamia Triumphatrix" eli "Voittoisa moniavioisuus", jossa hän puolusti ja ylisti moniavioisuutta. Perustellakseen miehen oikeutta moniin vaimoihin Leyser väitti, että Mâconissa pyhien isien joukossa oli yksi, joka oli sitä mieltä, että naisia ei voi eikä pidä kutsua ihmisiksi ("homines"). Leyserin mukaan pyhät isät keskustelivat asiasta julkisesti ja vakavasti, mutta päätyivät lopulta pitämään naisiakin ihmisinä.
Leyserin väite ei pidä paikkaansa. Sanat "nainen" ja "sielu" eivät edes esiinny Mâconin kirkolliskokouksen akteissa. Leyserin lähde lienee ollut Gregorius Toursilaisen (538–594) teos "Historia Francorum" eli "Frankkien historia". Gregorius kertoo kirkolliskokouksesta, johon osallistui yli neljäkymmentä piispaa, mutta jättää kertomatta, mikä kirkolliskokous oli kyseessä. Gregorius ei siis lainkaan mainitse Mâconin kirkolliskokousta.
Joka tapauksessa Gregoriuksen kuvaamassa kirkolliskokouksessa oli yksi piispa, joka esitti, että sanalla "homo" ei voida viitata naiseen. Muut piispat kuitenkin torjuivat tämän käsityksen vetoamalla muun muassa luomiskertomukseen: "Et creavit Deus hominem ad imaginem suam: ad imaginem Dei creavit illum, masculum et feminam creavit eos." (1. Moos. 1:27) Jumala siis loi miehen ja naisen ("masculum et feminam creavit eos"), ja tästä sukupuolten luomisesta puhutaan "homon" eli ihmisen luomisena ("creavit Deus hominem"): "homo" kattaa siis molemmat sukupuolet. Piispat mainitsivat myös, että Jeesusta kutsutaan ihmisen Pojaksi ("Filius hominis"). Koska Jeesuksella ei ollut inhimillistä isää, hän ei voinut olla "miehen poika": niinpä hänen äitinsä Marian täytyi olla "homo", mikä todisti, että "homo" voi viitata myös naiseen. Nämä argumentit riittivät vakuuttamaan piispan, joka ei ollut katsonut naisen "homoksi" nimittämistä mahdolliseksi.
Huomattakoon, että naisen sielusta tai sielusta ylipäänsä ei puhuttu mitään. Kysymys ei ollut myöskään naisen ihmisyydestä, vaan yksinomaan sanan "homo" merkityksestä. Kiista ei siis ollut edes teologinen, vaan semanttinen. Esimerkiksi suomen kielen pohjalta vastaavanlainen kiista ei olisi edes mahdollinen. Gregoriuksen tekstissä käytetään harvinaista sanaa "vocitare" eli "kutsua nimellä". Oli kysymys siitä, voidaanko naista kutsua nimellä "homo", ei siitä, onko nainen "homo". Leyser kuitenkin käytti Gregoriuksen käyttämän verbin "vocitare" asemesta verbiä "vocari" eli "kutsua": "naisia ei voi kutsua ihmisiksi", ja päälle Leyser pani vielä omiaan: "eikä naisia myöskään pidä kutsua ihmisiksi". Mitään tällaista Gregorius ei väitä kenenkään väittäneen. Asiasta ei Gregoriuksen mukaan myöskään keskusteltu sen jälkeen, kun muut piispat olivat yksimielisesti Raamatulla todistaneet, että "homo" voi viitata myös naiseen.
Legenda oli kuitenkin syntynyt. Suurin syyllinen legendan laajalle leviämiseen saattaa olla Pierre Bayle (1647–1706), ranskalainen hugenotti, ensyklopedisti ja Valistuksen edelläkävijä, joka inhosi katolista kirkkoa. Tietosanakirjansa "Dictionnaire historique et critique" Simon Gedikiä käsittelevän artikkelin yhtenä lähteenä Bayle käytti Leyserin kirjoitusta: artikkelissa Bayle kauhisteli vanhaa kirkolliskokousta, jossa pohdittiin, onko nainen ihminen. Myöhemmin Baylen tuotantoa käytettiin lähteenä, kun haluttiin löytää katolisen kirkon vastaista aineistoa. Tunnettua on, että valistusajattelijat mustamaalasivat katolista kirkkoa kaikenlaisilla valheilla ja keksityillä jutuilla. Mahdollisesti legenda naisen ihmisyyden melkein kieltäneestä kirkolliskokouksesta oli yksi näistä valistusajattelijoiden levittämistä jutuista, niin että lopulta vuonna 1885 myös Minna Canth oli kuullut ja niellyt legendan Mâconin pahamaineisesta kirkolliskokouksesta.Täysin selvää ei liene, missä vaiheessa naisen ihmisyyden kieltämisen sijaan alettiin puhua yleisemmin naisen sieluttomuudesta. Vuonna 1837 Louis-Aimé Martin (1782–1847) julkaisi kirjan "De l'éducation des mères de famille, ou de la civilisation du genre humain par les femmes" eli "Perheenäitien koulutuksesta taikka ihmiskunnan sivistämisestä naisten toimesta", jossa hän tiemmä valittelee, että jotkut ovat epäilleet naisten olevan sieluttomia. Kyseisestä kirjasta en tiedä yhtään mitään, mutta nimestä päätellen kirjan aihe lienee ollut lähellä Minna Canthin sydäntä. Joka tapauksessa näyttää siltä, että viimeistään 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla oli jo olemassa ja kierrossa legenda, jonka mukaan kirkko kielsi tai melkein kielsi, että naisella on sielu.
