otatko sen vastaan, pelastajanaiseni, sinua en käyttänyt hyväkseni.
Autoin silloin sinua, miten paljon, sen tiedät itsekin.
Vain siitä yhdestä rakas -sanasta jonka sinulle sanoin, loppui ystävyytesi minua kohtaan.
Kuinka saatoit ottaa sen vakavasti.
Silti mies toivottaa naiselle parhaalle Hyvää Ystävänpäivää. Huomiselle. Ennakkoon.
Autoin silloin sinua, miten paljon, sen tiedät itsekin.
Vain siitä yhdestä rakas -sanasta jonka sinulle sanoin, loppui ystävyytesi minua kohtaan.
Kuinka saatoit ottaa sen vakavasti.
Silti mies toivottaa naiselle parhaalle Hyvää Ystävänpäivää. Huomiselle. Ennakkoon.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mihin päin meni.?
Kun ihminen kokee arvottomuutta, niin hän pitää rakas sanan sanojaa valehtelijana. Huuma vaihe menee ohitse ja tunteet tulevat peliin, jolloin otetaan etäisyyttä, ennenkuin joudutaan jätetyksi. Itse haluaisin rakastua, mutta pelkään kestäisinkö sitä. Usein etsitään kohde, joka lopulta loukkaa ja pettää ja saamme kokea arvottomuutta. Kun kannamme lapsuuden traumoja, niin loukkaamme toisiamme verisesti suhteissa, vaikka kuinka tahtoisimme olla toisillemme hyviä. Itse olen kokenut raivoa tänään. Näin aikaa sitten kun mies flirttaili ja hipelöi naista jonka tunnen. Mustasukkaisuus tulee ensimmäisenä mieleen. Rohkea mies uskaltaa olla pelimies. Heikko itsetunto ja itsensä arvostus itselläni kun en uskalla olla moinen pelimies, joka käy julkisesti virnistellen naiseen käsiksi. En kestä siis toisten hauskanpitoa ja onnea. Sitten pohdin asiaa syvemmin ja mietin josko nainen koki tilanteen ahdistavana. Kiltti tyttö, joka ei halua loukata ketään ja kantaa maailmaa hartoillaan. Kokee fyysistä kipua ja kärsii,mutta hymyilee kaikille. Sellaista ihmistä haluaa tukea ja suojella. Olla ottamassa kiinni jos hän tarvitsee apua. Tästä syystä minun olisi luultavasti vaikea kosketella häntä, koska syvällä sisimmässäni tiedän että hän tarvitsee ja ansaitsee enemmän rakkautta ja arvostusta kuin jonkun miehen lääppimistä takahuoneessa. Sellaiselle ihmiselle haluisi antaa hyvyytensä ja hellyytensä loppuelämäksi. Tästä ajatuksesta pääsin omaan lapsuuteeni ja isään, joka kosketteli pientä poikalasti. Syvä raivoni onkin raivoa sitten lapsuudesta, kun näen röyhkeän, muista piittaamattoman ja toisia arvostamattoman miehen loukkaavan ja ahdistelevan. Halusin lyödä miestä, saada hänet kokemaan samaa ahdistusta ja pelkoa kuin hänen uhrinsa. En siis tiedä miehestä mitään, enkä tiedä vaikka heillä (naisella ja miehellä) olisi suhde, mutta omien kokemusteni kautta ahdistuin ja koen raivoa tapahtuneesta. Voi olla että näen omat virheeni miehessä ja se suututtaa. Julkinen ahdistelu tuo mieleen kuitenkin enemmän mamut muslimimaista kuin suomalaisen naisia arvostavan miehen käytöksen. Joukossa on toki muitakin tunteita, mutta en ole ennen kokenut vastaavaa, vaikka näen heidät usein. Miehen ilme (benny hill) ja naisen kiusaantunut ilme porautuivat mieleeni ja vain vaivoin kykenin torjumaan tapahtuneen, kunnes se pulpahti mieleeni kuin paska pöntöstä. Näin me kannamme traumoja mukana ja vaikka on mielestään asiat käsitellyt, niin aina me kannamme mukanamme näitä.
Tämä kokemukseni joka sai pään kiehumaan ei siis tarkoita että kukaan olisi tehnyt mitään väärin. Tarina kertoo vain miten omat kokemuksemme vaikuttavat siihen miten koemme muut ihmiset ja heidän tekonsa. Lapsuuden trauma vaikuttaa edelleen. Halusin tai en. Sitähän meidänkin tuttavuus oli. Traumojen hoitoa. Itse ymmärrän nyt aiheuttaneeni sinulle ahdistusta ja olisi pitänyt ymmärtää että lapsuuden traumasi määrittelevät elämääsi. Sanoit monta kertaa ettei anna mitä ottaa. Nyt ymmärrän ja olen pahoillani että ahdistin ja syyllistin sinua vaikka et mahtanut itsellesi mitään. Ei kukaan tahallaan halua satuttaa itseään ja läheisiään. Valitettavasti kukaan ei tule ottamaan vastuuta sinun elämästäsi. Eikä minun.
Vielä jatkan. Terapia olisi ollut viisautta. Soittelin 15-20-vuotta sitten isälleni puheluita, joissa soitin isojen poikien hinttilaulua hänelle. Kerran menin hänen työpaikalle (selvin päin) ja sanoin että tuollainen hintti pitäisi tappaa, jolloin hän riisui vaatteensa pois, istui tuolille ja sanoi että tapa sitten. Hän oli täysin jähmettynyt ja jälkeenpäin ajatellen ei kyennyt ottamaan vastaan mitään. Tämä oli siis minun tapa ''käsitellä'' asiaa, joka teki minusta lapsijuopon, kykenemättömän parisuhteeseen jne.Joten ei ihme että vanhat traumat vaivaavat edelleen. Enää en suostu kantamaan häpeää ja salailemaan. Eikä tarvitse ottaa pulloa tai laukata jossain kun on paha olo. Yritän arvostaa itseäni ja olla sellainen kuin olen. Vikoineen päivineen. Kun ymmärtää itseään ja puutteitaan, niin ymmärtää myös muita ihmisiä helpommin.
