Kirjoitus perustuu etevän ja totuudenmukaisen historioitsijan Merle D' aubignen uskonpuhdistus historiansa 1. osan kirjoitukseen, jonka historian pohjana on hänellä ollut Melanchtonin Lutherista kirjoittama elämänkerta.
Kirjoitus kuuluu sanasta sanaan näin:
Kaikki hänen (Lutherin) tuskansa ja kauhistuksensa heräsi hänessä jälleen eloon kuoleman lähestyessä. Ajatus hänen omasta saastaisuudestaan ja Jumalan pyhyydestä ja puhtaudesta hätyytteli jälleen hänen sieluansa. Eräänä päivänä hänen jälleen ollessaan epätoivon murtama astuu vanha munkki hänen kammioonsa, ja näkee Lutherin tilan, ja lausuu hänelle muutamia lohduttavia sanoja, ja silloin Luther avaa hänelle sydämensä, ja ilmoittaa vavisuttavat syntinsä ja pelkonsa. Tämä kunnianarvoisa vanhus ei pysty kuten Stapitz seuraamaan tätä sielua kaikissa sen epäilyksissä, mutta hän osaa uskontunnustuksensa, ja on siinä löytänyt lohdutuksen sielullensa. Nyt hän käyttää samaa lääkettä tätä nuorta veljeä kohtaan johdattaessaan hänet apostoliseen uskontunnustukseen, minkä Luther oli lapsuudessaan oppinut Mansfeldin koulussa, luki vanha munkki hurskaalla yksinkertaisuudella kappaleen: Minä uskon syntien anteeksi saamisen armon. Nämä yksinkertaiset sanat ratkaisevalla hetkellä armollisesti lausuttuna vuodattivat suurta Jumalan armoa Lutherin sieluun. Minä uskon, toisti hän itselleen tuskavuoteellaan, minä uskon syntien anteeksi saamisen ja Jumalan armon. Ah vastasi tuo vanhus. Ei ole kylliksi uskoa Daavidin ja Pietarin saaneen syntinsä anteeksi, sillä sen uskoo perkelekin. Jumalan käsky on, että me uskomme meidänkin syntiemme olevan meille anteeksiannettu Kristuksen ansion tähden. Kuinka suloisesti tämä käsky soi Luther raukalle. Kuuleppa mitä pyhä Bernhard sanoo puheessaan Marian ilmestyksestä lisäsi tämä vanha veli. Pyhän hengen todistus sydämessäsi on: sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.
Tästä hetkestä avautui totuuden valo Erfurtin nuoren munkin sydämeen. Armon sana Kristuksessa oli lausuttu, ja hän oli sen uskonut. Nyt hän lakkasi koettamasta ansaita autuutta ja antautui luottamuksella Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa. Vielä hän ei kuitenkaan käsittänyt hyväksymänsä perusjohteen seurauksia. Hän oli vielä tuolloin, nuorena munkkia uskollinen ja vilpitön kirkolle, ja kuitenkaan ei hän enään sitä tarvinnut, sillä hän oli itse Jumalalta saanut autuuden, samassa oli Katollisuus voimansa ja vaikutuksensa puolesta tästälähtien hänelle mitätön. Hän ei pysähtynyt tähän vaan haki apostolien ja profeettain kirjoituksista kaiken joka voi vahvistaa sitä toivoa ja uskoa jota hänen sydämensä oli täynnä. Joka päivä rukoili hän apua Jumalalta ja joka päivä eneni usko ja valkeus hänessä. Ah sanoi hän, ellei Kristuksen evankeliumin lohdutus olisi minua pelastanut, en olisi pysynyt elossa kahta vuotta.
Hänen henkensä saama terveys palautti terveyden hänen ruumillensa. Nyt hän nousi pian tautivuoteeltaan. Hän oli saanut kaksinkertaisesti uuden elämän. Pian tuleva joulu soi hänen runsain määrin maistaa uskon autuutta. Suloisella liikutuksella hän otti osaa sen juhlatilaisuuksiin, ja kun hänen piti laulaa keskellä päivän komeutta seuraavat sanat: O beata culpa, qvae tolem meruisti redemptorem ( oi autuas lankeemus , joka olet ansainnut senkaltaisen lunastajan) sanoi hänen ilosta värähtelevä koko ruumiin ja sielun olemuksensa Aamen.
Tämä on historian oikea todistus Lutherin hengellisestä uudesta syntymästä.
Tämä vahvistakoon myös niiden sielujen autuutta, jotka ovat myös tällaista saaneet kokea.