On oikeastaan aika hullua, ja kertoo ihmisen typeryydestä tai sokeasta pahantahtoisuudesta, että tällaiseen legendaan on voitu ylipäänsä uskoa. Jos naisella ei olisi sielua, Neitsyt Mariallakaan ei olisi sielua, siis hänellä, joka ylisti Jumalaa näin: "Minun sieluni ylistää Herran suuruutta" (Luuk. 1:46). Kuinka kirkossa, jossa pyhä Jumalansynnyttäjä on aina ollut suuresti kunnioitettu, olisi voitu uskoa, että nainen ei ole ihminen tai että naisella ei ole sielua? Mutta niin vain tällaistakin hölynpölyä on levitetty ja käytetty kirkkoa ja kristittyjä vastaan.
Linkkejä:
http://www.minnansalonki.fi/items/show/1790 (Valvoja-lehden numero 10/1885)
https://en.wikipedia.org/wiki/Synod_of_Mâcon
http://www.churchinhistory.org/pages/booklets/women-souls-1.htm
http://www.leaderu.com/ftissues/ft9704/opinion/nolan.html
https://en.wikipedia.org/wiki/Socinianism
https://de.wikipedia.org/wiki/Ob_die_Weiber_Menschen_seyn,_oder_nicht?
https://de.wikipedia.org/wiki/Valens_Acidalius
https://de.wikipedia.org/wiki/Simon_Gedik
https://it.wikipedia.org/wiki/Elena_Cassandra_Tarabotti
https://de.wikipedia.org/wiki/Johann_Leyser
https://fr.wikipedia.org/wiki/Pierre_Bayle
https://fr.wikipedia.org/wiki/Louis-Aimé_Martin
Tässä tuli nyt kumotuksi yksi legenda tai myytti, jota on levitelty kirkon ja kristinuskon mustamaalaamiseksi. Mutta vastaavanlaisia legendoja on muitakin. Esimerkiksi ristiretkistä, inkvisitiosta ja noitavainoista levitetään paljon kaikenlaista hölynpölyä. Vaikka kristinuskon totuuden kannalta on yhdentekevää, mitä ristiretkeläiset tekivät tai eivät tehneet tai kuinka monta harhaoppista inkvisitio tappoi tai kuinka monta noitaa poltettiin roviolla, olisi silti jo rehellisyydenkin nimissä hyvä kumota kaikenlainen antikristillinen humpuuki, jota ateistit ja myös jotkut uskovaiset levittelevät. Aiheestahan voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan. Vähän sen tyyppinen kirja on itse asiassa julkaistukin suomeksi, nimittäin David Bentley Hartin "Ateismin harhat", jota lämpimästi suosittelen.herrens_tiggare kirjoitti:
Täysin selvää ei liene, missä vaiheessa naisen ihmisyyden kieltämisen sijaan alettiin puhua yleisemmin naisen sieluttomuudesta. Vuonna 1837 Louis-Aimé Martin (1782–1847) julkaisi kirjan "De l'éducation des mères de famille, ou de la civilisation du genre humain par les femmes" eli "Perheenäitien koulutuksesta taikka ihmiskunnan sivistämisestä naisten toimesta", jossa hän tiemmä valittelee, että jotkut ovat epäilleet naisten olevan sieluttomia. Kyseisestä kirjasta en tiedä yhtään mitään, mutta nimestä päätellen kirjan aihe lienee ollut lähellä Minna Canthin sydäntä. Joka tapauksessa näyttää siltä, että viimeistään 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla oli jo olemassa ja kierrossa legenda, jonka mukaan kirkko kielsi tai melkein kielsi, että naisella on sielu.
