En ole koskaan ollut pahasti anorektikko. Pari vuotta sitten laihdutin n.7kg kunnes painoin 38kg (olen n.157cm pitkä). En ennenkään ollut mitenkään lihava enkä edes pyöreä. Silloin kävin päivittäin juoksemassa ja harrastuksissa, ja vähensin koko ajan syömisiäni. En kuitenkaan siitä enää laihtunut. Jotenkin vaan alkoi mennä paremmin.
Paino nousi sitten melko tasaisesti, ja nyt joulun aikaan painoin jopa 47kg. Ja se tuntui ikävältä. Olin herkutellut jouluna paljon. Nyt olen pari viikkoa vähentänyt syömistä ja painan nyt jo 44kg. syön enää vain hedelmiä aamu- ja välipaloiksi. ei iltapalaa. lounaalla ja illallisella syön kuitenkin kohtalaisesti, kuitenkin vähemmän kuin ennen. Tuntuu että sama pyöritys on alkamassa uudelleen. Teen taas joka ilta vatsalihaksia kuten pari vuotta sitten. Lähden kuukauden päästä Floridaan lomalle ja olen ajatellut päästä "rantakuntoon". äitini ei jaksa välittää. Totesi vain että säkö taas laihdutat ja nauraa vaan. Se ei tajua mitään.
Ongelma on etten tiedä haluanko laihduttaa vai olla terve. Haluan nimittäin todella paljon olla rantakunnossa siellä matkalla...
Paino nousi sitten melko tasaisesti, ja nyt joulun aikaan painoin jopa 47kg. Ja se tuntui ikävältä. Olin herkutellut jouluna paljon. Nyt olen pari viikkoa vähentänyt syömistä ja painan nyt jo 44kg. syön enää vain hedelmiä aamu- ja välipaloiksi. ei iltapalaa. lounaalla ja illallisella syön kuitenkin kohtalaisesti, kuitenkin vähemmän kuin ennen. Tuntuu että sama pyöritys on alkamassa uudelleen. Teen taas joka ilta vatsalihaksia kuten pari vuotta sitten. Lähden kuukauden päästä Floridaan lomalle ja olen ajatellut päästä "rantakuntoon". äitini ei jaksa välittää. Totesi vain että säkö taas laihdutat ja nauraa vaan. Se ei tajua mitään.
Ongelma on etten tiedä haluanko laihduttaa vai olla terve. Haluan nimittäin todella paljon olla rantakunnossa siellä matkalla...
Vastaukset 9
Vanhimmat
On jokaiselle eri asia, mitä 'pahasti anorektikko' tarkoittaa, sillä jokainen on yksilö. Toisen kroppa kestää erilaisesti kuin toisen.
Rantakunnossa olet aivan varmasti, ei epäilystäkään. Kysymys kuuluukin, haluatko pilata asian vetämällä itsesi rapakuntoon? Kun painosi laskee, auringonsietävyys laskee ja päädyt kärähtämään pahasti.
En ryhdy marmattamaan, että olet ihan tarpeeksi laiha blaah blaah. Se on kaikki korviesi välissä.
Sanoisin vain, että mieti vielä hiukan, kuinka vähän haluat syödä. ei kauneus synny törröttävistä luista, vaan naisen rantakuntoon vaaditaan hieman muotojakin. Olisi mukavampaa pitää bikinejä, jos se yläosakin oikeasti tarvitaan.
Tiedän kyllä että ei ole kauniin näköistä olla jossain rannalla kun luut törröttää jne. Mutta kun sitä ei itse näe eikä tajua. Tuntuu vaan että jos se vatsa kääntyy ulos eikä sisäänpäin niin silloin olen lihava. En tiedä miten sellaisen kuvan saisi päästä ulos mutta sitähän tämän on tämä sairaus. Vääristynyt mielikuva isestä. Ei se auta vaikka kuinka paljon ihmiset sanoo laihaksi. Itsensä näkee silti samanlaisena...
tosiaan... olet aika laiha... LIIAN laiha.
ehkä itse ajattelet että ku nää makkarat mahalla häirittee tai jtn... mutta uskon et oot pelkkää luuta ja nahkaa... kammottavaa
...taas käsistä. mä vähennän alitajuntaisesti koko ajan syömistä. Jalatkaan ei jaksa enää kiivetä portaita ylös koulussa. En ymmärrä miten tämä on lähtenyt näin yhtäkkiä menemään niin huonoksi. Ajattelin mennä koulupsykologin puheille, mutta kun en halua lihoa. Haluan vaan tulla terveeksi. Olen käynyt sillä psykologilla joskus enkä muutenkaan pidä sitä kovinkaan ammattitaitoisena... se on vaan jotenkin ärsyttävä.