Kirjoitus kuuluu sanasta sanaan näin:
Kaikki hänen (Lutherin) tuskansa ja kauhistuksensa heräsi hänessä jälleen eloon kuoleman lähestyessä. Ajatus hänen omasta saastaisuudestaan ja Jumalan pyhyydestä ja puhtaudesta hätyytteli jälleen hänen sieluansa. Eräänä päivänä hänen jälleen ollessaan epätoivon murtama astuu vanha munkki hänen kammioonsa, ja näkee Lutherin tilan, ja lausuu hänelle muutamia lohduttavia sanoja, ja silloin Luther avaa hänelle sydämensä, ja ilmoittaa vavisuttavat syntinsä ja pelkonsa. Tämä kunnianarvoisa vanhus ei pysty kuten Stapitz seuraamaan tätä sielua kaikissa sen epäilyksissä, mutta hän osaa uskontunnustuksensa, ja on siinä löytänyt lohdutuksen sielullensa. Nyt hän käyttää samaa lääkettä tätä nuorta veljeä kohtaan johdattaessaan hänet apostoliseen uskontunnustukseen, minkä Luther oli lapsuudessaan oppinut Mansfeldin koulussa, luki vanha munkki hurskaalla yksinkertaisuudella kappaleen: Minä uskon syntien anteeksi saamisen armon. Nämä yksinkertaiset sanat ratkaisevalla hetkellä armollisesti lausuttuna vuodattivat suurta Jumalan armoa Lutherin sieluun. Minä uskon, toisti hän itselleen tuskavuoteellaan, minä uskon syntien anteeksi saamisen ja Jumalan armon. Ah vastasi tuo vanhus. Ei ole kylliksi uskoa Daavidin ja Pietarin saaneen syntinsä anteeksi, sillä sen uskoo perkelekin. Jumalan käsky on, että me uskomme meidänkin syntiemme olevan meille anteeksiannettu Kristuksen ansion tähden. Kuinka suloisesti tämä käsky soi Luther raukalle. Kuuleppa mitä pyhä Bernhard sanoo puheessaan Marian ilmestyksestä lisäsi tämä vanha veli. Pyhän hengen todistus sydämessäsi on: sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.
Tästä hetkestä avautui totuuden valo Erfurtin nuoren munkin sydämeen. Armon sana Kristuksessa oli lausuttu, ja hän oli sen uskonut. Nyt hän lakkasi koettamasta ansaita autuutta ja antautui luottamuksella Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa. Vielä hän ei kuitenkaan käsittänyt hyväksymänsä perusjohteen seurauksia. Hän oli vielä tuolloin, nuorena munkkia uskollinen ja vilpitön kirkolle, ja kuitenkaan ei hän enään sitä tarvinnut, sillä hän oli itse Jumalalta saanut autuuden, samassa oli Katollisuus voimansa ja vaikutuksensa puolesta tästälähtien hänelle mitätön. Hän ei pysähtynyt tähän vaan haki apostolien ja profeettain kirjoituksista kaiken joka voi vahvistaa sitä toivoa ja uskoa jota hänen sydämensä oli täynnä. Joka päivä rukoili hän apua Jumalalta ja joka päivä eneni usko ja valkeus hänessä. Ah sanoi hän, ellei Kristuksen evankeliumin lohdutus olisi minua pelastanut, en olisi pysynyt elossa kahta vuotta.
Hänen henkensä saama terveys palautti terveyden hänen ruumillensa. Nyt hän nousi pian tautivuoteeltaan. Hän oli saanut kaksinkertaisesti uuden elämän. Pian tuleva joulu soi hänen runsain määrin maistaa uskon autuutta. Suloisella liikutuksella hän otti osaa sen juhlatilaisuuksiin, ja kun hänen piti laulaa keskellä päivän komeutta seuraavat sanat: O beata culpa, qvae tolem meruisti redemptorem ( oi autuas lankeemus , joka olet ansainnut senkaltaisen lunastajan) sanoi hänen ilosta värähtelevä koko ruumiin ja sielun olemuksensa Aamen.
Tämä on historian oikea todistus Lutherin hengellisestä uudesta syntymästä.
Tämä vahvistakoon myös niiden sielujen autuutta, jotka ovat myös tällaista saaneet kokea.
Vastaukset 50
Vanhimmat
D*Aubigne oli sveitsiläinen kalvinisti, jonka teoksessa ei ole yhtään lähdeviitettä.
Lutheria on mahdotonta vängätä pietistiseen uskoontulokaavaan.
Hän oli uskossa koko ajan, mutta armon ansiottomuus vahvistui vasta Tornikokemuksessa, kuten hän itse kertoo.´
Sillekään ei näytetä pantavan painoa, että hän itse katsoo uudestisyntyneensä kasteessa.
Uskovalla on monia armonkokemuksia.
lapsikasteella ei ole mitään tekemistä uudestisyntymän kansssa
Ei varmaankaan sinun, mutta tuo puhuukin Lutherista.
Kyllä on tällaiset tekstit suolaisia korkeakirkolliselle instituutiokristitylle. Kirjailija täytyy kalvinistiksi leimata kun ei itsellä ole uskon kokemuksia vaan perustaa uskonsa lapsena suoritettuun kasteeseen. Teksti ei ole väitteestäsi huolimatta ilman lähteitä vaan kuten aloittaja totesi, pohjana oleva teksti on kirjoitettu Lutherin lähimmän työtoverin Philip Melanchthonin toimesta ja on nimeltään Lutherin elämä ja teot. Löytyy netistä ainakin englanniksi ja vahvistaa aloittajan tekstin oikeellisuuden. Siinä tekstissä ei nimittäin puhuta torneista mitään, vaan kerrotaan kuinka Luther sai uusia uskon näkemyksiä keskusteltuaan tämän munkin kanssa. Hauku sitten Luther ja Melanchthonkin pietisteiksi mutta älä omasta sielustasi huoli yhtään!
Melanchthonin Lutherin elämäkerta löytyy englanniksi:
https://www.iclnet.org/pub/resources/text/wittenberg/melan/lifea-01.txt
Tuskin sinulla on valtaa arvioida täälläkään toisten uskon kokemuksia. Koeta ihan asiaa puhua vaan. Korkeakirkollis-sanankin voit jättää, kun et näytä ymmärtävän mitä se tarkoittaa.