On oikeastaan aika hullua, ja kertoo ihmisen typeryydestä tai sokeasta pahantahtoisuudesta, että tällaiseen legendaan on voitu ylipäänsä uskoa. Jos naisella ei olisi sielua, Neitsyt Mariallakaan ei olisi sielua, siis hänellä, joka ylisti Jumalaa näin: "Minun sieluni ylistää Herran suuruutta" (Luuk. 1:46). Kuinka kirkossa, jossa pyhä Jumalansynnyttäjä on aina ollut suuresti kunnioitettu, olisi voitu uskoa, että nainen ei ole ihminen tai että naisella ei ole sielua? Mutta niin vain tällaistakin hölynpölyä on levitetty ja käytetty kirkkoa ja kristittyjä vastaan.
Linkkejä:
http://www.minnansalonki.fi/items/show/1790 (Valvoja-lehden numero 10/1885)
https://en.wikipedia.org/wiki/Synod_of_Mâcon
http://www.churchinhistory.org/pages/booklets/women-souls-1.htm
http://www.leaderu.com/ftissues/ft9704/opinion/nolan.html
https://en.wikipedia.org/wiki/Socinianism
https://de.wikipedia.org/wiki/Ob_die_Weiber_Menschen_seyn,_oder_nicht?
https://de.wikipedia.org/wiki/Valens_Acidalius
https://de.wikipedia.org/wiki/Simon_Gedik
https://it.wikipedia.org/wiki/Elena_Cassandra_Tarabotti
https://de.wikipedia.org/wiki/Johann_Leyser
https://fr.wikipedia.org/wiki/Pierre_Bayle
https://fr.wikipedia.org/wiki/Louis-Aimé_Martin
Tässä tuli nyt kumotuksi yksi legenda tai myytti, jota on levitelty kirkon ja kristinuskon mustamaalaamiseksi. Mutta vastaavanlaisia legendoja on muitakin. Esimerkiksi ristiretkistä, inkvisitiosta ja noitavainoista levitetään paljon kaikenlaista hölynpölyä. Vaikka kristinuskon totuuden kannalta on yhdentekevää, mitä ristiretkeläiset tekivät tai eivät tehneet tai kuinka monta harhaoppista inkvisitio tappoi tai kuinka monta noitaa poltettiin roviolla, olisi silti jo rehellisyydenkin nimissä hyvä kumota kaikenlainen antikristillinen humpuuki, jota ateistit ja myös jotkut uskovaiset levittelevät. Aiheestahan voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan. Vähän sen tyyppinen kirja on itse asiassa julkaistukin suomeksi, nimittäin David Bentley Hartin "Ateismin harhat", jota lämpimästi suosittelen.Tämä on pieni juttu, mutta haluan kuitenkin täsmentää. Kirjoitin: "Näin siis sai alkunsa uskomus, että nainen ei ole ihminen tai että naisella ei ole sielua: kyseessä oli alun perin irvailu ja satiiri, jonka jotkut ottivat tosissaan."
Olisi pitänyt kirjoittaa: "Näin siis sai alkunsa uskomus uskomuksesta, että nainen ei ole ihminen" jne. Todennäköisesti nimittäin kristikunnassa kukaan – tai melkein kukaan: Johannes Leyseristä en menisi takuuseen – ei uskonut, että nainen ei ole ihminen tai että naisella ei ole sielua. Sen sijaan jotkut (kuten Simon Gedik) ilmeisesti uskoivat joidenkuiden muiden uskovan, että nainen ei ole ihminen, ja katsoivat siksi tarpeelliseksi ottaa kantaa asiaan. Tämä vain siltä varalta sanottakakoon, ettei joku saisi päähänsä väittää, että "kirkossa kuitenkin keskusteltiin asiasta". Ei keskusteltu, sillä kukaan ei ollut eri mieltä naisen ihmisyyden puolustajien kanssa.herrens_tiggare kirjoitti:
Tämä on pieni juttu, mutta haluan kuitenkin täsmentää. Kirjoitin: "Näin siis sai alkunsa uskomus, että nainen ei ole ihminen tai että naisella ei ole sielua: kyseessä oli alun perin irvailu ja satiiri, jonka jotkut ottivat tosissaan."
Olisi pitänyt kirjoittaa: "Näin siis sai alkunsa uskomus uskomuksesta, että nainen ei ole ihminen" jne. Todennäköisesti nimittäin kristikunnassa kukaan – tai melkein kukaan: Johannes Leyseristä en menisi takuuseen – ei uskonut, että nainen ei ole ihminen tai että naisella ei ole sielua. Sen sijaan jotkut (kuten Simon Gedik) ilmeisesti uskoivat joidenkuiden muiden uskovan, että nainen ei ole ihminen, ja katsoivat siksi tarpeelliseksi ottaa kantaa asiaan. Tämä vain siltä varalta sanottakakoon, ettei joku saisi päähänsä väittää, että "kirkossa kuitenkin keskusteltiin asiasta". Ei keskusteltu, sillä kukaan ei ollut eri mieltä naisen ihmisyyden puolustajien kanssa.Tulipa nyt mieleen vielä tällainen kysymys: jos naiset eivät ole ihmisiä, mistä Kristus sai ihmisluonnon? Jos Kristus ei ole ihminen, kirkon koko oppi romahtaa. Ja silti on uskottu ja jotkut uskovat kai yhä, että piispat ovat joskus jossain äänestäneet, että nainen ei ole ihminen tai että naisella ei ole sielua.
