Siskopieni

Nykyaikana ihmisille suurin syvän kiintymyksen ja aidosti toiseen rakastumisen este on se että monet ovat alkaneet uskoa rakkauden illuusioon.
Sitä tyrkytetään joka toosasta, rakkautta, seksiä, rakkaus, seksikkyys, seontälläistä ja tollaista, ole seksikäs niin saat rakkautta, jne...

Tarkoitan tällä sitä, että on vaarallista alkaa uskomaan kritiikittä kaikkeen siihen, mitä me näemme ympäröivästä maailmasta , elokuvien ja musiikin ja kirjallisuuden sekä viihteen luomien kuvien mukaan.
Useinmiten nämä perustuvat illuusioon rakkaudesta, elokuvat esimerkiksi rakennetaan taitavasti manipuloiden vaikuttamaan suoraan katsojan tunnemaailmaan, luomaan vahvoja tunne-elämyksiä siitä millaista tosi rakkauden tulisi olla tyyliin Tuulen viemää tai Fifty Shades of Grey.

Nykyihminen ihmettelee siinä sitten että mulla on tossa tosi kiva kumppani joka on jaksanut katsoa mua myötä- ja vastoinkäymisissä mutta kun musta EI TUNNU miltään.

Missä ne ilotulitukset ja taustamusiikki viipyy?
Mitä rakkautta se tällainen arki on?

Sitten jos joku erehtyy tunnustamaan kuinka syvästi kiintynyt on rakkaaseensa ja omistautunut tämän hyvinvoinnille koska rakastaa häntä hurjasti, niin saattaa heti pyrähtää joku paikalle sormi pystyssä varoittaen saarnaamaan läheisriippuvaisuudesta.

Rakastamisen taito.
Onko se myötäsyntyistä vai voiko sitä opetella ja ihminen oppia?
Kertokaa te minulle.

Aito rakkaus tukee vahvuuksia.
Epäaito rakkaus ruokkii heikkouksia.

Minulle rakkaus on sitä että toinen pysyy siinä rinnalla. Tykkää toisesta just sellaisena kun se on, hyväksyy toisen täysin, ei tarvi jännittää mitään.
Tuli mitä tuli.
Ja mitä tuohon ensimmäiseen kysymykseesi tulee, niin kyllä juuri SELLAISEN mitä minä hyvänä rakkautena miellän sinä kiltti kysyjä elämääsi tulet saamaan.

Kiitos siskopieni tärkeästä muistutuksesta ! Hankala alue.Kaikkien kanssa ei voi tulla mitään kun kemia puuttu.Olen käynnyt treffeillä ja kokennut ettei ihan kiva riittää, jotai muuta pitää olla.Mutta kun joku joskus sanoo että se on ihan sama onko se toinen siinä ei ikävöi pärjään yhtä hyvin onko se sitten rakkautta. ? Ja jos tahto puuttuu niin ei parisuhde pysy pystyssä ..silloin ei ole tahtoa rakastaa..monimutkaista.Ja onko se rakkautta kun tunne puuttuu ?

Ensinnäkin : aivan varmasti löydät kaverin, joka sinua miellyttää, siis kaikipuolin.
Siis ihan varmasti tulet saamaan elämänkumppanin . Jatka treffailua ja ole "nirso", älä kuuntele paskanjauhajia vaan keskity heihin joiden seurassa sinulla on hyvä olla eikä tarvitse esittää mitään, jotka ennen kaikkea huomioivat toista ihmistä eivätkä pullistele omaa erinomaisuuttaan.

Tottakai kumppanin täytyy miellyttää sekä silmää että sydäntä.

Täytyy vain muistaa että "kemiaa" voi tuntea ilman rakkauttakin.
On olemassa paljon seksuaalisesti puoleensavetäviä ihmisiä .
Jos taas tunne puuttuu niin jaksaako semmoistakaan.
Tasapaino on hyvä.
Ja semmosen kyllä löydät hänen kanssaan kenet hyväksyt itsellesi, älä sitä epäile.

Minkälainen hän on ?😁

No itseppä kysyit.
Hän on vaalempi versio (suomalainen) Rhett Buttlerista.
(Joo saatan melkein kuulla kuinka näppisi lennähtävät näppämistölle googlen kautta Wikipedian rhettin kuvaa hakemaan). Ujohko mies mutta hyvät jutut kun tutustuu.
No, iteppä kysyit. Ja NYT sanon sinulle goodbye my dear.

Kaunis kiitos Sisko pieni !Arvostanut todella paljon että olet katsonut minulle !😊 Luulen että jo tunnen tämän henkilön, kuvio on vaan haastava, ja mietin ett haluanko sotkeutua tähän .Katsotaan.Kiitos !😊❤