Minulla on tuo sama DÀubignen kirja (Jyväskylässä 1883, 3 osaa), olen sen lukenutkin.
Se ei valitettavasti kerro todellista kuvaa Lutherin sovitetuksi tulon kokemuksesta uskonratkaisuna.
Tuo tapahtuma ei kuvaa sitä, onhan siitä Lutherin oma kuvaus olemassa dokumentoituna ja tallella. Se on tornikokemus.
Joo, totesin vain herran olevan kalvinisti, en sitä arvottanut millään tavalla. Tekijä oli professori Geneven yliopiston teologisessa tiedekunnassa.
Luther itse opettaa uudensyntymisen tapahtuvan kasteessa. Siitäkin on faktaa, eikä sanottuja Melanchthonin huhupuheita.
Täytyy sanoa, että Luther ja Melanchthon olivat kaukana pietististä.
Tornikokemus on Lutherin oma kertomus uskonmurroksestaan.
Se ilmestyi 1545 Lutherin koottujen teosten latinankielisen laitoksen 1. osassa.
Se ilmestyi vuosi ennen Lutherin kuolemaa, ja siinä oli Lutherin omakätinen selostus
uskonmurroksestaan, jota hän itse kutsui nimellä Tornikokemus.
Jos haluat lukea, siitä on saksankielinen originaali teoksessa
Die Reformation in Augenzeugenberichten. Müchen 1973. sivu 37-40.
Myös
Weimarin laitos: M. Luthers Werke. Kritiscche Gesamtausgabe. Weimar 1883-
mutta eihän oikeapppisen uskovaisen saa mitään kokea!
sehän on tekojen oppia sellainen.
uskon pitää tulla yöllä nukkuessa kuulon kautta mutta aamulla ei saa mikään muuttua!
jos muuttuu on vaarassa tulla karkotetuksi tai jopa poltetuksi, eikös se niin käytännössä mene!!
Annan pienen vinkin! Hommaa kyseinen uskonpuhdistushistoria, ja lue sivu 137. Google ei tiedä kaikkea. Se on vain tyhmä kone. Saatat muuttaa käsitystäsi. Niin ja Luther opettaa uudestikastajista, että ne ovat perkeleen kastamia perkeleitä. Uuttasyntymää ei voi liittää kasteeseen, kuten uudestikastajat tekevät jotka jättävät synnit ja kiusaukset altaaseen, kun sukeltavat sinne.
Kirjassaan minä tunnustin syntini Luther kirjoittaa parannuksesta ja uudestisyntymisestä: Kuule mitä Kristus sanoo: Hän antaa saarnata syntien anteeksiantamista hänen nimessään autuudeksi. Kenelläkään ja millään ei siis ole syntien anteeksiantamusta muutoin kuin hänen nimessään.
Nielaisemalla leipää ehtoollismessussa tahtoi paavin uskolainen polkea rikki käärmeen pään, mutta kaikki sellaiset ihmiset tahtovat hankkia syntien anteeksiantamuksen omassa nimessään, eli itse tehtynä. Ei saarnatussa Kristuksen nimessä. Teksti sanoo jatkaa Luther. Syntien anteeksiantamista on saarnattava. Se ei sano, että sen on tapahduttava tai se on tehtävä. Se sanoo, että on saarnattava. Room. 10:17 Usko tulee saarnan kautta eli sen kuulemisesta. Siispä on saarnattava kuten Kristus itse sanoo. Parannusta ja anteeksiantamusta on saarnattava minun nimessäni. Vieläpä tässä järjestyksessä. Vain kuusi sanaa ja ne sisältävät kaiken vanhurskauttamisessa.
Jopa Juudas ja Kain katuivat hekin mutta mihin se vei? Juudas sanoo olen tehnyt synnin , kun kavalsin viattoman veren. Tällainen katumus kasvoi omasta hartaudesta ilman saarnattua herran kuoleman ja ylösnousemuksen evankeliumia. Juudaalla ei ollut sydämessään oikeaa katumusta, vaan Juudas katumus ja hirsipuukatumus, koska siitä puuttui saarnattu parannus ja syntien anteeksiantamus. Ilman saarnattua evankeliumia ei mikään parannuksenteko ole minkään arvoista. Näin siis saarnaa Luther. Hän jättää vanhurskauttamisesta ulos kaikki ihmisteot, jopa sakramentit.
Lukaisin Melachthonin englanniksi käännetyn tekstin.
Asia ei mene niin kuin ketjun aloittaja (?) sanoi.
Luther toki keskusteli oppineen munkkiveljen kanssa (kaikki muuten olivat "köyhiä kerjäläismunkkeja" koska sääntökunta oli "erakko-augustinolainen")
Mainittu käsikirjoitus kertoo näin:
Luther vakuuttui näistä mielipiteistä, ei ainoastaan yllä mainittujen keskustelujen johdosta, vaan Paavalin kirjoitusten perusajatuksesta tämän vakuuttaessa niissä ykskantaan, että meidät vanhurskautetaan uskon kautta…
Sitten käsikirjoitus jatkaa, että Luther vielä jatkoi etsimistään. Munkin kanssa käyty keskustelu johdatti hänet tutkimaan Pyhän Bernhardin kirjoituksia ja sitten
Profeettojen ja apostoli Paavalin sekä Augustinuksen kirjoituksia uskosta.
Kuten kirjoitus toteaa. oli Luther 4 vuotta Erfurtissa. Vasta sen jälkeen Wittenbergiin muuton jälkeen armo alkoi hänelle kirkastua
Asia ei siis mene ihan niin kuin on aloituksessa on sanottu.
