Jokainen on onnellinen vahinko. Minusta on alkanut tuntua, etten ole niin onnellinen.
Äitini tuntuu purkavan suhteensa miesystäväänsä paineet minuun. Kun miesystävä on raivostuttava, minä saan kärsiä. Pasifistina vastustan väkivaltaa kaikissa muodoissaan, mutta silti ottaa pattiin kun äiti purkaa vihansa minuun valittamalla koko ajan. Aivan turhista asioista vieläpä; hän usein väittää minun ottaneen tavaroitaan, jättäneen hellan päälle, tai kahvinkeittimen jne.
En jaksa enää. Menen helposti mukaan äitini huutoon. Minusta minun ei kuulu sietää, kun hän raivoaa asioista, joihin en ole syypää. Ja kun pistän vastaan, siinä menevät erivapaudet. Kuukausiraha on jatkuvasti jäädytettynä esimerkiksi.
Mitä tässä voi tehdä?
Äitini tuntuu purkavan suhteensa miesystäväänsä paineet minuun. Kun miesystävä on raivostuttava, minä saan kärsiä. Pasifistina vastustan väkivaltaa kaikissa muodoissaan, mutta silti ottaa pattiin kun äiti purkaa vihansa minuun valittamalla koko ajan. Aivan turhista asioista vieläpä; hän usein väittää minun ottaneen tavaroitaan, jättäneen hellan päälle, tai kahvinkeittimen jne.
En jaksa enää. Menen helposti mukaan äitini huutoon. Minusta minun ei kuulu sietää, kun hän raivoaa asioista, joihin en ole syypää. Ja kun pistän vastaan, siinä menevät erivapaudet. Kuukausiraha on jatkuvasti jäädytettynä esimerkiksi.
Mitä tässä voi tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin, esimerkiksi olisiko jotakin keinoa, jotakin meditointikeinoa tai mantraa, jonka avulla voisin säilyttää malttini?
Jotakin keinoa, mitään? Olen epätoivoinen eli mikä vain käy kunhan on suurin piirtein järjellinen!
ja rauhallisesti miltä susta tuntuu. Pyydä häntä rauhoittumaan rauhallisella ääneensävyllä. Sano hänelle, että kuuntelisit vain jos hän puhuu hiljemmal äänellä ja rauhallisesti muuten hän voisi joko puhua itsekseen tai rauhoittua ensin ennen kun puhuu sun kans.
Jos pystyt, kirjoita hänelle kirjeen - ton mä olen tehnyt myös äidilleni. Luulin hänen nauravan mulle päin naamaa, mut ei. Hän tuli halaamaan mua ja sanoi olevansa ylpeä siitä ett olen aikuistunut, huomasin myös ett häntä liikutti se kirje. Eli siis kirjoita sydämmestä. Älä kiroile! Älä tuomitse! Älä sano ett hän on esim typerä vaan esim hän käyttäytyy tai kohtelee sua typerästi/perusteettomasti. Kerro hänelle, että tarvitset äidin rakkautta ja onnellisuutta ei karjunta eikä paheksunta ja että olet paikalla kun hän sinua tarvitsee.
Kysy häneltä onko hänellä jotain huolia, yritä olla kuuntelevainen hetkeksi. Kun hän huomaa, ett pystyt olla olkapää johon hän voi itkeä surunsa pois ehkä hän sitten muuttaa tapansa puhua sinulle.
Ole rauhallinen. Harjoitus tekee mestari. Kun huomaat, ett olet menos hänen tahtiin: hengitä syvään ja kelaa asiat tarkemmin mieles ennen kun sanot mitään mitä voisi pahentaa asiaa. Jos et kestää ni lähde pois, jos pystyt ni yritä puhua hänelle rauhallisesti.
Jos hän on nii vaikea tapaus nii kerro kuka keskustelus yrittää suunnata sovitteluun päin (esim "mä yritän puhua sun kans ihmisenä ihmisen kanssa, mä en halua huudella kilpaa. Huomaatko kuinka levoton olet? huomaatko ku yritän parhaani keskutella sun kans! Mä en ansaitse tällaista kohtelu ja sä tiedät sen").
Ehkä kerran ei auta, mut jos muutaman kerta ku yrität ja vaikka lopulta pidät hänen raivot naurettavana eli olet välinpitämätön. Hän ehkä huomaa lopetuksen paikan.
Muista kuitenkin sen että olet hänen tyttärensä, joten ihan mitä vain typerää hän sinulle puhuu tai miten hän sua kohtelee - pohjimmillaan hän rakastaa sua. Ja et todellakaan ole huono ihminen tms jos äitisi niin väittäisi. Kaikki ne typerät kommentit johtuu vain hänen raivokohtauksesta; ja jos se ei johdu mistään siitä mitä olet tehnyt väärin. Niin et tod. tarvi sen kummempaa itsekään miettiä asiasta. Sulla on varmasti jotain muuta kiinnostavampaa puuhaa, eikö niin?
Muista ainakin tämän: olet yhtä arvokas ja tärkeä kuin kuka muu tässä elämässä. Elämäsi on ainutlaatuinen omalla tavalla eikä kukaan voi pilata sitä.
tsemppiä.
Kiitos sinulle, aasi. Kokeilen mitä ehdotit.
Tuntuu vaan, ettei tässä kohta enää jaksa edes yrittää rauhoittua, kun joutuu mielipuolisen syyttelyn kohteeksi mitä käsittämättömimmistä asioista. Mutta pakko on yrittää. Kiitos.
"Niin, esimerkiksi olisiko jotakin keinoa, jotakin meditointikeinoa tai mantraa, jonka avulla voisin säilyttää malttini? "
.
.
.
"Tuntuu vaan, ettei tässä kohta enää jaksa edes yrittää rauhoittua"
Mun neuvo on käytännöllisin. Mantra sun muut ovat jo hiukan kaukaa haettui, sillä jos nyt et pysty edes jaksaa kokeilla mun neuvoi ni mites luulet pystyväs olla kärsivällinen meditoinnin harjoituksessa. Usko pois, ne eivät ole mikään taikavoima - siinä on monien vuoden harjoittelu!
Sun äiti purkaa pahan olonsa suhun, koskei kehtaa sitä muihinkaan purkaa. Sisimmässään se todennäköisesti on pahoillaan toiminnastaan, mutta anteeksi pyytäminen on virheidensä myöntämistä ja siksi vaikeaa.
Kyllä äitisi raivoaa asioista, jotka ei johdu susta. Helpottaako tilannetta kuitenkaan se, että huudat helposti sille? Tuskinpa vain. Jos vain pystyt, sano äidillesi tietäväsi, että sillä on rankkaa ja ettei se silti halua loukata sua. Sitä paitsi vaikka se voi olla rasittava, sulla on syytä olla kiitollinen sille. Sehän on huolehtinut susta koko elämäsi.
On tärkeää, että kykenisitte keskustelemaan vaikeista asioista, ei loukkaamaan toisianne. Jos todella yrität ymmärtää muita, nekin on halukkaampia ymmärtämään sua.
Tsemppiä!
VITTU OMIAPA ON ONGELMAS