Ajattelen toisinaan, että kun aika kuluu, niin jollakin tapaa ajaudut luokseni sattumalta, koska sinun pitäisi olla sellainen jota minä en olisi koskaan ollut nähnytkään. Oudon asiasta tekee se, että vaanit ja kamppasit minua puun takaa, ja olet itsekin ihan kakka, ja minäkin olen mutta jotenkin parempi kakka kuin sinä. Eikä siinä kai mitään, mutta kuulen kohtalon nauravan vieläkin kippurassa asiaa, joka koostuu maailman surkuhupaisimmasta yhteensattumasta.
Analysoin, lopultakin
Ghytrfghu
5302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Johan oli analyysi 🤔 pohdin tätä kunnes nukahdan..
Älä anaalisoi liikaa
Minä en ikinä aseta rajoituksia millaisia ihmisiä pitäisi nähdä ja eteen tulla.
No ei kai sitä kukaan voi rajoittaa - ajattelin vain aina, että elämä olisi paljon ihanampaa jos ei tietäisi kuka vielä joskus tulee eteesi ja sanoo "tässä minä nyt olen" ja kaikki loksahtaisi paikoilleen sillä hetkellä. Tuollaisen asian odottaminen ja siitä haaveileminen on elämän suola ja sokeri.
Kakkaahan se alusta loppuun oli. Eiköhän me opittu että valheilla ei ole tulevaisuutta. Annetaan tosiaan ajan kulua ja unohdetaan kaikki se kakkailu.