olenko toiminut väärin, kun pyysin kummiksi siskoni, ilman poikaystävää ja vauvan isän velien ilman tyttöystävää, joka suuttui aivan järkyttävästi ja eron paikka siinä perheessä jos mies tulee yksin kummiksi. auttakaa pliis...
kummiksi vain toinen
juulia
91637
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen itse ollut samaisessa tilanteessa, avomiestäni pyydettiin kummiksi, minua ei. Lapsella kun oli jo kaksi naispuolista, haluttiin vielä mieskummi. Kyllä, minua loukkasi suunnattomasti. Äläkä kysy miksi, enhän edes suuremmin pitänyt lapsen äidistä.
No, sitten se mitä tällaisesta toisen puolison kummiudesta seuraa, varsinkin, jos on mieskummi. Ei pitäisi yleistää, mutta....
Kaikki muistamiset, syntymäpäivät yms. jäävät useinkin sen perheen naisen kontolle. Miksi ihmeessä sitten hankkisin niitä lahjoja toisen puolesta, kun en kerta kummiksikaan kelvannut.
Totta, lapselleen saa ja pitäisikin valita kummiksi ne ja vain ja ainoastaan ne "tärkeät" ihmiset. Mutta kyllä, sä loukkasit niitä kumppaneita, etkä tuota asiaa anteeksi saa.
Lahjojen osto ei missään nimessä saa jäädä naisen, 'ei kummin' harteille. Ilman muuta 'mieskummin' on hankittava lahjat ja muistettava asia itse, älä ota paineita hänen puolestaan! Toden totta, sinä et ole lapsen kummi eikä sinun tule häntä muistaa kummin ominaisuudessa. Toki on hienoa, jos pidät lapsesta itse ja haluat häntä muistaa. Itseäni pyydettiin miehen veljen lapsen kummiksi (pariskuntana), ja sanoin miehelleni, että voin tulla jos sinä muistat ja ostat sitten lahjat.
Mielestäni ei tarvitse pyytää pariskuntaa kummeiksi ainoastaan vain sen takia, että he ovat pariskunta. Pyytäisitö siskosi poikaystävää kummiksi jos hän ei seurustelisi siskosi kanssa? Et ehkä tuntisi koko kaveria. Ajattele myös niin, että mikäli he joskus eroavat, olisiko tuo poikaystävä mielellään vielä mukana lapsesi elämässä? Meillä on myös kummin valinta edessä ja pyydämme vain 'yksilöitä', myös siksi että haluamme vain kaksi kummia.
jos seurusteleva pari ei asu yhdessä eikä ole kihloissa, ei kummiksi tarvitse kutsua suhteen toista osapuolta.
jos pariskunta on kihloissa (asuvat yhdessä tai eivät) tai on elänyt avoparina pitkään (kukin määrittäköön itse ajanmääreen 'pitkään') on etiketin mukaista kutsua kummiksi molemmat.
ja varsinkin jos pariskunta on aviossa, on etikettiloukkaus jos puoliso jätetään kutsumatta kummiksi.
nykypäivän ihmiset vaan eivät välitä etiketistä, eikä toisen ihmisen kunnioittamisesta. ajatellaan vaan, että tää on MUN juttu, miksen saisi tehdä siitän OMAN näköistäni. se on valitettava, mutta valtatrendi. eli nykypäivänä on ihan yleistä, että jopa aviopareista toinen jätetään kutsumatta kummiksi ja sitten ihmetellään, että miksi kummi ei käy tai välit ovat muuten kireät :-/
jos seurusteleva pari ei asu yhdessä eikä ole kihloissa, ei kummiksi tarvitse kutsua suhteen toista osapuolta.
jos pariskunta on kihloissa (asuvat yhdessä tai eivät) tai on elänyt avoparina pitkään (kukin määrittäköön itse ajanmääreen 'pitkään') on etiketin mukaista kutsua kummiksi molemmat.
ja varsinkin jos pariskunta on aviossa, on etikettiloukkaus jos puoliso jätetään kutsumatta kummiksi.
nykypäivän ihmiset vaan eivät välitä etiketistä, eikä toisen ihmisen kunnioittamisesta. ajatellaan vaan, että tää on MUN juttu, miksen saisi tehdä siitän OMAN näköistäni. se on valitettava, mutta valtatrendi. eli nykypäivänä on ihan yleistä, että jopa aviopareista toinen jätetään kutsumatta kummiksi ja sitten ihmetellään, että miksi kummi ei käy tai välit ovat muuten kireät :-/
viestini siis tuli kahteen kertaan, kiitos suomi24:n.
Itselläni oli myöskin samanlainen ongelma, olisin halunnut siskoni kummiksi, mutta en tule toimeen hänen avomiehensä kanssa (avomies inhoaa minua jostain syystä). Itse en pystynyt tekemään noin, että olisin vain pyytänyt toisen, mielestäni se ei ole kohteliasta, joten pyysimme parhaan ystäväni kummiksi ja selitimme siskolle että hänestä tulee jo täti, niin halusimme eri kummin..
Toivon että toisen lapsen syntyessä välimme olisivat jo paremmat, koska sitten on jo pakko pyytää siskoni ja hänen avomiehensä kummeiksi.
Veljeni pyysi minut lapsensa kummiksi, muttei miestäni. Aluksi luulin kuulleeni väärin, sitten loukkaannuin ja sitten jonkin ajan kuluttua hyväksyin veljeni päätöksen. Veljeni ja mieheni välit ovat hyvät edelleenkin.
Koen mieheni olevan tärkeä kummitytölleni, oli tämä kummi tai ei. Ihan sama, mitä siellä kirkon kirjoissa lukee. Ihmiset on tärkeimpiä.
Itselleni kävi reilu vuosi sitten niin että ystäväni pyysi vain minut kummiksi, ei silloista avomiestäni. meistä kumpikaan ei tästä loukkaantunut, olihan lapselle tulossa 6 muutakin kummia. Ja niinhän siinä sitten kävi että erosin pari kuukautta ristiäisten jälkeen, 6 vuoden seurustelu päättyi.
Eli meidän tilanteessa oli parempi että vain toinen oli kummina, eipähän tule myöhemmin epämieluisia kohtaamisia, ero kun ei ollut helpoimmasta päästä..