On aikoihin eletty.

Silloin kyllä jos homo tunnustaa Jeesukselle syntinsä, mm. homouden, katuu sitä aidosti ja pyytää anteeksi homouttaan. Pitäisi myös pyrkiä parannukseen synneistään, sen jälkeen kun on saanut ne anteeksi: mene äläkä enää syntiä tee.

Muuten tilanne on sama kuin murhaajalla, joka väittää olevansa uskovainen, mutta jatkaa silti murhaamista. Mutta sellainen tulkinta on harhaanjohtava että homous olisi automaattisesti Jumalan tahdon mukaista, eli ei syntiä, koska Jumala on luonut homotkin.

En näe mitään syytä miksi uskovaisen homon aito usko ei voisi johtaa homon elämään selibaatissa, kieltämään julkisesti homoseksuaalisuus yleensä, ja vastustamaan homoavioliittoja. Omalla voimalla se ei ehkä onnistu mutta Jumalan avulla kyllä.

Käytännössä me kaikki - heterot ja homot - olemme syntisiä ja kamppailemme oman syntisen olemuksemme kanssa joka päivä. Jokaisella on oma heikko kohtansa. En kuitenkaan tiedä ketään heteroa uskovaista joka julkisesti väittäisi että hänen syntinsä olisi Jumalan tahdon mukaista. Syntinä voi olla esim. varsin yleinen hengen heikkous joka ilmenee itsekeskeisyytenä, joka estää näkemästä lähimmäisten avuntarvetta ja auttamasta köyhiä, sairaita, orpoja ja vanhuksia tunteen tasolla, antamalla aikaansa tai taloudellisesti vaikka siihen olisi mahdollisuus.

Joten vähimmäisvaatimus uskovaiselle homolle on se, että hän ei yksityisesti usko eikä julkisesti sano että homoseksuaalisuus olisi jotenkin Jumalan tahdon mukaista. Muuten se ei ole ainakaan Raamatun mukaista uskovaisuutta. Tosin voi olla että olen väärässä tässä asiassa. :)

YksinArmosta kirjoitti:

Silloin kyllä jos homo tunnustaa Jeesukselle syntinsä, mm. homouden, katuu sitä aidosti ja pyytää anteeksi homouttaan. Pitäisi myös pyrkiä parannukseen synneistään, sen jälkeen kun on saanut ne anteeksi: mene äläkä enää syntiä tee.

Muuten tilanne on sama kuin murhaajalla, joka väittää olevansa uskovainen, mutta jatkaa silti murhaamista. Mutta sellainen tulkinta on harhaanjohtava että homous olisi automaattisesti Jumalan tahdon mukaista, eli ei syntiä, koska Jumala on luonut homotkin.

En näe mitään syytä miksi uskovaisen homon aito usko ei voisi johtaa homon elämään selibaatissa, kieltämään julkisesti homoseksuaalisuus yleensä, ja vastustamaan homoavioliittoja. Omalla voimalla se ei ehkä onnistu mutta Jumalan avulla kyllä.

Käytännössä me kaikki - heterot ja homot - olemme syntisiä ja kamppailemme oman syntisen olemuksemme kanssa joka päivä. Jokaisella on oma heikko kohtansa. En kuitenkaan tiedä ketään heteroa uskovaista joka julkisesti väittäisi että hänen syntinsä olisi Jumalan tahdon mukaista. Syntinä voi olla esim. varsin yleinen hengen heikkous joka ilmenee itsekeskeisyytenä, joka estää näkemästä lähimmäisten avuntarvetta ja auttamasta köyhiä, sairaita, orpoja ja vanhuksia tunteen tasolla, antamalla aikaansa tai taloudellisesti vaikka siihen olisi mahdollisuus.

Joten vähimmäisvaatimus uskovaiselle homolle on se, että hän ei yksityisesti usko eikä julkisesti sano että homoseksuaalisuus olisi jotenkin Jumalan tahdon mukaista. Muuten se ei ole ainakaan Raamatun mukaista uskovaisuutta. Tosin voi olla että olen väärässä tässä asiassa. :)

Lue lisää

Nimimerkille "yksin armosta"

Homoja tai jotain muuta ryhmää diskriminoivat uskovaiset kyllä mielellään siteeraavat Raamattua homokysymyksessä, mutta eivät sovella VT:a omaan elämäänsä. Moniko uskovainen hakkaa kätensä irti, kun se viettelee, tai kaivaa silmänsä pois päästä kun vieras liha houkuttaa? Mielellään toki otetaan tuhansia vuosia vanhoja heimolakeja VT:sta, kun pitäisi keksiä jotain oikeutusta omalle vihalle, mutta ei kuitenkaan mennä omaa tottelematonta poikaa tappamaan kaupungin porteille, vaikka VT määrää selkeästi niin. Ihan jokainen nykyihminen, sekopäisin fundamentalistikin tunnustaa kuinka järjettömiä ja julmia tuollaiset kohdistuvat väkivaltaiset lait ovat olleet Lähi-Idässä, mutta kuitenkin niellään joku toinen syrjivä ja alistava raamatunkohta purematta. Miten kukaan voi uskoa sellaista armoksi ja jumalallisuudeksi, joka oikeuttaa tai käskee syrjimään ja alistamaan? Sehän on vain sitä lakihenkisyyttä, josta Jeesus vapautti.