- capiche
herrens_tiggare kirjoitti:
Tulipa nyt mieleen vielä tällainen kysymys: jos naiset eivät ole ihmisiä, mistä Kristus sai ihmisluonnon? Jos Kristus ei ole ihminen, kirkon koko oppi romahtaa. Ja silti on uskottu ja jotkut uskovat kai yhä, että piispat ovat joskus jossain äänestäneet, että nainen ei ole ihminen tai että naisella ei ole sielua.
Hauska, ellei surkuhupaisa teksti. Jumalan kuvaksi luodulta naiselta ihmisarvon ja jopa sielun riistäminen kertoo aikamoisesta luovuudesta. Kaikkea ne pojat vallanhalussaan keksivät.
Tällaiset äänenpainot ovat jälleen vahvistumassa tietyissä kristillisissä piireissä. Jos naisen sielua ja ihmisyyttä ei sentään kielletä, niin naista syyllistetään surutta syntiinlankeemuksesta. Ja sen kautta pyritään oikeuttamaan naisen vaientaminen niin kotona kuin seurakunnassa.
Islamissakin puhutaan naisesta syntiinlankeemuksen perusteella viekkaana olentona, jolta miehen on opittava suojautumaan. Ja siksi naisen on peitettävä itsensä. Maailmassa on edelleen paljon kärsimystä tällaisen ajattelutavan seurauksena.
Em. kaltainen ajattelu johtaa myös outoon mieskuvaan. Jos syntiinlankeemus olisi vain naisen vika, niin mieshän on silloin tahdoton olio, jonka johtajan kyvyt ovat pyöreä nolla. Miten noista lähtökohdista päästään uskomukseen samaan aikaan toitotetusta miehen synnynnäisestä johtajuudesta? capiche kirjoitti:
Hauska, ellei surkuhupaisa teksti. Jumalan kuvaksi luodulta naiselta ihmisarvon ja jopa sielun riistäminen kertoo aikamoisesta luovuudesta. Kaikkea ne pojat vallanhalussaan keksivät.
Tällaiset äänenpainot ovat jälleen vahvistumassa tietyissä kristillisissä piireissä. Jos naisen sielua ja ihmisyyttä ei sentään kielletä, niin naista syyllistetään surutta syntiinlankeemuksesta. Ja sen kautta pyritään oikeuttamaan naisen vaientaminen niin kotona kuin seurakunnassa.
Islamissakin puhutaan naisesta syntiinlankeemuksen perusteella viekkaana olentona, jolta miehen on opittava suojautumaan. Ja siksi naisen on peitettävä itsensä. Maailmassa on edelleen paljon kärsimystä tällaisen ajattelutavan seurauksena.
Em. kaltainen ajattelu johtaa myös outoon mieskuvaan. Jos syntiinlankeemus olisi vain naisen vika, niin mieshän on silloin tahdoton olio, jonka johtajan kyvyt ovat pyöreä nolla. Miten noista lähtökohdista päästään uskomukseen samaan aikaan toitotetusta miehen synnynnäisestä johtajuudesta?Luitko koko kirjoitusta edes? Kristikunnassa ja kirkossa "pojat vallanhalussaan" nimenomaan eivät ole uskoneet eivätkä edes elätelleet ajatusta, että nainen ei ole ihminen tai että naisella ei ole sielua. Asiasta ei edes keskusteltu. Kysymyksessä on aina ollut metauskomus – joku uskoo, että joku uskoo –, joka sai alkunsa kirjaimellisesti vitsistä, ja vieläpä melkein yhtä hauskasta vitsistä kuin tämä:
– No niin lapset, kertokaapa nyt tädille, kuinka vanhoja te olette.
– Minä olen kuusi!
– Minä olen mänty!
Saattaa olla, että aluksi mitään metauskomustakaan ei ollut: myös naisen ihmisyyden puolustukseksi kirjoitetut tekstit saattoivat olla huumoria tai jonkinlaista älyllistä iloittelua, jota ei ollut tarkoitettukaan vakavaksi teologiaksi (mutta en ole kyseisiä tekstejä lukenut, joten en osaa arvioida, millä mielellä ne on kirjoitettu).
