heipsan. tässä olis jälleen yksi alottelija. myöhästyin viimesestä alkavasta työväenopiston sukututkimus kurssista, joten seuraava alkaa varmaan ens syksynyä.sinne siis! mutta niin eli asiaan...kun täällä on puhuttu, että 1880 luvulta taaksepäin on kaikki tiedot merkattu ruotsiksi. eli siis tyssääkö kaikki jo siihen, koska mä en todellakaan ymmärrä ruotsia kun muutaman sanasen. ja toiseksi, mitä voisin tehä sitä kurssin alkamista odotellessa? kerätä valmiiksi tietoa sukulaisilta ilmeisesti. ja sitten...kannattaako perehtyä esim vain isän puolen sukuun ja johonkin tiettyyn sukuhaaraan vai kannattaako kysyä tiedot jokaisesta henkilöstä kenestä tietoa löytyy oli se sitten äidin tai isän puolelta?ja toiseksi aina kuulee, kuinka sukututkimus on kallista puuhaa. mikä siinä oikein sitten niin paljon maksaa??anteeksi tyhmyyteni.
pari kysymystä
kurssia odotellessa....
7645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos teet ihan perustutkimusta riittää kun tietää vain joitain yksittäisiä termejä (ammatit ym.)kannattaa hankkia oma sukututkimussanasto siitä on paljon apua. Kannattaa tosiaankin haastatella iäkkäämpiä sukulaisia, heiltä voit saada todella hyviä vinkkejä(mutta muista että kaikki perimätieto olisi hyvä tarkistaa, sillä se ei välttämättä pidä sellaisena paikkaansa). Mitä haaroja tutkii on ihan omasta milenkiinnosta kiinni, yleensä sukututkijat tutkivat koko sukuaan sekä isän että äidin puolelta.
jotain tietoa 1800 luvlta taakse päin ovat kirkon asiakirjat ruotsiksi.sillä silloin ruotsi oli virkakieli.jotenka jonkin verran on hyvä osata edes vähän alkeita niin ja kannataa hankkia sanakirja.lisäksi käy ihmessä tutustuun suomensukututkimuseuran sivuihin linkki on tässä
http://www.genealogia.fi/ja sieltä kohta aloita sukutukimus . sanoisin ,että sinun kanataa rajata eli miettiä ,että alatko penkoon isäsii puolta vaiko äitisi sillä jos alat heti penkoon koko sukua niin saat miljoonia nimiä jolloin menee äkkiä sekaisin..valinnan tehtyäsi esim äidoin puoli niin hanki tiedot esim äitisi äidistä jollet tiedä niin kirkkoherran virastosta voit tilata sukuselvityksen .se toosin saataa maksaa 10 eurosta ylöspäin .ktsyit ,että maksaako tämä no ei varsinaisesti sillä kirjastossa voit lukea mikrofilmejä ilmaiseksi sukuselvityksiin kuluu jonkin verran rahaa ja kurssi maksaa sekä jos alan kirjoja hankit niin nuo mutta siinä se melkein onkin eli ei kovin kallista.jos itse pengot sukua niin ei tule maksaan hirveitä itse olen sukutukimusta tehnyt jo 4 vuotta hintaa tullut vain 30 euroa .Eri asia on jos palkaat sukutkijan tekemään puolestasi niin hintaa tulee enemmän.ennen kurssia voit tehdä jo etukäteis työtä eli kokoa tietoja esim äitisi vanhemmista sekä heidän vanhemistaan .onnea sukusi penkomiseen :)jos on kysyttävää niin vastaan kyllä sinulle.
Nimet ja päivämäärät ovat yleismaailmalliset. Ei siinä ruotsinkieli ole päälimmäisenä.
Tietysti on muistettava, että papit olivat ruotsinkielisiä, joten he käyttivät suomalaisen rahvaan nimien sijasta kirjoissa fiinimpiä ruotsalaisvoittoisia nimiä, kuten Johan, Erik, Martha, Carin jne.mutta mitäpä se haittaa. Käytät vain samoja nimiä itsekin omissa muistiinpanoissasi, niin ei tule tulkintavirheitä.
On tietenkin oma valintasi mistä suvun osasta alat tehdä tutkimusta.
Ehdotan helpointa. Jos sukulaisia on elossa, isovanhempia ja heidän sisaruksiaan, niin saat heidät ehkä innostumaan. Heidän hallussaan saattaa olla vanhoja perunkirjoja, joissa usein on sukuselvitykset mukana, ehkä talon papereita muitakin, varsinkin, jos talo on ollut saman perheen hallussa sukupolvien ajan.
