Mä olen niin väsynyt tähän samaan tarpomiseen. 1 vuosi keskivaikean masennuksen kanssa, pahin vuosi ikinä. Mä olen kiitollinen että mun masennus antaa mulle välillä taukoa, mutta sen takaisin palaaminen saa toivot alas, kun luuli että pääsi eroon siitä. Mä en halua tätä, mä en ole valinnut tätä. Mä en päättänyt että haluan olla masentunut jotta muut ihmiset maksaisivat elämän kusannukseni. Mä en ole siivelläeläjä, ja olen yrittänyt monia kertoja nousta maasta kädet verillä, mutta mä en jaksa. Joten älkää valittako siitä ettenkö olisi yrittänyt tarpeeksi. Itsemurha ei ole vaihtoehto, mutta tunnekuohuissa käy useasti mielessä. Terapiassa kävin, mutta en pysty siihen enää, koska kukaan siellä ei tahdo auttaa. He tekevät vain työtään, olen yksi potilas muiden joukussa. Olen mitätön heille, yrittävät vain pistää takaisin kouluun jottei valtion rahat kulu. Vaikea lapsuus takana ja epävakaa perhe. Nyt vähän aikaa terapian lopettamisen jälkeen meni hyvin (koska ahdistus terapiasta lakkasi), mutta iski takaisin taas. Mä en tiedä jaksanko toista samanlaista vuotta.
Kun ei jaksa enää edes hengittää.
Loinen00
2379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Samantapaisia ajatuksia täällä myös. Turvaton lapsuus ja nuoruus ja nuorena aikuisena alkanut masennus mikä jatkunut vuosia. Se on kyllä väärin jos siivelläeläjänä pidetään. Jokaisen verorahoista ym. valittajan pitäisi kokeilla itse miltä tuntuu elää pienillä tuloilla masentuneena vuodesta toiseen.
Kyllä vaihtaisin heti terveyteen vaikka sitten pitäisikin käydä töissä. Ei se ole mitään laiskuutta jos ei jaksa mitään. Samaa taistelua minullakin päivästä toiseen että jaksan perusasiat hoitaa. Joinakin päivinä haluaisin vain nukkua kun tuntuu ettei jaksa mitään. Siitä sitten hammasta purren ylös ja puoliväkisin asioille ja illalla tuntuu että suihkuun menokin tapahtuu vain itseään pakottamalla. Kokoajan väsyttää.
Eli siis ei mitenkään kovin nautittavaa elämää jos kaikki tulee tehtyä hampaat irvessä pakottamalla. Jos töihin nyt pakotettaisiin todennäköisesti stressaisin loputkin yöunet pilalle ja sitten sekoilisin uupuneena töissä ja pyörtyilisin. Siitä varmaan suuri ilo olisi työnantajalle.
Sinulle aloittaja toivon voimia. Yritä löytää joku taho jolle puhua, auttavat puhelimet ovat ihan hyviä. Esim. mielenterveysseuran kriisipuhelin, 010 195 202. Se on niin tuurista kiinni löytyykö hyvä terapeutti kun hakee apua. Heitä on niin erilaisia ja kaikki eivät vaan sovellu alalle. Jos et muuta keksi niin käy täällä ainakin purkamassa ajatuksia uudelleen, useimmiten joku vastaa ja ymmärtää.
se hengittäminen pois jos se ei onnaa.. sehän vaan lisää masennusta jos ei onnistu..