Aloitin opiskeluni yliopistossa viime syksynä. Alussa osallistuin kaikkiin aktiviteetteihin, mutta poistuin usein paikalta aikaisin, koska en käytä juurikaan alkoholia ja liian kännissä olevia ihmisiä on selväpäisenä tylsää katsoa. Sain kaksi kaveria, joista toisen kanssa juttelen vieläkin. Voi mennä päiviä, etten puhu kenenkään kanssa.
Tiedän, että voin syyttää yksinäisyydestäni itseäni, mutta mitä voin tehdä? Jokainen lähestymisyritys katkeaa jotenkin mystisesti. Olen hitusen ujo, mutta keskustelen ihmisten kanssa mielelläni.
Viime aikoina on ruvennut masentamaan ja ahdistamaan koko tilanne. Vian on oltava minussa, mutta en ymmärrä, millä tavalla olen niin vastenmielinen.
Olisi hauskaa käydä elokuvissa, baareissa, ostoksilla, konserteissa, ihan missä vaan jonkun samanlaisen kanssa. Niin paljon kuin Helsinkiä rakastan, alkaa tympimään, etten voi mennä mihinkään mielenkiintoiseen paikkaan sisään, kun en yksin halua.
Tiedän, että voin syyttää yksinäisyydestäni itseäni, mutta mitä voin tehdä? Jokainen lähestymisyritys katkeaa jotenkin mystisesti. Olen hitusen ujo, mutta keskustelen ihmisten kanssa mielelläni.
Viime aikoina on ruvennut masentamaan ja ahdistamaan koko tilanne. Vian on oltava minussa, mutta en ymmärrä, millä tavalla olen niin vastenmielinen.
Olisi hauskaa käydä elokuvissa, baareissa, ostoksilla, konserteissa, ihan missä vaan jonkun samanlaisen kanssa. Niin paljon kuin Helsinkiä rakastan, alkaa tympimään, etten voi mennä mihinkään mielenkiintoiseen paikkaan sisään, kun en yksin halua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Opettele uusia vitsejä tai kokeile jotain harrastusta.
Jos et tuosta alkomahoolista pidä niin onhan niitä vaihtoehtoisiakin "päihteitä" sille, kannabista sopivassa seurassa on mainio rentoutumis muoto. En kestä katsoa humalaisia ihmisiä, käyttäytyät niin tyhmästi ja agressiivisesti. Yliopistoista pitäisi löytyä paljon tämän vaihtoehtoisen substanssin satunnaisia viihdekäyttäjiä.
Jos alkoholia päätät kuitenkin ottaa, niin 3pullollista pitäisi riittä sopivan rentouttavasti.
No älä vaan ala "viihdekäyttää". Kyllä yksinäisyys on saatava jollain muulla keinolla hoidettua kuin huumeilla. Mielstäni kannattaisi etsiä harrastuksia, jos opinnoiltaan ehtii. Ja ole aktiivinen - hakeudu ihmisten seuraan.
Se on vähän semmonen juttu että suuri osa ihmisistä pyörii noissa baareissa. se on se sosiaalinen kanssakäyminen sellasta näin nuorena.
mutta jos ei todellakaan sellanen meno kiinnosta niin itse oon löytänyt myös netistä seuranhaku-palstoilta ystäviä.
itseasiassa seurustelukumppania oon etsinyt mutta jos muuten ei ole napannut niin on usein käynyt niin että ovat jääneet kavereiksi.
pitää vaan olla itse aktiivinen ja yrittää löytää omankaltaista seuraa. itsekin oon ollut yksinäinen mutten enää ja täytyy myöntää että ainakin mun kohdalla tuo baarimeno on ihan jees.. ei sitä aina hirveäti viinaa tarvitse vetää. ja kyllä ne kaverit ovat hauskoja vähän juoneina jos hauskoja ovat yleensäkin..
miten ne lähestymisyritykset katkeavat? sun vai muitten puolelta?
Joskus 20 vuotta sitten minäkin aloitin opiskelut yliopistossa. Yksinäistä aikaa se oli. Opiskelupaineet ja -kilpailu olivat kovaa. Kuitenkin opinnot jäivät kesken vaikka laistoin sosiaalista aktviteettiä vedoten mielessäni siihen, että keskityn opiskeluun enkä ihmissuhteisiin. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi saattanut olla terveempää pitää huolta myös sosiaalisista suhteista. Uusia suhteita ei syntynyt. Opiskelin kotipaikkakunnallani Helsingissä jolloin vanhat kaverisuhteet säilyivät. Kyllä se vika minussa oli ja opiskelumaailmassa. Opiskelu on enimmmäkseen yksinäistä puuhaa. Työyhteisöt ovat paljon terveempiä kuin opiskeluyhteisöt. Opiskellessa kävin luenneoilla ja laskareissa ja en paljoa edes moikannut ketään. Työyhteisöissä joutuu/pääsee väkisin tekemisiin ihmisten kanssa, mutta olen heikkouttani nekin ihmissuhteet lopettanut alkuunsa. Elämä on yksinäistä. Yksinäisyys on tunne, joka voi vaivata vaikka olisi ihmisten ympäröimäkin. Yksinäisyydessä on hyviäkin puolia: voit säilyttää sisäisen itsenäisyyden. Jos viihde ja vitsiseura eivät kiinnosta, niin ei niihin pakko ole integroitua. Kyllä maailmasta muunkinlaisia yhteisöjä löytyy. Ja onhan yliopistoissa ainejärjestöjä, joissa kai on muutakin kuin biletys toimintaa. Eipä meikäläinen ole oikein kuitenkaan vieläkään löytänyt yhteisöään (olen jo vanha mies) - eli vika minun tapaukseessa oli enimmäkseen minussa. Ikävä kyllä elämäni valui hukkaan. Neuvoja en osaa siis antaa, mutta toivon että osaat klaarata elämäsi toisin. Niin helposti elämä tosiaan valuu hukkaan. Niin paljon olisin kuitenkin aikoinani kaivannut seuraa. Elämä on hankalaa. Olemme ihmiset yksin yksinäisiä.
Olen suunnilleen ikäisesi sälli pk-seudulta ja kaipaan myös läheistä ystävää ja seuraa kaikenlaiseen ajanviettoon.
Jos kiinnostaa, niin kirjoittele mulle osoitteeseen [email protected]
Olen 20-vuotias hetero nainen vailla uusia ystäviä..olisi mukava vaihtaa kanssasi ajatuksia ja tutustua sinuun paremmin...jos vain kiinnostaa mailaile [email protected]....
Kyllä se hukkaan on mennyt. Naishommat ei onnistunut,työnkin opiskelu osottautui turhaksi.väärä ala.onneksi opiskelin talouden.
Elän kotiasketismissa, haaveileen työstä mikä olisi ollut ok mulle.
Kai tällä on tarkoituksensa,
Terveisin täältä "skiitasta"