Kysyn v.lessuilta miestäni koskevia asioita, kun hän ei jostain syystä halua uskoa minua. Olen pitkään miettinyt miten toimia tässä tilanteesa. Siis kun lähimmäinen sallii syntejä itselleen, onko minun viime kädessä pyydettävä seurakuntaa häntä nuhtelemaan jos ei usko muita? Ja jos ei sittenkään usko eli luovu synneistä niin erotetaanko hänet seurakunnasta kunnes tulee tuntoihin? Teenkö väärin jos en mene niin pitkälle? Kysymys ei ole suurista synneistä, kyse on lähinnä siitä ettei hän ilmeisesti omaa sydämen uskoa kun ei tunne mistään huonoa omaa tuntoa. Syntejä joita hän sallii on mm. musiikin kuuntelu, tv:stä urheilua ja uutisia seuraaminen(katsoisi muutakin jos minä sallisin), harrastaa kilpaurheilua(lisenssi divarissa) jossa pelejä myös seurojen aikaan, ei tunnusta uskoaan uskottomille kavereilleen, ottaa osan palkasta pimeenä(koska työnantaja niin haluaa). Itse en tekisi näistä hyvällä omallatunnolla mitään. Haluan siis kuulla neuvoja miten toimia ja toivon etä vain vl:t kommentoisi.
Onko oikein
kilvoittelija
2466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jos minä tietäisin työnantajan joka maksaa pimeästi, käräyttäisin heti
Ota ensin rikka omasta silmästäsi.