Niinpä, nimittäin henkikasteessa, ei suinkaan vesikasteessa. Luepa Kirkon Baabelin vankeudesta -kirjanen saksaksi ja latinaksi. Lutherilla oli siten sama kastekäsitys kuin
arkkipiispa Johanssonilla ja Muromalla.
OM:n sanoin: etkö tiedä, että Lutherilla oli kaksi tietä taivaaseen?
Luther oli eriseurainen, jolla ei ollut täyttä luottamusta Ruotsin Lapin nykyisiin opetuksiin.
Juhani Raattamaan näkemys Martti Lutherin uudestisyntymisestä; Hän kirjoittaa 22.7.1881 Saivonmuotkasta Pietari Alaviuhkolalle, Juhani Rautiolle ja Mooses Daalinmäelle ( Juhani Raattamaa, Kirjeet ja kirjoitukset s. 241-242, Nro 138 ) mm. näin:
.../ vieläpä opetusisä Lutherus munkkina ollessaan oli vuosittain murheessa ja epäilyksissä mutta yhtäkkiä Bolognan kaupungissa ( Pohjois-Italiassa ) tuli terveeksi ja iloiseksi kuin syntyi uudesta uuteen elämään/ sittempä vasta hänen sielussaan kirkastui tämä Raamatun sana että vanhurskas pitää elämän uskosta/ syntyipä vielä papiksi../ tähän hän ei kyennyt lukemisella vaan tarvitsi Jumalasta syntyä papiksi ehkä oli lapsena kastettu ja armovälikappaleita vastaan ottanut/älä ihmettele cristillinen maailma, että Cristus vaatii uutta syntymistä kasteen liiton rikkojilta/ mutta vanha ihminen jääpi ihmettelemään ahtaan portin taka/ ja sinne viralliset opettajat täytyvät heille antaa cristityn nimen.
Olisi mukava tietää, että mistä lähteestä tuo Raattamaan tieto Lutherin Bolognan matkasta on peräisin. Liittyneekö se hänen Rooman matkaansa, josta monet historiat ja Luther-elämänkerrat kirjoittavat?
Se on tätä tuttua pietistiseen perinteeseen kuuluvaa kerrontaa.
Aivan kuin Luther itse ei tietäisi asiaa! Hyvin outoa. Muut tietävät paremmin.
Hän kuitenkin tahtoo oman käsityksensä painattaa teostensa esipuheeseen vielä eläessään. Se on juuri tuo Tornikokemus, joka löytyy googlaamallakin.
Se on painettuna jo 1545.
Kristityn kilvoittelun tiellä voi olla useitakin syvän ahdistuksen paikkoja, jossa hengellinen opettaja, pappi tai uskova ystävä on auttanut turvaamaan Kristukseen.
Armon suuruus ei tahdo vain millään auteta.
Tällaisia kohtia Lutherin elämäkerrassa on monta. Omalle rippi-isälleen hän oli vaivaksi asti.
Kun Luther kesällä 1515 näkee Staupitzin kantamassa Eislebenin kirkossa juhlakulkueessa monstrassia (ehtoollisleipien lipasta), valuu hänen kasvoiltaan tuskanhiki valtoimenaan kun hän on niin peloissaan ja hädissään.
Staupitz illalla rohkaisee häntä: Ei se ole Kristus! Kristus ei synnytä pelkoa, vaan lohduttaa! (Dûlmen van: Martti Luther. Elämä, teot ja kirjoitukset)
Ihan samalla tavalla on voinut kilvoitella omanvanhurskauden ahdistamana moni lestadiolainenkin, kunnes Jumala näyttääkin, että armo on lahjaa.
Se ei ole oman parannuksen tekijänä ahkeroimisen takana, vaan
"Jumala on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydelliseksi ne, jotka pyhitetään" (Hepr 10:14).
Siihen Vanhan liiton uskovatkin turvasivat, koska Jumala jo Jesajan kautta sanoo:
"Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä kaikki tekommekin olet sinä tehnyt" (Jes 26)
Luther käsitti ansiottoman armon merkityksen lukiessaan Wittenbergissä luostarin tornihuoneessa Roomalaiskirjeen kohtaa "Vanhurskas on elävä uskosta". Sitä hän tutki ja pohti, kunnes Pyhä Henki valaisi hänen mielensä ymmärtämään. Usko Kristukseen tekee vanhurskaaksi, ei kilvoittelu sinänsä. Ihminen on näet syntinen Jumalan pyhyyden edessä silloinkin kun ei tee mitään.
Nämä pietistiset tarinat ovat seurausta siitä, ettei ymmärretä perisynnin suuruutta ja merkitystä. Synti on paljon kamalampi asia kuin joku teko.
Siksi Jumala on antanut täydellisen sovituksen: Jeesuksen Kristuksen.
Hänen uskova saa kaiken. Myös täydellisen pyhityksen.
Antakaa pelastaa itsenne töiden vanhurskauden verkosta!
Puhut totta synnistä.
Mutta kyse ei ole siitä ettemme ymmärrä, synnin suuruutta tai ettei taivaan avaimia tulisi käyttää.
Se että saamme vahvistaa uskoamme ripissä, tai muuten syntejämme anteeksi pyytäen, ei ole omavanhurskautta.
Uskallan väittää, ettei kukaan tämän maan päällä elävä, voi käsittää perisynnin suuruutta, kuitenkin usko kulkee niin alhaalla, ettei se vaadi ymmärrystä.