Koko juttuhan perustuu kahteen toisistaan riippumattomaan tapaukseen. Socinolaisia vastaan levitettiin 1500-luvun lopulla pamflettia, jossa pilkattiin heidän kirjaimellista raamatuntulkintaansa "todistamalla", että nainen ei ole "homo" eli ihminen. Vuonna 1595 Valens Acidalius – tai mahdollisesti joku muu – julkaisi tästä pamfletista työstetyn kirjan "Disputatio nova contra mulieres, qua probatur eas homines non esse". Tämä kirja levisi ympäri Euroopan ja käännettiin ainakin italiaksi.
Tuhat vuotta aikaisemmin Gregorius Toursilainen oli teoksessaan "Historia Francorum" kertonut johonkin kirkolliskokoukseen osallistuneesta piispasta, jonka mielestä latinan sanalla "homo" ei voida tarkoittaa naista. Kyseinen piispa ei väittänyt, että nainen ei ole ihminen; hänen väitteensä koski kieltä ja nimenomaan latinan kieltä, ei naisen olemusta tai luontoa. Johannes Leyser kertoi tästä Gregoriuksen kertomasta tapauksesta, mutta pani sekaan omiaan ja siten vääristi alkuperäisen kertomuksen. Leyser oli ilmeisesti myös ensimmäinen, joka sijoitti tapauksen Mâconiin.
Nämä kaksi tapausta, joiden välissä on tuhat vuotta, löysivät toisensa Pierre Baylen tietosanakirjassa, jonka ensimmäinen painos ilmestyi 1697. En äkkiseltään päässyt käsiksi oikeaan kohtaan Baylen tietosanakirjassa (joka on tai ainakin on olevinaan netissä luettavana), mutta jos olen oikein ymmärtänyt, Simon Gedikiä käsittelevässä artikkelissa Bayle kertoo Leyserin vääristellyn version Gregoriuksen kertomasta tapauksesta. Kuten muistetaan, Gedik oli se, joka oli puolustanut naisen ihmisyyttä kirjassaan "Defensio sexus muliebris".
Näin siis Bayle yhdistää vanhan kirkolliskokouksen ja tuhat vuotta myöhemmin kerrotun vitsin naisen kuulumattomuudesta ihmissukuun. Ilmeisesti Baylen Gedik-artikkelissa kerrotaan myös se, että Bonaventure d'Argonne tunsi Acidaliuksen huumorikirjan italiankielisen käännöksen otsikolla "Che le donne non habbino anima" jne. Näin ollen Baylen tietosanakirjan kautta saattoi levitä myös uskomus, että jotkut uskoivat, että naisella ei ole sielua. Tämä naisen sieluttomuus nimittäin tuntuu vähän yllättävältä: koko juttuhan perustuu latinan sanaan "homo", sielusta ei missään vaiheessa puhuta mitään. Kuitenkin nykyisin juttu kulkee nimenomaan siinä muodossa, että jotkut ovat joskus uskoneet, että naisella ei ole sielua. (En kuitenkaan ole lukenut tässä puheena olleita kirjoituksia, joten en tiedä, puhutaanko niissä sielusta mitään.)- capiche
herrens_tiggare kirjoitti:
Luitko koko kirjoitusta edes? Kristikunnassa ja kirkossa "pojat vallanhalussaan" nimenomaan eivät ole uskoneet eivätkä edes elätelleet ajatusta, että nainen ei ole ihminen tai että naisella ei ole sielua. Asiasta ei edes keskusteltu. Kysymyksessä on aina ollut metauskomus – joku uskoo, että joku uskoo –, joka sai alkunsa kirjaimellisesti vitsistä, ja vieläpä melkein yhtä hauskasta vitsistä kuin tämä:
– No niin lapset, kertokaapa nyt tädille, kuinka vanhoja te olette.
– Minä olen kuusi!
– Minä olen mänty!
Saattaa olla, että aluksi mitään metauskomustakaan ei ollut: myös naisen ihmisyyden puolustukseksi kirjoitetut tekstit saattoivat olla huumoria tai jonkinlaista älyllistä iloittelua, jota ei ollut tarkoitettukaan vakavaksi teologiaksi (mutta en ole kyseisiä tekstejä lukenut, joten en osaa arvioida, millä mielellä ne on kirjoitettu).
Koko juttuhan perustuu kahteen toisistaan riippumattomaan tapaukseen. Socinolaisia vastaan levitettiin 1500-luvun lopulla pamflettia, jossa pilkattiin heidän kirjaimellista raamatuntulkintaansa "todistamalla", että nainen ei ole "homo" eli ihminen. Vuonna 1595 Valens Acidalius – tai mahdollisesti joku muu – julkaisi tästä pamfletista työstetyn kirjan "Disputatio nova contra mulieres, qua probatur eas homines non esse". Tämä kirja levisi ympäri Euroopan ja käännettiin ainakin italiaksi.