Mooseksen kirjassa sanotaan kyllä 22 "Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko." Sehän on käytännössä mahdotontakin, koska nainen poikkeaa anatomialtaan miehestä. Sitä paitsi, naisen homoseksuaalisuudesta ei sanota tässä mitään.

Muuten homovastaisuus Raamatulla perustellen on aika kaukaa haettua, sillä mitä luen homovihaajien saarnapalstoja, niin tulkinnat ja käännökset on aika omintakeisia ja ne vieläpä tarjoillaan ihan Jumalan sanana. :)) . Esim. sana "haureus" on uskottu tarkoittavan homoseksuaalisuutta, vaikka mitään sellaista ei Raamatussa lue. Se vain kääntyy Raamattua aseenaan käyttävän vikkelässä mielessä sellaiseksi. Lisäksi mukaan sotketaan jotain avioliittoa koskevia säännöksiä, vaikka Raamatun aikaan avioliittoa ei ollut olemassakaan sellaisena vapaaehtoisena instituutiona kuin me olemme sen ymmärtäneet pari sataa vuotta. Avioliitto oli aivan yksiselitteisesti kauppa, jossa nainen oli kauppatavara ja mies oli varakkuutensa mukaan moniavioinen ja osti seksiorjia itselleen. Avioliitto saatettiin panna täytäntöön mm, raiskaamalla, jolloin naisesta tuli miehen omaisuutta ts. "vaimo".

Raamattua ja muitakin pyhiä opuksia tulkitaan aika kulttuurisidonnaisesti ja niitä täytyy käsitellä kulttuurisessa ja historiallisessa kontekstissaan. Ei ole kauan kun USA:ssa perusteltiin orjuuden oikeutusta juurikin Raamatulla, sen jälkeen yleisesti naisten alistamista, nyt seksuaalivähemmistöjen sortoa. Mutta aika tekee tehtävänsä tässäkin.

Se, mikä minua aina jaksaa hämmästyttää on se, että uskossa olevat kristityt itse eivät itse seuraa lainkaan Jeesuksen opetuksia. Jeesus vilahtaa hyvin harvoin uskonasioissa missään eikä koskaan silloin kun halutaan diskriminoida jotain ryhmää. Minulle itselleni Jeesus tarkoittaa rakkautta, armoa, vapahdusta lakihenkisyydestä ja toisten asettamista taakoista ja syrjinnästä.

Se on kyllä totta että "uskovainen homo" on hyvin monitulkintainen termi, jopa ristiriitainen. Mutta sekin on totta että "uskovainen" Suomessa tavallisesti tarkoittaa juuri kristittyä ja vieläpä sellaista kristittyä joka on antanut elämänsä Jeesukselle, joka uskoo juuri Jeesukseen ja hänen ristinkuolemaansa, jolla Kristus sovitti tämän tietyn uskovaisen synnit. Kyse on siis syvästä henkilökohtaisesta uskon valinnasta, ei pelkästä jumalan olemassa oloon uskomisesta. Silloin on vain deismin kannattaja. Siihen ei edes tarvita Raamattua. Muslimi ja hindukin uskoo jumalan olemassaoloon.

Jos keskustelupalstalla käyttää itsestään nimitystä "uskovainen homo" ilman erityistä tarkennusta, on naivia kuvitella että kristityt eivät kokisi sitä tietoisena poliittisen agendan ajamisena tai jopa trollauksena, jonka tarkoitus on hämärtää sanojen merkitystä ja siten muuttaa yleistä käsitystä kristinuskon perinteisestä sisällöstä levittämällä siitä "vaihtoehtoisia faktoja".

Vaikka Suomessa onkin kristinuskon opetus kouluissa vähentynyt pitäisin kristinuskon perusteiden tietämystä sivistyneen ihmisen perustietona ihan. On tämä kristinuskon oppi kuitenkin niin paljon vaikuttanut länsimaiseen yhteiskunnan kehityseen. Minä ainakin ymmärrän hyvin sen miksi uskovaiset pahoittavat tästä mielensä ja kokevat oikeudekseen puolustaa omaa uskoaan. Sananvapaus ja uskonnon vapaus sallii tälläisen puolustuksen, varsinkin jos se on asiallista sävyltään. Kuten tässä nyt. :)

Mikä tämä Kummaatouhuu mainitsema roomalaisten kokoama satukirja on?
Raamattu se ei ainakaan ole, koska se on juutalaisten kokoama.
Jos taas Kummaatouhuu tarkoittaa, että Karthagon kirkolliskokouksessa vuonna 397 vahvistettiin ettei olemasaolevaan juutalaisten kirjoituskokoelmaan lisätä sadunomaisia apokryfikirjoja, niin miten se vähentää jo kauan hyväksyttyinä olleiden kirjoitusten uskottavuutta?