Ehdin (onneksi) nähdä edes kerran kaksi taitavaa muusikkoa bändissä, joka oli suosikkini jo ´80-luvulta. Tuli pari vuotta sitten olo, että nyt katsomaan, huomenna kenties myöhäistä, eikä mennyt pieleen... Jos musiikin teko oli loppujen lopuksi Hakulisen varassa, niin voiko mikään toimia loputtomiin? En lähde Ollia varsinaisesti arvostelemaan, enpä ollut näkemässä, mitä sitten todella tapahtui, kun jäi mm. heidän keikkabussinsa vieraaksi...) Kiitos Jay & Daffy; olitte mahtavia Savonlinnasalissa 11/2014 käydessänne. Daffy soitti maukkaasti pienen alkukankeuden jälkeen, eikä Jaykaan limboillut.Illan harvinaisuus häneltä "Sameassa vedessä" oli toive, joka sitten toteutui. Harmi, ettei sitä käsittäkseni kukaan tajunnut tallentaa; tubesta ei ainakaan löydy. No, kovalevyni on vielä suht ehjä, ei tuollainen tulkinta jätä kylmäksi. Toivottavasti oikeus tapahtuisi teidän ja muidenkin vastaavia kokeneiden elämässä; jos tuo työ paljon antaakin, on siinä tietty muitakin puolia. Ironista, että hetki sitten luin kirjan saman kaltaisesta ilmiöstä ("easy come and easy go") ja myös siinä oli triviaa, mihin kaikkeen pahimmillaan ajautuu, vaikka päällisin puolin elämä hymyilee. Tässä rock-teoksessa päähenkilöstä tuli onnelisempi kitaran vaihtuessa puutarha välineisiin. Syöpä & ajoittaiset rankat elämän tavat veivät miehen kuitenkin 58 vuotiaana hautaan. Suremaan jäi lukuisia ihmisiä, sekä iso omaisuus. Toivon teille kummallekin pitkää ikää . Teitte taatusti voitavanne, ettekä häviä ihmisten mielistä. Kiitos, pojat!
Yönkin jälkeen uusi päivä
seacher
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.