Tuhat vuotta aikaisemmin Gregorius Toursilainen oli teoksessaan "Historia Francorum" kertonut johonkin kirkolliskokoukseen osallistuneesta piispasta, jonka mielestä latinan sanalla "homo" ei voida tarkoittaa naista. Kyseinen piispa ei väittänyt, että nainen ei ole ihminen; hänen väitteensä koski kieltä ja nimenomaan latinan kieltä, ei naisen olemusta tai luontoa. Johannes Leyser kertoi tästä Gregoriuksen kertomasta tapauksesta, mutta pani sekaan omiaan ja siten vääristi alkuperäisen kertomuksen. Leyser oli ilmeisesti myös ensimmäinen, joka sijoitti tapauksen Mâconiin.
Nämä kaksi tapausta, joiden välissä on tuhat vuotta, löysivät toisensa Pierre Baylen tietosanakirjassa, jonka ensimmäinen painos ilmestyi 1697. En äkkiseltään päässyt käsiksi oikeaan kohtaan Baylen tietosanakirjassa (joka on tai ainakin on olevinaan netissä luettavana), mutta jos olen oikein ymmärtänyt, Simon Gedikiä käsittelevässä artikkelissa Bayle kertoo Leyserin vääristellyn version Gregoriuksen kertomasta tapauksesta. Kuten muistetaan, Gedik oli se, joka oli puolustanut naisen ihmisyyttä kirjassaan "Defensio sexus muliebris".
Näin siis Bayle yhdistää vanhan kirkolliskokouksen ja tuhat vuotta myöhemmin kerrotun vitsin naisen kuulumattomuudesta ihmissukuun. Ilmeisesti Baylen Gedik-artikkelissa kerrotaan myös se, että Bonaventure d'Argonne tunsi Acidaliuksen huumorikirjan italiankielisen käännöksen otsikolla "Che le donne non habbino anima" jne. Näin ollen Baylen tietosanakirjan kautta saattoi levitä myös uskomus, että jotkut uskoivat, että naisella ei ole sielua. Tämä naisen sieluttomuus nimittäin tuntuu vähän yllättävältä: koko juttuhan perustuu latinan sanaan "homo", sielusta ei missään vaiheessa puhuta mitään. Kuitenkin nykyisin juttu kulkee nimenomaan siinä muodossa, että jotkut ovat joskus uskoneet, että naisella ei ole sielua. (En kuitenkaan ole lukenut tässä puheena olleita kirjoituksia, joten en tiedä, puhutaanko niissä sielusta mitään.)Luin ja ymmärsin. Enkä puhunut "kristikunnan tai kirkon pojista", vaan niistä jotka tarttuivat ajatukseen, koska se sopi heidän arvomaailmaansa.
Olen kyllä joskus törmännyt yksittäisten katolisten teologien hyvinkin naisvastaisiin kirjoituksiin. He pitivät naista miehen hengellisen elämän kannalta häiriötekijänä. Johon liittynee sekin kehityskulku, että alunperin naimisissa olleilta papeilta kiellettiin ensin seksi messua edeltävänä päivänä ja lopulta pappien oli elettävä selibaatissa.
Em. ei liity suoranaisesti naisen sielun tai ihmisyyden kieltämiseen, mutta on varsin selvää, missä luokassa naista pidettiin verrattuna miehiin. capiche kirjoitti:
Luin ja ymmärsin. Enkä puhunut "kristikunnan tai kirkon pojista", vaan niistä jotka tarttuivat ajatukseen, koska se sopi heidän arvomaailmaansa.
Olen kyllä joskus törmännyt yksittäisten katolisten teologien hyvinkin naisvastaisiin kirjoituksiin. He pitivät naista miehen hengellisen elämän kannalta häiriötekijänä. Johon liittynee sekin kehityskulku, että alunperin naimisissa olleilta papeilta kiellettiin ensin seksi messua edeltävänä päivänä ja lopulta pappien oli elettävä selibaatissa.
Em. ei liity suoranaisesti naisen sielun tai ihmisyyden kieltämiseen, mutta on varsin selvää, missä luokassa naista pidettiin verrattuna miehiin.Tarkoitatko siis jumalankieltäjiä, jotka sokeassa vihassaan ovat ahnaasti hotkaisseet valheen ja riemua tiukkuen retostelleet kristinuskon naisvihalla edistääkseen omaa pilkkopimeää arvomaailmaansa?
Enkä ymmärrä, mitä naisvastaista on siinä, jos mies kokee naisen häiriötekijäksi hengelliselle elämälleen.- nää_on_näitä
herrens_tiggare kirjoitti:
Tarkoitatko siis jumalankieltäjiä, jotka sokeassa vihassaan ovat ahnaasti hotkaisseet valheen ja riemua tiukkuen retostelleet kristinuskon naisvihalla edistääkseen omaa pilkkopimeää arvomaailmaansa?