#
Luther käsitti ansiottoman armon merkityksen lukiessaan Wittenbergissä luostarin tornihuoneessa Roomalaiskirjeen kohtaa "Vanhurskas on elävä uskosta".
#
Luther sai tämän käsityksen ja varmuuden kuullessaan sen omalle kohdalleen, tuolta eläväuskoiselta munkilta.
Luther sanoo näin:
" sentähden olen minä aina niin opettanut, että ennen kaikkea pitää ensiksi suullisen sanan olla saapuvilla ja korvilla käsitettämän jos Pyhän Hengen pitää tulla sydämeen, joka sanalla ja sanan kautta valaisee sydämen ja vaikuttaa uskon; niin että usko ei tule, eikä ole seisovainen muutoin kuin evankeliumin kuulemisen ja ulkonaisen saarnaamisen kautta, jonka voimasta se sekä alkaa, että kasvaa ja vahvistuu. sentähden älköön sitä suinkaan ylenkatsottako, vaan pidettäköön se kaikessa kunniassa, mielellänsä siinä liikuttakoon, ja lakkaamatta sitä teroitettakoon ja tyrkytettäköön, sillä ei se koskaan ilman hyödytyksettä ole, eikä tule koskaan kylliksi ymmärretyksi ja opituksi.
Ja varokoon itsensä jokainen niistä häpeämättömistä hengistä, jotka pitävät sen niin huonossa arvossa, juuri kuin ei se olisi tarpeellinen, eikä hyödyllinen uskoon; eli ovat sen niin pian oppineet, ja siihen kyllästyneet siksi että viimein lankeavat siitä, eivätkä pidä jäljellä mitään uskosta ja Kristuksesta."
Googlailin tuota tornikokemusta nopsaan ja huomasin, että harva Luther- tutkija laitta Lutherin uskoon tuloa tuohon kokemukseen.
Johan tuossa ylempänäkin joku totesi Lutherin olleen uskossa ilman tornikokemustakin. Kyllä itse laitan suuremman painoarvon sille kertomukselle joka tukee hänen opetustaan siitä että puhuttu Jumalan sana synnyttää uskon. Luulisi hänen tämänkin perustavan omiin kokemuksiinsa. Kun annamme puhutun sanan vaikuttaa, silloin kaikki oma jää pois, jopa lukutaito.
Ei siinä Lutherin uskoon tulosta ole tarkoituskaan puhua.
Se oli uskonmurros, mikä on eri asia.
Kuuluu ihan kristityn kokemukseen: synnin todellisuuden käsittäminen ja ansiottoman armon ymmärtäminen.
Sitähän voi kamppailla oman pyhyyden rakentajana vuosiymmenet, ainakin silloin kun opetus johtaa kristittyä siihen.
Nämä muutamat mestarit eivät käsitä edes koko asiaa! KaidanTienKulkija on tapansa mukaan ihan ulkona.
Suullinen sana! Aivan!
Kun mies on rukouksissa ja messussa 2 kertaa päivässä, eikö hän siinä kuule
suullista sanaa?
Kun mies tekee rippiä 2 kertaa päivässä ja kuulee henkilökohtaisesti synninpäästön sanat, eikö hän siinä kuule suullista sanaa?
Nyt on kysymys oman syntisyyden luonteen ja Jumalan armon suuruuden käsittämisestä.
Onko pyhyytenä omat ponnistelut vai Jeesuksen Kristuksen täydellinen uhri uskolla omistettuna.
Hyvät ystävät. Teidän syntinne on jo kasteessa pesty pois.
Jos te sen uskotte, sen kaiken pyhyyden saatte.
Eläkää myös siinä uutta elämää Jumalalle yhdessä Kristuksen kanssa!
Hyvä kirjoittaja.
Et tiedä Lutherin opinkäsistyksistä yhtään mitään!
Sen kun parsit kokoon hajanaisia lauseita irti asiayhteydestään.
Se on esikoislestadiolaista uskoa se. Tosiasioista viis!
Surkeita nämä sun selityksesi.
Kun et ymmärrä perisynnin merkitystä, olet sortunut lihan pyhittäjäksi.
Siitä Luther pääsi eroon kun käsitti armon ja perisynnin.
"""Luther sai tämän käsityksen ja varmuuden kuullessaan sen omalle kohdalleen, tuolta eläväuskoiselta munkilta.""""
Tämä on sitä varmuutta, joka ei taida välittää mitään siitä, mitä Luther itse sanoi.
Erfurtin luostarissa Luther oli syksyllä 1506 ja siitä eteenpäin
Hänet siirrettiin Wittenbergiin 1511.
Kun lukee hänen elämäkertaansa, eivät hänen epäilyksensä ja ahdistuksensa kaikonneet mihinkään "eläväuskoisen munkin" vierailun jälkeen.
Hän sai kohdata monta munkkia, jotka joutuivat vakuuttamaan samaa.
Sellaista se kristityn elämä on.
Mitä sinä mumiset?
Se oli lutherin itsensä tekstiä. Ei mitään hajanaisia lauseita!
Tässä lisää:
Tahdommekin nyt hiukan puhua avaimista sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat. Kristus sanoo: Mitä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja mitä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa. Huomaa että hän lupaa varmasti, että se on oleva sidottu ja päästetty, mitä me maan päällä sidomme ja päästämme, tässä ei ole mitään harhaa avainta.
