Onko epäonnella mitään rajaa? Tämä kaikki mitä minulle tapahtuu on jo epätodellista. Olen jo vuosia yrittänyt päästä lähtemään tästä paikasta missä en viihdy, hakenut töitä jne. Nyt minut on manipuloitu töihin, johon en ole hakenut/halunnut juuri täältä missä en halua olla. Eikä ole nyt muista vaihtoehtoja. Miksi elämä tekee nuita karhunpalveluksia? Olenko minä kirottu? Aivan kuin katsoisi jotain päättymätöntä kauhukomediaa....enkä halua katsoa filmiä loppuun asti.
Siskopienelle
ulkopuolinenn
487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinä kyllä tiedät mitä haluat, mutta jämäkät suunnitelmat puuttuvat että nämä haluamasi tavoitteet toteutuvat.
Tästä syystä esimerkiksi hyväätarkoittavat ihmiset saattavat "auttaa" sinua siten,
että koet toimenpiteet sinua jumittaviksi koska ne eivät mielestäsi edistä sinun tavoitteitasi.
Sinusta ahdistaa , koska sinusta tuntuu että sinua manipuloidaan jesaamalla sinulle esimerkiksi duuni joka taas jumittaa sinua paikkaan missä et ihmeemmin viihdy.
Miksi he eivät kuuntele mitä haluat ja jeesaa sinua sitä kohti mitä toivot?
Koska he haluavat ehkäpä pitää sinut lähellään tai eivät ymmärrä tarpeitasi.
Joskus on ihan pakko niellä paskaa että pääsee tavoitettaan kohti.
Se kuuluu valitettavasti osaksi aikuisuuteen kasvamiseen että oppii käsittelemään turhautuneisuutta ja näkemään kokonaiskuvan.
Tee järkevä suunnitelma ja tavoite.
Etene sitä kohti.
Esimerkiksi säästät rahaa sivuun työstäsi nyt tulevaa varten.
Teet työsi hyvin että saat työtödistuksen kun haet seuraavaan paikkaan.
Olen saman neuvon muistaakseni antanut sinulle aikaisemminkin,
mutta miksi et kuuntele neuvoja vaikka niitä olet vailla täällä
vaan keskityt valittamaan ja marisemaan
a) ensin kun ei ole töitä
b) sitten on töitä mutta et halua siellä olla
Vaihtoehtoja sinulla on. Marinat seis.
Alat kartoittaa nyt niitä järjestelmällisesti tyyliin millaisen elämän haluat itsellesi rakentaa, että se olisi sinun näköisesi. Vaikka ihan paperille , päiväkirjamaisesti.
Sitten teet kunnon suunnitelman kuinka sitä kohti etenet.
Tällöin et ajelehdi manipuloitavana.
Silloin onnistut.
Kiitos ja anteeksi. Tämä ainainen marina siis. Tiedän että olen rasittava, mutta samalla olen myös niin väsynyt tähn hullunmyllyyn kun mikään ei mee niin kuin pitää. Ja mielestäni olen kyllä yrittänyt asioita toivomaani suuntaan. Enää en oikein edes uskalla kun pienetkin pettymykset tuntuvat aina vaan pahemmilta enkä edes muista kska oisin ollut viimeksi onnellinen tai edes aidosti iloinen enkä edes muista miltä sellainen tuntuu. Ainainen pelko ja hätä.
Aloittaja, ei kukaan ihminen ole kirottu.
Elämässä on vain vaikeampia ja helpomia jaksoja.
Tee oikeasti se suunnitelma itsellesi.
Sinulle tulee vielä onnistumisia ja onnistumisten kautta itseluottamuksesi kyllä vahvistuu tosi hyväksi.
Silloin et ole enää se joille "asioita vain tapahtuu" vaan homma on hallinnassasi, vaika nyt aluksi suunnitelman tasolla ja mtavoitteidn joita kohti etenet.
Uskon sinuun että onnistut vielä,
et tule antamaan periksi vaikka välillä potuttaa kovasti.
Vielä sinä hymyilet levästi,
nyt keskityt ja focusoit.
Tee mitä täytyy , hoida hommat kotiin ja pienin askelin etenet.