Monesta lapsuudesta traumoja kokeneesta, kiusatusta tms. tulee vahvojakin ja niistä asioista voi selvitä hyvinkin. Joillakin on vaan suuri ennakkokäsitys jos tietävät jonkun lapsuuden kokemuksista tarkastella suurennuslasin kanssa epäillen, että nyt se vaikuttaa tuohon ja tuohonkin asiaan ja toimintaan. Läpinäkyvää ja iljettävää ja tyhmää. Jonkun elämässä vaan voi olla enemmän vastoinkäymisiä kuin toisilla, myös huonoa tuuria ym.niiden perusteella on todella typerää tehdä johtopäätöksiä eri asioiden vaikutuksista.
Tänään keskustelin tutun kanssa aiheesta lounaalla. Hän sanoi että vaimonsa kaverit juoksevat kaiken maailman hyvän olon kursseilla, kun voivat pahoin. Sanoin että käy vaimosikin tallinassa hoidoissa (kauneus) yms. ja että tukahdutetut tunteet tulevat esiin usein parisuhteessa. Tuttavani sanoi käsitelleensä asiat, johon sanoin että hänellä voi olla tiedostamattomia juttuja (minun mielestä ei kestä kririikkiä esim. ja on itsekin todennut että on vaikea tehdä mitä vaimo ehdottaa). Hän piti asiaa höpönä. Minä sanoin että monet meistä torjuvat tukahdutetut tunteet, koska eivät kestä kohdata niitä. Keskustelu päättyi tasapeliin. Mutta ongelmani on se että sinällään harmiton tilanne sai aikaan minussa vihan ja raivon tunnetta. Koska en halunnut päästää raivoa irti, niin minun pitää käsitellä asia jotenkin. Olisiko parempi ollut tilata tallinan risteily, mennä eksän kanssa nussimaan tai ostaa keskikaljapatteri kaupasta tai viinileka tai käydä polttelemassa pilveä tai mennä kursseille, jossa opetellaan hyvää oloa:)))
Jos tuo oli totta, mitä kerroit (pahoittelut, epäilen aina ensimmäiseksi), arvostan, että kerroit tarinasi. Se lohdutti minua, joka olen myös kokenut paljon käsittämättömän ikäviä sattumuksia sekä lapsuudessa että aikuisuudessa. Näiden sattumusten johdosta, en kykene tunnistamaan tunteitani, impulssejani ja toimintaani yhdeksi kokonaisuudeksi tai sanotaan, että joudun työstämään näitä. Kiitos vilpittömästi.
Siis osoitin kommenttini sinulle, joka kerroit tarinasi.
Et tainnut ymmärt minun kommenttiani. Minä puhun suhtautumisesta, ennakkokäsityksistä. Jos vaikka tiedät jollakin olevan jonkun traumaattisen tapahtuman niin helposti mielessäsi linkität johonkin yhteyteen. Ajattelet vaikkapa, että hän toimi tuossa tilanteessa noin sen jutun vuoksi vaikka moni muukin olisi voinut toimia niin monen muun asian vuoksi. Ongelmia, traumoja ym.on hyvä kohdata, mutta ei niihin kannata jäädä makaamaan ja kiinni. Ok, joistakin voi tuntua siltä, että vähättelen heidön kohtaloitaan ja ongelmiaan, mutta en tee niin, mutta se että voivottelisin tms. ei auta heitä tippaakaan. Tukena voin olla ja jos rakkaasta ihmisestä kyse niin rakastaa. Mutta kaikella on rajansa.
Kiitos,ymmärsin kyllä. Olen kokeillut kaikenlaista pahan olon torjumiseksi, mutta en ole löytänyt parempaa tapaa kuin yrittää kohdata asiat. Pääseekö ratkaisuun sitten vaikka itsepetoksen avulla, niin ainakin se on toiminut niin, että voin viettää aikaa yksin, ilman mitään ohjelmaa tai tekemistä, vaikka hiljaisuudessa. Minulle on tärkeää ymmärtää. Ilman sitä en voi antaa anteeksi itselleni tai muille.
Ongelmat tulevat esiin kriisien yhteydessä. Eivät traumat tule esiin kutsumalla, vaan ovat kutsumattomia vieraita. Esimerkiksi lapsen vihainen käytös ja alkoholinkäyttö voivat aiheuttaa äidissä traumoja, joita hän purkaa kirjoittelemalla nettiin fantasioita. Mistä se johtuu? Lapsen käytöksestä vai äidin omista lapsuuden traumoista.
Ystävänpäivää 😄Sinulle en ole säikähtänyt sinua vaikka jänis olen kiinalaisessa horoskoopissa
Kiitos samoin ystäväni. Olemmeko molemmat samaa mieltä siitä, että ystävyyssuhde on se mitä haluamme. Harrastaa kävelyä, laittaa ruokaa yhdessä, käydä elokuvissa ja hoitaa mahdollisia lastenlapsia. Hoivata toista arjessa kun vanhenemme.
Kyllä rakkaan kanssa haluaa tehdä tuollaisia asioita, mutta myös paljon muuta.
Hyvää ihmisenpäivää