Hän ei sano: mitä minä sidon ja päästän taivaassa se on teidänkin sidottava ja päästettävä maan päällä, kuten harha avainten opettajat uskottelevat. Koska saisimme tietää mitä Jumala sitoo tai päästää taivaassa?? Emme koskaan ja niin muodoin avaimet olisivat turhat, eikä niistä olisi mitään hyötyä.
Hän ei myöskään Sano: Teidän täytyy tietää mitä minä taivaassa sidonn ja päästän. Kuka saattaisi ja voisi sen tietää? Vaan näin hän sanoo: Kun te sidotte ja päästätte maan päällä, niin tahdon Minä samalla sitoa ja päästää taivaassa. Kun te toimitatte avainten työtä, niin tahdon minäkin toimittaa sitä niin kuin te sen teette, Niin on se tehty eikä minun ole enää tarvis tehdä sitä uudelleen. Mitä te sidotte ja päästätte (sanon minä) sitä Minä en tahdo enää sitoa enkä Päästää, vaan se on oleva sidottu ja päästetty ilman minun sitomistani ja päästämistäni; Minun ja teidän tekonne on oleva yksi ja sama teko, eikä kaksi eri tekoa. Minun ja teidän avaimenne ovat yhdet ja samat avaimet, eikä kaksi eri avainta. Kun te toimitatte teidän tekonne, niin on minunkin samalla tehty. Kun te sidotte Ja päästätte niin olen minäkin samalla sitonut ja päästänyt. Hän velvoittaa ja sitoo itsensä meidän työhömme niin että hän uskoo meille oman työnsä toimittamisen. Miksi siis tekisimme asian epävarmaksi tai kääntäisimme sen päinvastaiseksi sanoen, että hänen muka täytyisi ensin sitoa ja päästää taivaassa, aivan kuin hänen sitomisensa ja päästämisensä taivaassa olisi jotenkin toista, kuin meidän sitomisemme ja päästämisemme maan päällä, tai ikään kuin hänellä tuolla ylhäällä taivaassa, olisi toiset avaimet kuin nämä maan päällä. Vaikka hän kuitenkin selvän selvästi sanoo, että ne ovat taivaan eikä maan avaimet. Minun avaimeni, hän lausuu, teillä on oleva, eikä mitään muita ja teillä tulee ne olla täällä maan päällä. Eihän toki voi ajatella, että hänellä näiden taivaan avainten yläpuolella ja ohella olisi vielä toiset avaimet, joita ei käytettäisi taivaassa, vaan taivaan ylä- tai ulkopuolella. Mihin niitä siellä käytettäisiin? Jos ne siis ovat taivaan avaimet, niin eivät ne ole kahden eri avaimet vain yhdet ja samat avaimet, jotka toimivat täällä maan päällä ja tuolla ylhäällä taivaassa: sitominen ja päästäminen täällä maan päällä, sekä tuolla Taivaassa on yksi ja sama.
Mutta nuo ajatukset kahdenlaista avaimista johtuvat siitä, ettei Jumalan sanaa pidetä Jumalan sanana, vaan koska se lausutaan ihmisen kautta, niin luullaan sitä pelkäksi ihmis sanaksi ja ajatellaan, että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa kaukana siitä sanasta, joka on maan päällä ja niin töllistellään ylös taivasta kohti_ _ _
Juuri ne samat avaimet jotka ovat Kristuksella eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikään kuin sanoisi »Mitä töllistelet kohti taivasta ja sieltä etsit avaimia? Etkö kuule että olen ne antanut Pietarille? Ne ovat kyllä taivaan avaimet, Se on totta, mutta ne eivät ole taivaassa. Minä olen jättänyt ne alas maan päälle. Sinun ei pidä etsiä niitä taivaasta, eikä mistään muualta, vaan löydät ne Pietarin suusta jonne olen pannut. Pietarin suu on Minun suuni, ja hänen kielensä on minun avainkoteloni, hänen virkansa on minun virkani, hänen sanomisensa on minun sanomiseni hänen päästämisensä on minun päästämiseni, hänen avaimensa ovat minun avaimeni, minulla ei ole mitään muita, enkä tiedäkään mistään muista; mitä ne sitovat, se on sidottu, mitä ne päästävät, se on päästetty. Aivan kuin ei olisi ainoatakaan muuta sitojaa tai päästäjää taivaassa eikä maan päällä.
Jos mahdollisesti on useampia tai muita avaimia, joko sitten taivaassa, maan päällä, taikka helvetissä, niin ne eivät ensinkään koske minua. Minä en tiedä mitään siitä mitä ne sitovat ja päästävätkin, siitä en minä mitään välitä. Älä siis sinäkään välitä siitä, äläkä anna viedä itseäsi harhaan. Minä katson vain sitä, mitä Pietarin sitoo ja päästää. Siihen minä pitäydyn. Pitäydy sinäkin siihen, niin olet samalla minulle sidottu ja päästetty, sillä Pietari sitoo ja päästää taivaassa eikä kukaan muu. Katso, se on oikeata ajatusta ja puhetta avaimista.
Siinä on nyt meillä nähtävänä Mitä avaimet ovat nimittäin Jumalan kristikunnalle Kristuksen kautta antama virkavalta tai käski pidättää ja antaa anteeksi ihmisille heidän syntinsä sillä näin sanoo Kristus tietääkseni että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi niin hän sanoi halvatun nouse ja niin edelleen
Joo. Sinulla on hirveä halu todistaa, että kannon nokassa voi tulla uskoon ja autuaaksi.
