Seurakunnat yksinäiselle hyviä paikkoja :)

itse ollut ainakin 20 vuotta hellari mutta yhtään ystävää en voi sanoa saaneeni. en vain pysty olemaan niin innokas että kiinnostuisin muiden seurasta. pari tyyppiä joskus tapaan ja puhun kyllä paljonkin mutta sitten saattaa mennä vuosi etten tapaa ketään. pienpiireihin nyt en ainakaan ole saanut voimia mennä, alussa yritin mutta totesin ettei ole mun alaani.
en tiedä miksi en voi sietää muita uskovia juuri ollenkaan. käyn joskus seurakunnan tilaisuuksissa mutta en usein ja mihinkään läheisempään kokoukseen rukouseen en pysty meneen. nuorena mielenterveys järkkyi vuodeksi,mutta olen pystynyt elään ihan "normaalia" elämää muuten jopa työpaikoissa. en ole yhtään suhdetta naisiin pystynyt koskaan solmiaan. siihe saattaa olla eräs syy pettymys 15 vuotiaana. olen aina ollut syrjäänvetäytyvä ja muiden mielestä liian kiltti joten en enää osaa tehdä
ratkaisuja suuntaa tai toiseen. ikääkin on jo senjverran ettei työpaikkojakaaan tahdo löytyä. muuten menee ihan hyvin ja terve ja harastuksia ja tunnen sentään monia ihmisiä ja saatampa joskus jopa pitkäänkin puhua niitä näitä, en kuitenkaan uskosta.

Hmh no voi että. Just siinä sunnuntaikokouksessa ei välttämättä kauheasti tutustutakaan, koska siinä ei jutella keskenään vaan kuunnellaan, mitä edestä puhutaan. Ja vaikka ei muuten tutustuisikaan, niin onhan ainakin niissä pienpiireissä seuraa siksi aikaa, kun siellä ollaan. Kyllä se ehkäisee yksinäisyyttä ainakin siltä päivältä. :) Vaikka yksinäisyyden poisto ei se seurakunnan tärkein tehtävä olekaan, vaan sieujen pelastus, mutta tämänkin päämäärän kannalta on tärkeää että on tukijoukkoja.

mä en voi sietää pienpiiriä, se käy liian lähelle , paha on ongelma. en päästä ketään omiin kokemuksiini sisälle.
mutta toivo elää

joo. sinänsä kai ok joillekin. mutta kun tuo uskontohihhulointi ei nyt vaan pahemmin napostele. mielummin kännään!

Olen opiskellut teologiaa vasta vähän aikaa, huomasin että olen oikealla tiellä. Toinen virallinen uskonto on kiinnostanut jo kauan ja se tuntuu oikealle.

Ainut ongelma on ko.uskonnon pienuus, joten yhteyttä ei tällä alueella ole.

Niinhän se on että vanhat kaverit häipyy jonnekkin, uusissa ympäristöissä ei tapaa enää ystävyyteen asti. Jotain poikkeuksia on ollut, mutta ihmisen "heikkoudet" osoittautuivat sitten todella vääristyneiksi ilmiöiksi.

Pettymykset tunnetasolla olivat jo nuorena kovat. Psykologiaa ei aina tajua itsekkään.Eikä ole löytänyt itseäänkään.

Iloa elämääni olen löytänyt opiskelusta ja harrastuksista.

Kirjoitelkaa tänne yksinäiset.