Onko kenelläkään pakkoajatuksista kärsivällä pelkoa siitä, että on tehnyt jotain pahaa? Mulle tulee aina ajatuksia, että olenko tehnyt jotain mitä en muista tai älyä tehneeni. Tää on tosi raskasta, olen palvelu työssä ja näitä ajatuksia iskee kesken työpäivän, tyyliin kosketinko tuota asiakasta seksuaalisesti tajuamattani..Sitten se jää ahdistamaan.
Yritän aina järkeillä, että kyllähän hän varmaan olisi huutanut niin että muutkin olisi kuullut tms tai olisinhan mä tajunnut, olisihan hän varmaan valittanut musta, tai olisihan hän esim läimäyttänyt mutta järki ei kulje tämän sairauden kanssa yhtään mukana.
Alan olla tosi rikki tämän asian kanssa :(
Yritän aina järkeillä, että kyllähän hän varmaan olisi huutanut niin että muutkin olisi kuullut tms tai olisinhan mä tajunnut, olisihan hän varmaan valittanut musta, tai olisihan hän esim läimäyttänyt mutta järki ei kulje tämän sairauden kanssa yhtään mukana.
Alan olla tosi rikki tämän asian kanssa :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sama tilanne myös mulla. En oo uskaltanu kenellekkään sanoa ettei leimata hulluksi. Saatan ajatella esim. Ajoinko jonkun päälle, löinkö, kosketinko ym. Tää on tosi v-mäistä! Ja kun niille ajatuksille ei voi mitään! Vai voiko?! Ja sitten päähän tulee ajatus että teen jotakin kauheaa, semmoista mitä en koskaan haluaisi tehdä, ne ajatukset pelottaa, onko aloittajalla sellaisia? Itse en ikinä haluaisi kenellekkään mitään pahaa, päinvastoin itken monesti ikäville uutisille jos joku kuollut ikävällä tavalla ym. Ja tunnen vihaa sellaisia kohtaan jotka tekevät pahaa.
Hei!
Olen siis aloittaja, Kyllä mulla on ihan samanlaisia, olenko ajanut jonkun päältä, teinkö jotain sopimatonta. Nytkin kokoajan jännitän aivan hirveästi kun täytyisi jäädä ensiviikolla kahden kesken erään ihmisen kanssa, pelottaa minkalainen ajatus ralli siitä syntyykään. En varmasti uskalla kenellekkään näistä puhua, pelottaa todellakin leimautuminen ja että mua ruetaan kiertämään :( Alan olla tosi, tosi väsynyt tähän jatkuvaan pelkäämiseen ja jännittämiseen.
ap jatkaa viellä, olen luonteeltani tosi kiltti, en tahtoisi kenellekkään pahaaa. Itkeä vollotan melkein joka asiasta kun liikutun, en pysty lukemaan enää nykyään mitää pahoja uutisia, menee liian tunteisiin. Olen myös jollain tasoa täydellisyyden tavoittelija, koulussa piti olla paras, töissä yritän jopa ylikin...Kotona meillä ei koskaan ole sotkuista tms Koen yleensäkin hirveän kovaa painetta onnistumisesta.