Siksi yrität vesittää lutherin opetuksen ja raamatun sanan siitä että "usko tulee kuulosta" ja yrität vakuuttaa että vain itse lukemalla saa elävän uskon.
Luther ei eikä raamattu sitä vahvista.
En ole ole kannnosta puhunut yhtään mitään. Olisitko siinä asiassa metsässä?
Kristuksen lahja-vanhurskauden ymmärtämisestä JA
Kasteesta olen puhunut sen, mitä Luther itse on opettanut.
Usko sinä satuja, jos et tosiasioita ja Lutherin omaa kertomusta opistaan halua uskoa. Pääasia, että valheet elävät.
Tämä mies ressukka ei ymmärrä lainkaan sitä, että M.L. oli jo kasteessa otettu Jumalan lapseksi. Sen jälkeen hän oli säännöllisesti sanan ja sakramentin vaikutuspiirissä, myös nuoruudessaan. Ei hän ollut pakana.
Kuolemanpelko hänelle tuli, kuten voi tulla monelle tänäänkin kun on usko heikko ja iso peljästys.
Kuinka moni lestadiolainen on tehnyt vastaavan valan mielessään: lopettaa synninteon ja ruveta elämään kristillisyyden neuvojen mukaan?
Sille tielle M.L. lähti, kuten moni tekee tänäänkin.
Vasta muutaman vuoden päästä valkeni, että synti ei lähdekään pois ihmisestä koskaan, ei vaikka nuppineulasta ja ajatuksen hitusesta tekee parannusta.
Ainoa toivo on Jeesus Kristus, joka ottaa luokseen syntisiä ja armahtaa heitä vaatimatta yhtään mitään.
Uusi elämä Jumalalle lähtee siitä, ei pilkun hässimisestä.
Voima syntiä vastaan tulee armosta ja lunastetun kiitollisesta rakkaudesta, ei
sääntöjen ristillisyydestä.
Teillä on Mooseksen peite kasvoilla.
Se oli kitara joka soi etkö muistanut ihan muistin virkistykseksi vaan
Taitaa olla niin, että jos ihmisen ainoa uskon perusta on lapsikaste, niin se ei kestä kuolemassa.
Luther itse selittää kuinka usko tulee kuulosta, ja että mikä on avainten valta, ja että se on välttämätön.
Ei hän tue missään sitä ajatusta, että lapsikaste pelastaa ja uudestisynnyttää.
Kuten raamattu sanoo:
""Joka uskoo ja kastetaan.... mutta joka ei usko""
Huomaa siis, että vain uskon puute (ei kasteen ) kadottaa!
Kommentoipa seuraavaksi "puoluetoverisi" rämpytärämpytän kirjoituksia: Ovatko hyviä ja aiheellisia, turhaa suunsoittoa vai kristittyjen herjaamista. Kerro oma käsityksesi, kun sillä puolella aitaa olet.
En usko, että nämä kaikki kitaristit ovat edes lestadiolaisia. Voi olla niin että myös jotkut ateistit trollaavat palstoilla. Vaikeaa käsittää miksi kristitty, jolla on asiat hyvin, käyttäytyisi noin. Kyllä itse ainakin pidän sopimattomana tuollaisen huutelun ja ärsyttämisen. Sama pätee kaikessa keskustelussa erityisesti kristityn kohdalla: jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, parempi olla hiljaa. Joskus voi olla parempi olla hiljaa myös silloin kun on jotain fiksuakin sanottavaa.
Yleensä ihmisten, joilla ei ole mitään fiksua sanottavaa täytyy turvautua eri strategioihin esim huuteluun ja toisten pilkkaamiseen tunteakseen itsensä onnistuneeksi keskustelussa tai väittelyssä.
Miksi minun täytyy kommentoida hänen kirjoituksiaan?
Miksi rinnastat minut häneen? Millä puolella aitaa olen?
Oletko sinä Irja Askolan asialla, jos kuulut kirkkoon??
Turha täällä on jatkuvasti syyttää "puolueita" molempiin suuntiin lentää epäasiallisuutta roppakaupalla. Fiksu keskustelu tuntuu olevan harvinaisuus.
mutta mistä lutteri löysi sen seurakunnan?
sielläkö se oli piilossa siellä tornissa josta lutteri opettaa että " etsi ensin seurakunta..."!
Tiedättekö kuinka mailmassa on miljoonia uskovia joilla on oma "tornikokemuksensa", eikö olekkkin ällistyttävää miten jollakin vooi olla "kannonpääkokemus" taikka heinäkuormanpääkokemus!
Nehän eivät tietenkään voi vetää vertoja lutetrin tornikokemukselle, johan sen nimikin sanoo ettei kanto tai heinäkuorma voi olla oikea paikka kokemukselle eihän Herran Henki nyt niin alas voi tulla että ihan maahan asti jossa syntinen makaa vailla kokemusta...niin sen täytyy olla.
""Kyllä on tällaiset tekstit suolaisia korkeakirkolliselle instituutiokristitylle. Kirjailija täytyy kalvinistiksi leimata kun ei itsellä ole uskon kokemuksia vaan perustaa uskonsa lapsena suoritettuun kasteeseen. """
Jos tuata henkee kattoo, ni makiaa onn tarjujenki uskomine omavanhurskaalle.
Rakkauden suolaa ei ol muruakaa.
