Hei. Olen harkinnut menemistä psykiatrin vastaanotolle sillä tunnen itseni masentuneeksi. Tai en tiedä olenko oikeasti masentunut mutta siltä ainakin tuntuu. Tunnen olevani hyödytön, en jaksa iloita mistään. Epäonnistuessani suutun (itselleni), ahdistun ja odotan vain huomista (joka puolestaan taas epäonnistuu jne.)
Eli minkälaisia kokemuksia psykiatreista? Onko siellä pakko puhua asioista joista ei halua puhua vieraan kanssa? Uteleeko se yksityiskohtia? Varaanko ajan terveyskeskuksesta? Miten pitkään joutuu käymään? Paljonko maksaa? Hävettää niin helvetisti jos käy siellä! Hävettikö teitä? Miten läheiset reagoi? Pidättekö käyntinne salassa? Jääkö käynneistä merkintä johonkin, mistä työnantajat näkee ne... "ei me palkata mitään hulluja!" huh... kiitos vastauksista
Eli minkälaisia kokemuksia psykiatreista? Onko siellä pakko puhua asioista joista ei halua puhua vieraan kanssa? Uteleeko se yksityiskohtia? Varaanko ajan terveyskeskuksesta? Miten pitkään joutuu käymään? Paljonko maksaa? Hävettää niin helvetisti jos käy siellä! Hävettikö teitä? Miten läheiset reagoi? Pidättekö käyntinne salassa? Jääkö käynneistä merkintä johonkin, mistä työnantajat näkee ne... "ei me palkata mitään hulluja!" huh... kiitos vastauksista
Vastaukset 6
Vanhimmat
hei! itse olen käynyt pienen ikäni terapiassa kyllä siitä on ollut hyötyä mutta on kyllä minulla ainakin ollut todella hankala löytää se "oikea" jonka kanssa puhua ei ne ytele muutakun kysyy että mitä kuuluu ja tietty aluksi miksi olet täällä sun täytyy selittää omaa tilannetta.. (ei muuten voi auttaa!) alussa on todella tylsä kun joutuu usealle selittää mikä on ja miksi haluaa tarvii terapiaaa!! en itse ainakaan häpeä terapiaa ja kerron hyville ystäville siitä ei töissä tarviasiasta puhua jos pitää senvuoksi olla töistä pois saat lääkäritä lapun ja kyllä sinua neuvotaan asioissa kun rohkeasti kysyt neuvoa! ota mielenterveystoimistoon yhteyttä (paikalliseen) sieltä saat ajan yms tai voit ensin käydä lääkärillä tai soitat tk:hon että tarviiko käydä ensin lääkärissä! itse olen käynyt lääkärissä ensin! kun on aloitettu siellä lääkitys ja sitten terapia muttta toki voi käydä terapiassa ilman lääkkkeitäkin!! jos haluat jutella lisää laita postia [email protected]
Hyviä kokemuksia, kun vain löytää sen oikean.
Eihän siellä ole pakko puhua, mutta miksi sitten mennä jos keskustelu kulkee tyylin, onpa ilmoja pidellyt. Sitä varten sinne yleensä mennään, että siellä puhutaan nekin asiat, joista ei voi muitten kanssa puhua.
Heillä on salassapitovelvollisuus ja ovat varmaan kuulleet kaiken maan ja taivaan välistä. Jos saat seuraavan ajan kuukauden päästä, niin siellä on ollut varmaan sata muuta tarinaa.
Miten pitkään, riippuu tapauksesta, toiset selviää kolmella kerralla, toisilla kestää vuosia.
Mitä hävettävää on hakea apua, se vasta tyhmää on, jos pitkittää niin kauan, että sitten on suljetulla osastolla.
Ja vielä masentunut ei ole "hullu".
Hei!
Olen käynyt psykiatrin vastaanotolla. Kyllä minua ensimmäisellä kerralla hävetti, mutta ei enää. Lääkäri se on siinä missä muutkin. Kyllä hän kyselee kaikenlaisia asioita, mutta jos et pysty vastata, niin voit sanoa esim. etten pysty tästä asiasta keskustelemaan. Tai olet vain ihan hiljaa.
Voit myös kääntyä omalääkärin puoleen. Kerro hänelle, että tunnet olosi masentuneeksi. Voi olla, että hän määrää sinulle lääkityksen. Jos haluat vain jutella jonkun kanssa, niin soittele vaikka yksityiseen lääkärikeskukseen. Siellä voi olla psykiatrinen sairaanhoitaja tai psykologi pitämässä vastaanottoa ja voit hänen luonaan käydä juttelemassa.
Jos haluat aloittaa terapian, niin mene ensin omalääkärille, joka laittaa lähetteen psykiatrille. Kun olet ollut 6 kk julkisella puolella hoidossa (psykiatri/terapeutti) niin voit hakea terapiarahaa kelalta. Jos kela myöntää sen, niin saat käydä tietyllä yksityisellä terapeutilla, ja kela korvaa sinulle osan käynneistä.
Mene ihmeessä vaikka työterveyden kautta psykologille juttelemaan. Siellä jutustellaan vaitiolovelvollisen ihmisen kanssa asioista, yleensä niin, että psykologi kysymyksin tms. auttaa sinua itse pohtimaan ääneen elämääsi ja ongelmiasi. Itse olen paranemassa aika vaikeasta masennuksesta, ja koen, että nimenomaan terapian ansiosta. Masennuslääkkeet poistavat oireita, mutta ainakin itselleni oli tarpeen tutkia ja käsitellä myös masennukseen johtaneet syyt.
Mene ihmeessä, eihän sinun tarvitse edes kertoa kenellekään käynneistäsi.
edellisen kanssa,että terapia on hyvä juttu.Sain itse sieltä apua n,3vuotta ja ilman sitä en varmasti olisi saanut itseäni tähänkään kuntoon.Suosittelen vilpittömästi.
Minusta sun kannattaa mennä.Mutta älä odota liikaa.Voit saada typerän psykologin ja se on huono asia.Tärkeää on,että psyko osaa selittää sulle eri terapiamahdollisuuksia.Ja tietysti,että se on susta sympaattinen tai ainakin asiallinen.Eikä sun tarvitse siellä kaikkea kertoa.Ekaksi juuri ne ongelmat,miksi tulit psykologille.
Terapiaa on niin monenlaista.Mulla on aikoinaan ollut huono tuuri.
Parasta on nyt lääkkeet ja psykoterapian yhdistelmä.Toivottavasti saat apua.Ai niin,sellanen ei ole myöskään hyvä joka suosittelee vain yhdenlaista terapiaa ja vastustaa lääkehoitoa.Eikä sellanen jolta saa lääkkeet ja sitten ulos.
Hävetä ei tarvitse,eikä kertoa työnantajalle.(Eihän potilastietoja saa antaa muille?)
Mulle muuten oli aluksi kauheinta mennä ovesta sisään psykologille.Joku näkee minne menen.Nykysin en edes ajattele tollasta.