Enkä ymmärrä, mitä naisvastaista on siinä, jos mies kokee naisen häiriötekijäksi hengelliselle elämälleen.Lopultakin rehellisyyttä: Mies näkee että omat mielikuvat häiritsevät omaa elämää.
Sama koskee tietenkin jokaista, kukaan ei voi pettyä eikä iloita muusta kuin omasta ymmärryksestään käsin. Omien mielikuviensa vaikutuksesta.
Kun rakastut, rakastut mielikuviisi hänestä jne.... Miten voi tehdä mitään ellei ymmärrä, tajua, näe, kuule, rakasta.
Kun kuvittelee näkevänsä naisen, tai jos näkee jotain ja uskoo näkevänsä naisen voi tietenkin sanoa häiriintyneensä. Miten sitä voisi kukaan kieltää. Onko se naisen syy? nää_on_näitä kirjoitti:
Lopultakin rehellisyyttä: Mies näkee että omat mielikuvat häiritsevät omaa elämää.
Sama koskee tietenkin jokaista, kukaan ei voi pettyä eikä iloita muusta kuin omasta ymmärryksestään käsin. Omien mielikuviensa vaikutuksesta.
Kun rakastut, rakastut mielikuviisi hänestä jne.... Miten voi tehdä mitään ellei ymmärrä, tajua, näe, kuule, rakasta.
Kun kuvittelee näkevänsä naisen, tai jos näkee jotain ja uskoo näkevänsä naisen voi tietenkin sanoa häiriintyneensä. Miten sitä voisi kukaan kieltää. Onko se naisen syy?On yhdentekevää, kenen on syy. Jos mies kokee naisen häiriöksi hengelliselle elämälleen, silloin nainen on häiriö miehen hengelliselle elämälle. Kokemus ei voi olla väärä. Ei ole myöskään mitään miesvastaista siinä, jos nainen kokee miehen häiriöksi omalle hengelliselle elämälleen.
- nää_on_näitä
herrens_tiggare kirjoitti:
On yhdentekevää, kenen on syy. Jos mies kokee naisen häiriöksi hengelliselle elämälleen, silloin nainen on häiriö miehen hengelliselle elämälle. Kokemus ei voi olla väärä. Ei ole myöskään mitään miesvastaista siinä, jos nainen kokee miehen häiriöksi omalle hengelliselle elämälleen.
Niinpä hyvinkin, eikö kuitenkin omat tuntemukset ole omia valintoja, ainakin itse uskon voivani vaikuttaa ja valita, eikä se voi olla sukupuoleen sidottu (sielu tai sieluton) valintoja tekee jokainen joka hetki.
- VääräKysymys
Ensin pitää määrittää mikä on sielu, tai mitä sielulla tarkoitetaan. Mikäli sielu pysytytään luotettavasti tunnistamaan, niin vasta sitten voidaan selvittää missä tai kenellä on sielu.
Tietääkseni sielun olemassaoloa ei tähän menessä ole kyetty sellvittämään, joten kysymykseen naisen sielusta et tule saamaan todistetusti oikeaa vastausta.Sielu on yhtä kuin ihmisen varsinainen itseys tai minuus. Ihminen on sielu, jolla on ruumis ja henki. Biologisessa kuolemassa sielulta eli ihmiseltä otetaan pois ruumis, mutta ei henkeä, ja ruumiittomana sielu eli ihminen menee (toivon mukaan) Jumalan luo taivaaseen (tai paratiisiin) odottamaan viimeistä päivää ja uutta ruumista. Minun ymmärtääkseni näin.
Jos siis naisella ei olisi sielua, hän olisi pelkkä itsetön ruumis, jonkinlainen biorobotti ja mitä ilmeisimmin eläintäkin alempi, koska kristillisessä perinteessä eläimiäkin on tavattu pitää sielullisina. Oikeastaan sieluton nainen olisi jonkinlainen zombie, elävä kuollut.- EhkäKaikellaOnSielu
Oonko sielu sama kuin elämä, persona vai mieli. Ei sitä tiedä, mutta se on kuitenkin kaikilla elollisilla olennoilla ja joissain uskomuksissa sielu löytyy niin kiveltä kuin polkupyörältäkin. Varmaa kuitenkin on että kaikki kolme katoavat kuolleelta mutta vain kuolleen persoona jää elämään lähimmäisten muistoihin..
- vaiMitenOn
Onko henki jossain märitelty?
- hengen tuntee se mikä kieltää hengen.
Hänenhän se täytyy tietää koska pystyy sen kieltämän.
- sielun tietää se joka kieltää sielun.