Maaseudulla on vintit ja vanhat kaapit, jotka ovat sukututkijalle aarreaittoja.
Kaupunkilaisten on vaikeampi päästä tutkimaan vanhoja suvun papereita, sillä asunto vaihtuu useammin ja siivous on lujaa aina muutoissa.
Ja ensi töiksesi etsit vanhat valokuva-albumit ja kenkälaatikot, joissa on ne vuosikymmeniä vanhat valokuvat, ja alat merkitä lyijykynällä niiden selkämykseen nimet, syntymäajat jne. mitä kuvista on tiedossa. Siinä asiassa se vanha sukupolvi ainakin voi auttaa.
Muistelen omaa alkamistani ko. harrastuksen parissa joskus 1970-luvulla. Ahmin kaiken mahdollisen kaupungin kirjastossa olevan sukututkimusta käsittelevän kirjallisuuden. Ei sitä silloin niin paljon ollutkaan, kuin nyt! Menin myös kurssille, mutta se jäi jostain syystä kesken. Mielestäni kuitenkin pärjäsin harrastuksen parissa. Aika on vierinyt, välillä taisi olla melken 20 vuoden paussi. Sitten "päivitin tietojani" ainakin kolmella erilaisella kurssilla. Nyt en muuta tekisikään, kuin tutkisin sukuani ja kummastelen, kun kaikki sukulaiseni eivät näytä olevan yhtä kiinnostuneita kuin minä näistä asioista!
Oletan, että sinulla on sukututkimusohjelma, josta voit ottaa tulosteita.
Anna aikaansaannoksesi jollekin sopivalle sukulaiselle syntymäpäivälahjaksi ja odota hetki.
Kun hän löytää a) itsensä b) jonkun virheen c) unohtuneen sukulaisen, niin palautetta alkaa tulla. Varsinkin, jos olet kirjoittanut elämäkertatietoja taulujen henkilöille.
Niihin jokaisella on jotain huomauttamista.
Sitten vain olet äärimmäisen kiitollinen palautteesta ja kysyt neuvoja jatkolle.
Tämä menetelmä innosti ainakin minun lähisukuani aikanaan, eikä kiinnostus ole vieläkään lopussa. Saan aina välillä valokuvia tai vanhoja kirjeitä, "kun kerran olet niistä kiinnostunut."
että vien nykyään tietoja tiettyyn sukuohjelmistoon tietokoneelle.
Olen ottanut tulosteita ja lähettänyt niitä eteenpäin. Osalta olen saanut palautetta, osa ei ole korviaan kropsauttanut. En edes tiedä, onko posti mennyt perille. Joukossa on esim. vanha täti, joka yleensäkin on sitä mieltä, ettei suvun asioita pitäisi penkoa! Eräs serkku kiitti vuoden kuluttua, että kirjeeni oli tullut "melkein, kuin taivaan lahjana" hänen silloisessa elämäntilanteessaan.
Tässä viime joulun alla kirjoitin sisaruksilleni "joulukirjeen" viimeisimmistä sukututkimuksistani. Lähinnä sain mielenkiintoista palautetta, mutta esim. yksi sisko nauroi, että meinasi heittää koko kirjekuoren roskikseen avaamatta, luuli kuoren sisältävän aivan jotain muuta! Minä taas tein sen virheen, etten laittanut lähettäjää kuoren päälle! Eräs sisko ei ole vielä jaksanut syventyä kirjeeseeni, ymmärrän, hänellä on nykyelämässään "paljon huolehdittavia asioita".Minun kiinnostukseni säilyy, vaarana on, että täyttää pian elämäni!
Suosittelen hankkimaan heti alkuun kunnon sukututkimus ohjelman,niin voit tutkia sitä sukuhaaraa mikä kulloinkin kiinostaa.
Tiedot säilyvät ohjelmassa joten voit aina jatkaa siitä mihin jäit.
Tutkimus sinällään ei ole kallista,ja voithan aina liittyä paikalliseen sukututkimus seuraan.
Heillä on yleensä hyvät valikoimat mikrokortteja ja filmejä sekä kirjallisuutta, jotka ovat jäsenien käytössä.
Alla linkki josta ohjelma löytyy.
Itse olen käyttänyt usita vuosia kyseistä ohjelmaa, tällä hetkellä se pitää sisällään 35009
henkilöä.
http://www.sukujutut.fi/sukujut/index.htm