Punnitsen itseäni neuroottisesti useita kertoja päivässä ja kauhistun jos paino on noussut. En tiedä mitä teen. Mulla ei ole voimia taistella tätä vastaan:(
Mä teen 50 vatsalihasta joka päivä. Tee säkin ja unohda laihdutus. Itse en voisi ikinä laihduttaa niin etten söisi normaaleja määriä ruokaa. (En kyl oo koskaan laihduttanu, mutta jos laihduttaisin niin tekisin sen lisäämällä liikuntaa ja jättämällä roskaruuan pois; karkit, limsat, sipsit( heh...en kyl tykkää niistä)). Jos haluatte tietää niin painan 58 ja olen 170 cm. Haluaisin lisää massaa mutta se ei kerry.
Kaverini on syömättä monia päiviä ja juo vain vettä laihtuakseen. Huomaa että hän on jo normaalipainon alarajamailla. Tekee pahaa katsoa kun hänen kehonsa syö viimeisetkin lihasten rippeet hänestä.
Mulla laihduttaminen alkoi mennä äärimmäisyyttä kohti, kun yhtenä kesänä pyöräilin päivittäin n. 30 km (töihin), kävin tunnin juoksulenkillä ja tein vielä lihaskuntoa päälle. Lisäksi rajoitin ruokavalion lähinnä ruisleipään ja ananakseen. Laihduin aika rajusti. Siitä lähtien olen ollut välillä tosi alipainoinen, välillä normaalipainon alarajoilla (vaikka olin aina ennenkin ollut hoikka).
Nyt paino on 40 kg (pituus 159 cm), ja tavoitteen olen asettanut 37 kiloon. Tavoitteen saavuttaminen ei kuitenkaan ole ongelma (syön tosi vähän ja liikun paljon), vaan se, haluanko tosiaan olla ihan noin laiha. Nytkin jo luut paistaa ihon läpi ja ihmiset huomauttelee. Toisaalta mietin, että onhan niitä laihempiakin, tosi kivannäköisiä, eikä se 3 kg nyt niin iso laihtuminen oo...
Niin, halusin kai vain sanoa, että tällaisessa tilanteessa on ehkä mahdollista olla parantumaton. Kun laihtuminen ei koskaan vie sairaalaan asti eikä kukaan ikinä vaatimalla ala vaatia painon nousemista, ei laihtumispyrkimyksistä vain pääse eroon.
Itse ainakaan en osaa kuvitella, että joskus voisin elää tyytyväisenä normaalipainoisessa vartalossa. Enkä myöskään sitä, etten aina vain pitäisi kauneimpina ihmisinä niitä, joiden luiden päällä ei ole muuta kuin nahkaa.
halusin vain sanoa, että tällaisessa "taudissa" on kai mahdollista olla parantumaton. Kun laihdutus ei koskaan vie sairaalaan asti eikä kukaan vaatimalla vaadi painon nousemista tai laihduttamisen lopettamista...
Itse en ainakaan voi kuvitella pääseväni tästä eroon, enkä ehkä haluakaan. Enkä voi kuvitella voivani koskaan elää tyytyväisenä normaalipainoisessa vartalossa. Tai sitä etten pitäisi kauneimpina ihmisinä niitä joiden luiden päällä ei tosiaan ole muuta kuin se nahka.
Joo mullakin on aina kaikennäköisiä tavoitteita. Esim. nyt ainakin alkuun haluan päästä 44 alapuolella niin ettei se edes ruoan jälkeen tai vaatteet päällä ole yli44, koska en halua nähdä niin isoa painoa siellä puntarissa. Sen jälkeen kun siihen on päästy otan varmaankin tavoitteen päästä alle 40 jne. Ikinä ei ole tyytyväinen. Kyllä siihen tavoitepainoon pääsee aina helposti kun on kerran päässyt vauhtiin.