Sama täällä. Ei voi kieltää sitä mistä ei ole mitään käsitystä. Tietenkin voi kieltää mutta eihän silloin kieltäjä voi tietää mitä on tekemässä, - muuta kuin tyhjän väitteen.
Muuten valaiseva kuvaus ihmisajatelun kehitysestä peukutan- VääräKysymys
Kiellätkö sinä Ahdin olemassaolon? Jos kiellät, niin oman logiikkasi mukaan sinä tiedät Ahdin olevan olemassa, ja ihan ilkeyttäsi kiellät hänet.
Ajatuskuvio vastaa kysymystä; vieläkö tirkistelet naisten pukuhuoneisiin. - MinunVastaus
VääräKysymys kirjoitti:
Kiellätkö sinä Ahdin olemassaolon? Jos kiellät, niin oman logiikkasi mukaan sinä tiedät Ahdin olevan olemassa, ja ihan ilkeyttäsi kiellät hänet.
Ajatuskuvio vastaa kysymystä; vieläkö tirkistelet naisten pukuhuoneisiin.tietenkin - Ahdin - on sana sinun tekstissäsi eli olemassa, josta se on myös minun mielessäni lukiessani sen. Saattaa se olla mielessäni paljon muutakin kuin sana tässä koska sanat ovat aina vain symboleja.
Sama myös -sielu- käsitteestä. Se on olemassa ja siitä on varmaan monenlaisia määritelmiä eli mielikuvia ajattelijan mielessä.
Mikäli sielu pystytään luotettavasti tunnistamaan, niin vasta sitten voidaan selvittää missä tai kenellä on sielu.
On paljon yksimielisyyttä alitajunnan olemassaolosta, myös käsite rakkaus, tunne, järki ovat pitkälti hyväksyttyjä käsitteitä.
Minulle riittää ajatus että sielu on se mielen alue missä on menneiden tapahtumien muistikuvat ja kokemukset. Sielu on muisti - muistot.
En vaadi tieteellistä uskottelua jotta tietäisin muistavani ainakin silloin tällöin.. jotain. Saattaa joku / muistaa jotain
- JosJosJos
Onko ihmisellä sielu? Tähän kysymykseen kun löytää ensin vastauksen, niin vasta sen jälkeen voidaan kysyä ja selvittää onko naisella sielua. Mutta jos jos ja jos ihmisellä olisi sielu, niin eiköhän sellainen sitten naisellakkin olisi.
- Sanan-varoituksia
3 Mos 17:11 että naisillakin on sielu: "Sillä lihan sielu on veressä"
Hes 18:4 "Katso, kaikki sielut ovat minun:
niinkuin isän sielu,
niin pojankin sielu - ne ovat minun.
Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava."
Ilm. 13:10 "Jos kuka vankeuteen vie, niin hän itse vankeuteen joutuu; jos kuka miekalla tappaa, hänet pitää miekalla tapettaman. Tässä on pyhien kärsivällisyys ja usko.
1Moos. 9:6 Joka ihmisen veren vuodattaa,
hänen verensä on ihminen vuodattava,
sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa.
Ruotsalaiset tulevat saamaan ristiretkistään vielä tällaisen palkan:
Matt. 26:52 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki,
jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat. - olenko-tytär
Parfait. Tämähän oli siis mahtava aloitus. Hyvä tietää sitä paitsi, näinhän tosiaan luullaan.
Pitäisi laittaa muistiin.
(Apologeetoista on tosiaan pulaa nykyaikana.)- olenko-tytär
Taidan nostaa tämän, ettei jää helmi lukematta muilta.
- olenko-tytär
Niin että kristitytkään eivät enää levittelisi tällaista väärää tietoa, että ollaan muka keskusteltu siitä, onko naisella sielua.
Hyvin moderni käsitys, että naisella ei ole sielua. Voisi melkein sanoa, että tieteellinen käsitys.
- TosiTarinako
Oikeudessa pätevä vastaus kysymykseen kuuluu: ei ole.
- TodellisuusHukassa
Sellaista jonka todellisuutta ei voi todeta ei ole olemassakaan. Musta tuntuu metodilla ei pitkälle pötkitä.
- sielu-asuu-veressä
3 Mos 17:11 "Sillä lihan sielu on veressä"
Kiitos mielenkiintoisesta tekstistä, herrens_tiggare.
Raamatusta ei ainakaan ole peräisin käsitys, ettei naisilla olisi sielua :)Nostetaanpa tämä ketju naistenpäivän kunniaksi. Naisillakin on sielu, ihanaaaaaa!
- Tutkitaan
Tätä asiaa pohditaan edelleen vakavasti. Siksi Suomessakin on professuuri sukupuolen tutkimukselle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap162178Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi842128- 1011397
Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen101306Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663841207Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1461188Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.249896Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173874- 78869
- 63854