Anar. Nányë Andúril I né Narsil i macil Elendilo. Lercuvantan i móli Mordórëo. Isil.
Kun peilin ottaa käteensä, ja katsoo siitä kuvaansa, näkee itsensä, siinä valossa mitä itse itsensä sillä hetkellä näkee ja tuntee, ja omat tuntemukset heijastuvat takaisin siitä luoden sen kuvan jonka siellä näemme. Näemmekö jotain, josta emme pidä? Näemmekö epämiellyttävän olennon, joka on kuvajainen siitä mihin uskomme ja mitä ajattelemme? Vaikka kuinka kääntelemme peiliä ja tutkimme sitä, pysymme kuitenkin itse tarkkailijana ja peilikuva pysyy peilikuvana, eikä se siitä koskaan muutu, niin kauan kuin sitä ihmisen aistein tarkastelemme. Jos puhumme kuvallemme, se näyttää puhuvan meille, ja se hetki, kun puhe siirtyy kuvalle niin että se näyttää puhuvan meille, on niin nopea että emme itse edes havaitse sitä hetkeä kun puhe siirtyi omasta suustamme kuvalle niin että se näyttää puhuvan meille meidän omia sanojamme.
Jos asiaa miettii oikein tarkasti, peilissä näkyy kuva, ja kuvajainen - onko se sitten kuitenkin vain kuva, kuvajainen? Onko siellä oikeasti yhtään mitään? Onko se vain valon heijastusta, jonka omin aistein näemme, niin kuin Kuu joka näkyy Auringon valossa, selkämme takaa, emmekä me ole muita kuin olentoja tarkastelemassa omaa kuvaamme, esine kädessä, jonkin sellaisen valossa, joka mahdollistaa koko tarkastelumme? Sama kuva näkyy siellä, vähän hämärämpänä, myös kuun valossa, ja jopa tähtien valossa, eikä mitään muuta valoa koskaan ole kuin se valo mikä niistä tulee, ja pimeyskin on vain se kohta johon valo heijastuu mustana ja aistein näkymättömänä?
Älä Pelkää, koska se on oikeasti vain kuva, jonka itse mielessäsi luot, sellaisena sinä sen näet mitä itse ajattelet, koko hetki kun edes näet sen, on vain heijastuma omista ajatuksistasi ja siitä mitä sinä Peilistä ajattelet. Se olet sinä itse, se hetki, sinun aistisi ja se kuva, jonka näet, se olet Sinä.
https://www.youtube.com/watch?v=p3j2NYZ8FKs
Kun peilin ottaa käteensä, ja katsoo siitä kuvaansa, näkee itsensä, siinä valossa mitä itse itsensä sillä hetkellä näkee ja tuntee, ja omat tuntemukset heijastuvat takaisin siitä luoden sen kuvan jonka siellä näemme. Näemmekö jotain, josta emme pidä? Näemmekö epämiellyttävän olennon, joka on kuvajainen siitä mihin uskomme ja mitä ajattelemme? Vaikka kuinka kääntelemme peiliä ja tutkimme sitä, pysymme kuitenkin itse tarkkailijana ja peilikuva pysyy peilikuvana, eikä se siitä koskaan muutu, niin kauan kuin sitä ihmisen aistein tarkastelemme. Jos puhumme kuvallemme, se näyttää puhuvan meille, ja se hetki, kun puhe siirtyy kuvalle niin että se näyttää puhuvan meille, on niin nopea että emme itse edes havaitse sitä hetkeä kun puhe siirtyi omasta suustamme kuvalle niin että se näyttää puhuvan meille meidän omia sanojamme.
Jos asiaa miettii oikein tarkasti, peilissä näkyy kuva, ja kuvajainen - onko se sitten kuitenkin vain kuva, kuvajainen? Onko siellä oikeasti yhtään mitään? Onko se vain valon heijastusta, jonka omin aistein näemme, niin kuin Kuu joka näkyy Auringon valossa, selkämme takaa, emmekä me ole muita kuin olentoja tarkastelemassa omaa kuvaamme, esine kädessä, jonkin sellaisen valossa, joka mahdollistaa koko tarkastelumme? Sama kuva näkyy siellä, vähän hämärämpänä, myös kuun valossa, ja jopa tähtien valossa, eikä mitään muuta valoa koskaan ole kuin se valo mikä niistä tulee, ja pimeyskin on vain se kohta johon valo heijastuu mustana ja aistein näkymättömänä?
Älä Pelkää, koska se on oikeasti vain kuva, jonka itse mielessäsi luot, sellaisena sinä sen näet mitä itse ajattelet, koko hetki kun edes näet sen, on vain heijastuma omista ajatuksistasi ja siitä mitä sinä Peilistä ajattelet. Se olet sinä itse, se hetki, sinun aistisi ja se kuva, jonka näet, se olet Sinä.
https://www.youtube.com/watch?v=p3j2NYZ8FKs
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.