Mulla on ongelma. Oikea isäni ei ole elämässäni, joten kuka minut luovuttaa sulhaselleni? Veljistä jompikumpi? Pappa? Vai yksinkö tepastelen?
Kertokaa ystävälliset ihmiset onko teillä samanlaisia kokemuksia ja kuinka toimitte!?
Kertokaa ystävälliset ihmiset onko teillä samanlaisia kokemuksia ja kuinka toimitte!?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miksi et kävelisi alttarille yhdessä miehesi kanssa? Luovuttaminen on vanha tapa; joskushan isä tosiaan luovutti tyttärensä sulhaselle vasta häissä. Tänä päivänä suurin osa pareista on asunut yhdessä jo pitkään, joten luovuttaminen on enää vain perinteen noudattamista. Nykyään on tavallista, että morsiuspari kävelee alttarille yhdessä.
Jos välttämättä haluat, että joku sinut luovuttaa, niin voit valita luovuttajaksi esimerkiksi juuri veljesi tai pappasi (eli sellaisen henkilön, joka on sinulle läheinen). Mutta yhtä hyvin voit siis kävellä vihkijän luo yhdessä miehesi kanssa.
Suomalaiseen perinteeseen kuuluu se, että morsian ja sulhanen kävelevät yhdessä alttarille.
Isä luovuttajana -tapa on tullut USA:sta.
Olen itse menossa ensi kesänä naimisiin, eikä tulisi mieleenikään astella alttarille isän kanssa, vaikka olemmekin erittäin hyvissä väleissä.
Häät ovat alusta alkaen minun ja sulhaseni yhteinen juhla, ja noudatamme suomalaisia perinteitä!
En tiedä mistä mikäkin tapa lienee, mutta itse ainakin haluan tulevan mieheni kanssa kävellä sinne kirkkoon kaksin. Olisihan se varmaan jollain tavalla ihan jänskää, jos isukki olisi kävelemässä siinä yhtämatkaa, mutta en vain jotenkin koe sitä itselleni ominaiseksi tavaksi.
Häät joissa olen ollut niin ovat tainneet mennä noin 90 prosenttisesti niin, että sulhanen ja morsian kävelevät yhdessä alttarille.
Niin siis tuolta jäi puuttumaan yksi sana. Elikkä jos isukki olisi kävelemässä minun kanssa siinä yhtämatkaa. Hups, siis kaksi sanaa. Eli tarkoitan siis sitä, että olisi varmaan ihan kaunista, jos isä luovuttaisi minut eli nuorimmaisensa.. mutta ei kuitenkaan tunnu omalta jutulta.. Ehkä jos hän itse pyytää niin sitten voisin harkita.. mutta itse en pyydä..
miksette voi kävellä yhdessä kerran sinulla ei ole luovuttajaa??? mitä kummaa siinä muka on.. mulla saattaa isä koska itse halusi olen nuorin lapsi ja viimeinen joka menee naimisiin en olisi luovuttamista halunnut mutta on se hienoa kun isä itse sitä ehdottaa.
Saattaja voi olla myös kummisetä.
Minut saattaa veljeni, koska isäni ei voi. Haluan EHDOTTOMASTI että minut saatetaan. Se on mielestäni kaunis perinne. Se että mistä tuo perinne on lähtöisin ei asiaan vaikuta. Kyllä Suomessakin isät tai veljet saattavat morsion alttarille. Olemme asuneet kauan sulhon kanssa yhdessä, eikä se vaikuta pätkääkään asiaan. Sulho näkee mut vasta kirkon käytävällä, ei hetkeäkään aiemmin.
Me teimme taas näin ja hyvin toimi.
Mieheni tuli alttarilta minua vastaan ja minä ovilta , kohtasimme suusrinpiirtein kirkon keskivaiheilla.
Välillä vähän erilaista.:-)
No eipä tuo niin erikoista ole. Nykyään tämä malli on aika laajasti käytössä. Meillä isäni käveli kanssani kirkon poikkikäytävälle asti, johon sulhanen tuli alttarilta vastaan. Kumarsivat siinä toisilleen ja jatkoimme yhdessä loppuun. Kukin tehköön tyylillään, meille sopi tämä. Minä olen aina olut isin tyttö ja halusin ilman muuta isän "luovuttavan" minut. :o)
Kävelkää yhdessä sulhasesi kanssa alttarille. Minusta tämä on kaunein tapa. Huvittavaa sellaiset lavastetut tilanteet, joissa isä tai joku muu miessukulainen "luovuttavat" morsiamen sulhaselle. Yhdessä ollaan asuttu kuitenkin vuosia ja voi olla jopa yhteisiä lapsiakin.
Kyllä pikkaisen hymyilytti viime kesänä, kun isä "luovutti" tyttärensä sulhaselle. Yhdessä olivat olleet yli 10 vuotta ja asuneetkin yhdessä ties kuinka kauan. Puolivuotias lapsikin oli jo perheessä. En ymmärrä, mitä tuollaisella lavastuksella oikein haettiin?
Mitä lavastamista se on, jos morsian talutetaan alttarille. Sehän on vain yksi perinne. Kauhisteletko joulupukin käyntiä aattona? "Mitähän tälläkin haetaan, että joulupukki käy?" Maailmassa on paljon perinteitä, joilla ei enää ole varsinaista todellisuuspohjaa nykyaikaisessa elämässä.
Minä ainakin haluan kävellä alttarille yksin. Tahdon että tuleva mieheni on siellä vastassa, voin katsoa koko matkan ovelta alttarille häntä silmiin. Saattaminenkin on ihan ok, mutta en silti halua että kukaan luovuttaa minua avioliittoon. Haluan astella avioliittoon itsenäisesti omin jaloin.
Minäkin olen kyllä sen verran isintyttöjä että ehdottomasti tahdon kävellä isän saattaessa.. Vaikka kuinka olemme asuneet yhdessä jo vaikka kuinka ja kauan. :)
Minulla on 18-vuotias poika ja Hän talutti minut alttarin liki, jossa mieheni tuli kirkon käytävälle vastaan ja poika/mieheni kumarsivat toisilleen ja sit poikani"luovutti" minut.
VOIN SANOA, ETTÄ MAHTAVA TUNNE ÄITINÄ,KUN IKIOMA,RAKAS POIKANI SAATTOI MINUT ALTTARILLE!!!
Meillä ei kaavoihin kangistuta. Multakin isä poissa joten pyysin äitiäni luovuttamaan minut. Katsokoon pitkään kuka tahtoo mutta äiti on minulle tärkein, olisihan noita veljiä ja kummejakin ollut mutta parhaimmalta tuntuu äidin kainalossa : )