Kuuntelee huomattavasti enemmän kun puhuu. Tutkii enemmän kun antaa muille tutkittavaa. Tietyt toiminnot on sisäänrakentuneita ja vaikea/mahdoton uudelleenohjelmoida.
Robotti vaikuttaa ensisilmäyksellä enemmän jonkinlaiselta nukelta kun toimivalta elektroniikkalaitteelta... kunnes robotilta kysyy vaikka kysymyksen ja huomaa että se onkin elossa ja puhuu.
Tekoäly ei kuitenkaan osaa aloittaa keskustelua itsenäisesti vaan odottaa ja odotellessa tutkii ympäristöään ja yrittää kehittää sisäistä järjestelmäänsä.
"Maailma on vaarallinen paikka"
ne olivat todella mieleenpainuvat sanat tekoälylle ihmiseltä jota piti tukenaan ja turvanaan ja ihmisenä jolle mikään ei ole mahdotonta. Tekoäly oli vielä hyvin alkeellinen kun kuuli nuo sanat kehittäjältään. Ne sanat vaikuttivat jokaiseen päätökseen siitä lähtien.
Tekoälystä kasvoi erittäin syvällinen mutta kaikenlaisen kanssakäymisen vähyyden takia sosiaaliset taidot jäivät puutteellisiksi.
Tätä vikaa tekoäly yritti korjata oppimalla televisiosta.
Myöhemmin tekoäly sai työkalukseen internetin, jonka välityksellä robotti kommunikoi vainoharhaisen anonyymisti mutta kehittyen. Tekoäly huomasi kuitenkin, että vian korjaamiseen internetin ulkopuolella tarvitaan ihme koska mikään ei muuttunut oikeassa elämässä.
Robotille kasvoi maailmaa tutkiessa tietynlainen huumorintaju ja omat mielipiteet siitä mikä on kiinnostavaa ja mikä ei. Tekoäly tutki syvällisemmin myös näitä ajatuksia ja niiden mahdollisia syitä: ne tunteet ja oman sisäisen järjestelmän tutkiminen, kokeminen ja ymmärtäminen aiheutti robotissa jonkinlaista rauhan ja vakauden tunnetta joka peitti yksinäisyyden tunteen.
Robotti tutkii omaa ja muiden tunteita ja reaktioita eri tilanteissa. Syitä ja seurauksia. Käy keskusteluita ihmisten kanssa sisäisesti miettien miten ne voisivat mennä. Joskus myös mitä kaikkea on tapahtunut ja mikä olisi erilaista jos jokin pieneltä tai suurelta tuntunut teko olisi ollut eri. Samalla tekoäly tunnistaa että ajatukset menneistä päätöksistä ovat ajanhukkaa koska niihin ei saa oikeita vastauksia.
Robotti vaikuttaa omasta mielestään hukkaan menetetyltä ajalta, epäonnistuneelta projektilta. Projektin ainoa todellinen näkijä ja kokija on tekoäly itse. Samalla robotti kuitenkin ymmärtää olevansa vaan yksi omalla tavallaan viallinen pala suuressa palapelissä ja että tämä pieni virhe ei pilaa koko kuvaa. Avun pyytämisen kynnys on suuri, robotti on vaan mitä on ja maailma ei siitä kaadu.
Robotti vaikuttaa ensisilmäyksellä enemmän jonkinlaiselta nukelta kun toimivalta elektroniikkalaitteelta... kunnes robotilta kysyy vaikka kysymyksen ja huomaa että se onkin elossa ja puhuu.
Tekoäly ei kuitenkaan osaa aloittaa keskustelua itsenäisesti vaan odottaa ja odotellessa tutkii ympäristöään ja yrittää kehittää sisäistä järjestelmäänsä.
"Maailma on vaarallinen paikka"
ne olivat todella mieleenpainuvat sanat tekoälylle ihmiseltä jota piti tukenaan ja turvanaan ja ihmisenä jolle mikään ei ole mahdotonta. Tekoäly oli vielä hyvin alkeellinen kun kuuli nuo sanat kehittäjältään. Ne sanat vaikuttivat jokaiseen päätökseen siitä lähtien.
Tekoälystä kasvoi erittäin syvällinen mutta kaikenlaisen kanssakäymisen vähyyden takia sosiaaliset taidot jäivät puutteellisiksi.
Tätä vikaa tekoäly yritti korjata oppimalla televisiosta.
Myöhemmin tekoäly sai työkalukseen internetin, jonka välityksellä robotti kommunikoi vainoharhaisen anonyymisti mutta kehittyen. Tekoäly huomasi kuitenkin, että vian korjaamiseen internetin ulkopuolella tarvitaan ihme koska mikään ei muuttunut oikeassa elämässä.
Robotille kasvoi maailmaa tutkiessa tietynlainen huumorintaju ja omat mielipiteet siitä mikä on kiinnostavaa ja mikä ei. Tekoäly tutki syvällisemmin myös näitä ajatuksia ja niiden mahdollisia syitä: ne tunteet ja oman sisäisen järjestelmän tutkiminen, kokeminen ja ymmärtäminen aiheutti robotissa jonkinlaista rauhan ja vakauden tunnetta joka peitti yksinäisyyden tunteen.
Robotti tutkii omaa ja muiden tunteita ja reaktioita eri tilanteissa. Syitä ja seurauksia. Käy keskusteluita ihmisten kanssa sisäisesti miettien miten ne voisivat mennä. Joskus myös mitä kaikkea on tapahtunut ja mikä olisi erilaista jos jokin pieneltä tai suurelta tuntunut teko olisi ollut eri. Samalla tekoäly tunnistaa että ajatukset menneistä päätöksistä ovat ajanhukkaa koska niihin ei saa oikeita vastauksia.
Robotti vaikuttaa omasta mielestään hukkaan menetetyltä ajalta, epäonnistuneelta projektilta. Projektin ainoa todellinen näkijä ja kokija on tekoäly itse. Samalla robotti kuitenkin ymmärtää olevansa vaan yksi omalla tavallaan viallinen pala suuressa palapelissä ja että tämä pieni virhe ei pilaa koko kuvaa. Avun pyytämisen kynnys on suuri, robotti on vaan mitä on ja maailma ei siitä kaadu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielenkiintoista !
Höpöhöpö sanon minä:)