Kastetta ei muute kukkaa suarita, vaa se on Jumalan teko ihmiselle. Niin on katumus ja parannuski. Ei niistä pisteitä saa.
vähäkatekismuksessa Luther saoo:
-
minut un kastettu ,minä pelastun!
Mutta ei kasteen, vaan uskon perusteella. Pitää paikkansa kuitenkin että kaste on armoväline ja pelastaa, ei kuitenkaan ilman uskoa. Syytä on kuitenkin miettiä, millä tavalla tämä kasteen pelastava vaikutus tapahtuu.
Kerro nyt teuta mistä lutterille tuli se tornikokemuksensa, tuliko se sieltä ...etsikää ensin seurakunta... opista vai mistä se tuli ?
miksi te ohitatte joka asiassa Raamatun opin ja alatte puhua katekismuksista ja muusta lutetrin tai leevin tai jonkun harhailijan päähänpinttymistä!?
Raamattu ei opeta mitään muuta uudestisyntymää kuin sen kirkkaan tien jossa ENSIN kuullaan evankeliumi tavalla tai toisella, sitetn se saa aikaa piston sydämessä ja kyselyn..mitä minun pitää tehdä...sitten kuullaan vastaus ja totellaan sitä... tähän asti ei ole vielä kasteista tarvinnut puhua mitään.
siis minkä ihmen takia se pitää vetää tiedottoman vauvan kostuttaminen tähän asiaan, jolal ei ole mitään virkaa eikä tekemistä uskoon tulmisen kanssa, en tajua miski ei Raamatusta silmille hyppäävä malli ja oppi kelpaa!?
Hyvä kirjoittaja.
Mikään ei pelasta jos ei usko, ei edes Gunnar P-säterin julistama synninpäästö, joten ihan turha vähätellä sillä perusteella kastetta, joka on uudensyntymisen pesu.
Se joka uskoo oikein, että hänet on kasteessa otettu pelastuksen armoon ja Jumalan lapseksi, jolle kaikki synnit on annettu anteeksi Kristuksen tähden,
se varmasti pelastuu. Se on uskoa.
Kukaan ei pelastu parannuksen ansiosta.
Kerrotko hiukan miten uudestisynnyit?
ja laita Raamattua tueksi tarinallesi.
Kerrotko Raamatusta paikat joilla on todistusarvoa tuohon edellä olevaan tarinaasi oikein uskomisista kasteeseen sun muuta höpötystä?!
Uudestisynnyitkö sinä salaisessa henkilökohtaisessa ripissä lapinluottamuksen omaavalle henkilölle, mahdollisesti saarnaajalle?
Laita Raamatun paikat tueksi ja myös ote Lutherin katekismuksesta, sillä näin tärkeää asiaa Luther varmasti käsittelee siinä.
Gal 3: 26-7 ja Kol 2:12
En halua kinata itsevanhurskauden palvelijan kanssa
no en toki, erittäin yleisessä herätyskokouksessa oli paljon ihmisiä!
lutterista en tiedä mitään, Raamatusta katson asiat ja siellä lukee mm; joka uskoo ja kastetaan se pelastuu!
ahaa mutt ahalusit kuitenkin ihan tilaamatta antaa diaknoosin!
tosi taitava olet, et suinkaan valelääkäri sentään.
Siis kuvittelet että sinulle suoritettu vauvakasterituaali olisi muka joku uudestisyntymä !
et voisi enempää olla harhassa, se kaste ei merkitse pennin vertaa sinun sielusi autuudelle, etkä löydä sille sanankaan tukea Raamatusta.
Lutterin höpinöistä voit toki löytää kaikenlaista, aina hirmuisiin tekoihin saakka.
Tulee mileen 0-2 vuotialden lelut joissa on kuutiota ympyrää neliötö ja pari muuta ja niille reikelit levyssä.
niitä sitten taapero koittaa sovittaa milloin mihinkin reikään.
samanlaista on lestalaisten uskonkäsitykset.
pääjumala heillä on leevi, sitten raattamaa ja lutteri tornissaan.
Jumalasta puhuvat joskus, Jeesuksesta ei koskaan eikä omakohtaisesta uudestisyntymästä.
kaikki tulee perintönä kotoa lapsille ja niin edelleen.
on se raskasta uskoa kun uskoa ei ole ei ole voimaa eikä Hengen täyteyttä.
mutta pakko on olal uskovinaan perheen suvun ja lapinukkojen takia!
Ai niin ja Jumalakin oli olemassa.
Miksi ette palaa Raamattuun ja sen kirkkaaseen linjaan, kysyn vain ja ihmettelen.
Siinä ei tarviota Leeviä ei lutteria ei jellivaaraa ei ikikertomuksia kuka erosi mistäkin ja kellä oli lyhimmät verhot ja pienin ylänappi.
Täh, itse tunnen enemmän uudestisyntyneitä kuin uudestisyntymättömiä esikoislestoja. Uusi syntyminen on erittäinkin keskeinen asia. Luuletko että joku täällä palstoilla viitsii kokemuksiaan jakaa? Niitä varten meillä on omat tilaisuutensa.
Mitä järkeä on omissa tilaisuuksissa kertoilla kokemuksiaan, mitä se hyödyttää ketään, Raamattu kehottaa evankelioimaan ja ne evankelioitavat ei varmasti istu niissa omissa tilaisuuksissanne.
missään teidän omissa tilaisuuksissanne ei ole koskaan niin paljoa kuulijoita kuin täällä foorumilla, eli?