Sitkeästi olet sydämessäni. Ymmärrän kyllä, että haikailu on typerää. Olin rajusti myöhässä ja oikeastaan ei meillä kyllä realistisia mahdollisuuksiakaan ollutkaan. Ja nyt sinulla on jo muuta menossa. Silti, silti jokin ihmeellinen ääni sisällä sinnikkäästi sanoo, että sinulla on minua ikävä ja kaipaat myös. Ne hetket, kun olemme jutelleet yli tunnin puheluita ilman, että kumpikaan haluaisi lopettaa. Tai kun olemme nähneet, niin olen tuntenut edelleen sen käsittämättömän vetovoiman välillämme. Luulenko omiani? Monimutkaista? Vähintäänkin. Minä kerroin aikoja sitten tunteistani, sinä et omistasi puhunut. Se vaivaa ja jotenkin tuntuu, et uskaltanut omistasi puhua. Pelästyitkö? Voi olla, että kuvittelen. Olenko/oletko eksyksissä. Vaan miksi et sitten vain suoraan sanonut, että et tunne samoin. Ehkä en tänne nyt kirjoittelisi. Enää en tästä sinulle puhu. Se ei olisi oikein. Tiedät kyllä miksi. Siltikään toivo ei tahdo kuolla pois.
Yhä vain sinä
Sekavailtataas
9968
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen miettinyt näitä parisuhteisiin liittyviä kiemuroita ja kun terapeutitkin ovat sitä miel, että suomalaisten suhteita rasittaa saamamme oppi yksin pärjäämisestä, jota ihannoidaan, mutta rakkaussuhteessa liiallinen itsekseen pärjääminen jättää toisen ulkopuolelle. Psyykkinen turvattomuus näkyy esim.takertumisena, mustasukkaisuutena, liiallisena toisen miellyttämisenä tai oman riippumattomuuden korostamisena. Mistä oikeasti parisuhteeseen löytyy yli kolmikymppistä, joka ei kärsisi joustain noista oireista ja olisi ehkä vapaakin.
Ehkä ei kannattais lukea liikaa nuita ns hyviä parisuhdeneuvoja taikka mitään nykypäivän näin elät ja näin on oikein juttuja, tulee luulotautiseksi, lisäksi kun ei nojaa liikaa stereotyyppeihin vaan ajattelee ihmiset yksilöinä ja myöntää myös sen että jokainen tuntee joskus nuita tunteita normaalisaa elämässä niin menis paremmin.
Itse ainakin luulen että nykyään moni ei ole valmis sitoutumaan kunnolla, ei antamaan toisilleen omaa aikaa, ei kärsivällisyyttä, sitten pitäs olla jotain saamarin prinsessasatua kokoajan, ei hyväksytä että joka suhteessa on ongelmansa jotka pystyy yhteistuumin hoitamaan.
Kaikki miehet ei ole samanlaisia eikä kaikki naisetkaan.
Tässä on yksi kolmekymppinen joka ei pahemmin kärsi tollasista ainakaan liikaa, kuitenkin uskallan myöntää asioita ja olla oma itteni.
Minulla on samankaltainen tilanne. Mies tosin on aiemmin sanonut, että ei halua mitään vakavaa. Silti tunteet ja toivo välillä heräilee. Aistit sanoo toista, onko toisen mieli muuttunut? Se on surullista, pitäisi vain unohtaa ja pysyä kaukana.
Toivon, että sinulla on toivoa hänen suhteensa.
Sen verran luulen tuntevani häntä, naista, että ei taida hirveästi peräpeiliin vilkuilla, kun on jotain päättänyt. Joskus voisi tuo elämä olla vähän vähemmän ironisempaa. Kiitos kuitenkin.
Hän on erittäin päättäväinen omaehtoisuudessaan. Jos on jonkun sanonut olevan tärkeimmän se on ja pysyy. Muita kohtaan on mykkä ja sokea.
Haikailu ei ole typerää. Tässä siitä hyvä esimerkki.
Runon mittana
haiku on mitä parhain
ei typerä oo
Pelin menettäneenä voin sanoa jo suoraan.
Mäkin voin kai sanoa sen verran että......
Sulle vain hyvää, tiedän mistä puhut.
Minä odotan ainakin täällä. Ovi aukeaa kyllä