Olen monesti yrittänyt rikkoa erään hyvin ison osan itsestäni nimittäin ujouden ja hiljaisuuden. Sit ku yritän olla sosiaalinen tunnen ihan fyysisesti kuinka se imee minusta energiat.
Kai se osa itsestä on vaan pakko hyväksyä kun sitä ei saa korjattua. Olen aina se outo hiljainen tyyppi...
....Se outo hiljainen tyyppi joka on kerran viikossa sosiaalinen ja muuten hiljainen ja väsyneen oloinen. Se antaa varmaan erittäin ristiriitaisen kuvan... ehkä jopa jonkinlaisen ylpeän tai egoistisen kuvan. On vaan tämä oma näkökulma niin vaikea päätellä mitä muut ajattelee. :s
En ajattele kuitenkaan pahaa kenestäkään enkä ole ylpeäkään.
Kai se osa itsestä on vaan pakko hyväksyä kun sitä ei saa korjattua. Olen aina se outo hiljainen tyyppi...
....Se outo hiljainen tyyppi joka on kerran viikossa sosiaalinen ja muuten hiljainen ja väsyneen oloinen. Se antaa varmaan erittäin ristiriitaisen kuvan... ehkä jopa jonkinlaisen ylpeän tai egoistisen kuvan. On vaan tämä oma näkökulma niin vaikea päätellä mitä muut ajattelee. :s
En ajattele kuitenkaan pahaa kenestäkään enkä ole ylpeäkään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luepa Sylvia Löhken kirja: Hiljaisissa on voimaa. Kirjan tarkoitus on auttaa ymmärtämään itseään ja omia tarpeitaan sekä pärjäämään ekstroverttien maailmassa. Kirjassa on myös testi, jonka avulla voi päätellä oletko todellakin introvertti vai jossain välimaastossa.
Ehkä jossain vaiheessa ymmärrät, ettei sinun tarvitse muuttaa itseäsi. Kelpaat sellaisena kuin olet, tulet elämässäsi omalla tavallasi toimeen sellaisena kuin olet. itsensä muuttaminen toisenlaiseksi, sellaiseksi kuin muut haluavat, lienee mahdotonta. Ne jotka ymmärtävät luonteesi, pysyvät ystävinäsi, ne jotka eivät, et heitä tarvitse.