Asun rivitalossa ja viereisessä talossa asuu juoruakka jollaisia en ennen edes uskonut olevan olemassa. Hän kyttäilee makuuhuoneestaan joka päivä (ja yö) ohikulkijat. Pitää kaihtimet auki ja valot pois yöllä että näkee ulos ja häntä ei nähdä. Hän nukkuu ilmeisesti päivällä itse ja jaksaa vahtia siksi yölläkin. Kerran hän kysyi mistä olin tulossa kun menin yöllä kotiin. Jos minulla on verhot kiinni päivällä tai valot päällä yöllä hän kysyy miksi. Jos hän huomaa että olen yöllä hereillä täytyy sitäkin kommentoida tai kysyä vaikka itse valvoo yöt ja kyttää.
Hän penkoo roskat kun näkee että vien ne ja valitti sukulaiselleni kun heitin vanhoja leipiä roskiin että olisi voinut linnuille ne syöttää ja kun heitin tarpeetonta tavaraa roskiin hän valitti (jälleen sukulaiselleni) että heitän "hyvää" tavaraa pois (Esim. vanhoja vaatteita ja joulukrääsää). Nykyään pitää katsoa kun vie roskat että pussi päätyy laatikon pohjalle mihin tuo kääkkä ei yletä tai vien naapuritalon roskikseen.
Ns. miesystävänsä (ei ole kirjoilla asunnossa) polttaa talvella sisällä ja kesäisin kun jaksaa tulee kämpän eteen istumaan ja saattaa tuijottaa pitkänkin aikaa kämppääni vaikka minulla on verhot ikkunassa eikä hän huomaa minua. Jos huomaa että katson ulos kääntää päänsä toiseen suuntaan. Enkä siis todellakaan jatkuvasti notku ikkunassa kyttäämässä mutta jos huomaan että mies istuu ulkona saatan katsoa kyttääkö hän kämppääni.
Olisi paljon muutakin kerrottavaa naapurista mutta en viitsi kovin pitkää tarinaa kirjoittaa. Tämä juoruakka myös siis haluaa tietää kaiken ja sitten puhuu toisten asiat muille. Onko kellään vastaavia kokemuksia ja mitä mieltä tästä? Olen jo alkanut rajojani puolustaa vaikka aikaisemmin yritin olla mukava ja tulla toimeen. Nyt en enää jaksa olla mukava koska mitta on täynnä.
Hän penkoo roskat kun näkee että vien ne ja valitti sukulaiselleni kun heitin vanhoja leipiä roskiin että olisi voinut linnuille ne syöttää ja kun heitin tarpeetonta tavaraa roskiin hän valitti (jälleen sukulaiselleni) että heitän "hyvää" tavaraa pois (Esim. vanhoja vaatteita ja joulukrääsää). Nykyään pitää katsoa kun vie roskat että pussi päätyy laatikon pohjalle mihin tuo kääkkä ei yletä tai vien naapuritalon roskikseen.
Ns. miesystävänsä (ei ole kirjoilla asunnossa) polttaa talvella sisällä ja kesäisin kun jaksaa tulee kämpän eteen istumaan ja saattaa tuijottaa pitkänkin aikaa kämppääni vaikka minulla on verhot ikkunassa eikä hän huomaa minua. Jos huomaa että katson ulos kääntää päänsä toiseen suuntaan. Enkä siis todellakaan jatkuvasti notku ikkunassa kyttäämässä mutta jos huomaan että mies istuu ulkona saatan katsoa kyttääkö hän kämppääni.
Olisi paljon muutakin kerrottavaa naapurista mutta en viitsi kovin pitkää tarinaa kirjoittaa. Tämä juoruakka myös siis haluaa tietää kaiken ja sitten puhuu toisten asiat muille. Onko kellään vastaavia kokemuksia ja mitä mieltä tästä? Olen jo alkanut rajojani puolustaa vaikka aikaisemmin yritin olla mukava ja tulla toimeen. Nyt en enää jaksa olla mukava koska mitta on täynnä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Salakatselu on kiellettyä ja ehd. toisten roskien tutkiminen. Kyllä tuossa alkaa jo rajat tulla vastaan. Voisit kysyä lakimieheltä neuvoa.
Itse olen todennut, että tällaisia kannattaa vältellä tai kertoa muunneltua totuutta. Eli syöttää pähkinöitä vaikka ei oikeastaan mitään kerrokaan.
Kiitos asiallisesta vastauksesta ja neuvoista.
Kyllä itse olen sillä linjalla, että vanha kunnon "mitä vittua se sulle kuuluu, hoida omat asiasi" tepsii parhaiten juoruämmiin ja kyttääjiin.
Sillä linjalla minäkin nykyään olen ja noin ajattelin vastata jos joku vielä alkaa kyselemään asioita jotka eivät hänelle kuulu. Ja sellaista ihmistä ei olekaan jonka omassa elämässä ei olisi korjaamisen varaa joten olisi parasta vaan keskittyä siihen eikä toisten asioihin.
Minulla samantyyppinen kyylä naapurissa. Jos tietäisin etten jäisi kiinni potkisin hengiltä koko ämmän.
Ihan noin rajuihin toimenpiteisiin en kehottaisi mutta pitää näyttää missä raja menee.
Moni ei muuten tajua, mitä yksinäiset naiset saa kestää. Eronneet, karanneet ja onnettomat aviomiehet kuvittelevat olevansa jotain dreamcatheja. Kyllä mua hävettäs, jos oma aviomies olis koko ajan kuolaamassa naapurirouvan perään. Oikein karvat nousi pystyyn, kun luin Ian Keplerin kirjan. En muista nimeä. Nämä nimittäin saattaa toteuttaa myös mielihalunsa. Sentakia se vaaniminen ei ole mikään leikin juttu!
Muutimme kaupunkiin muutama vuosi sitten maaseudelta missä muita ihmisiä näki harvoin ja palvelut olivat kymmenen kilometrien päässä. Nyt me katselemme ohikulkevia tuntemattomia ihmisiä. On ihana nähdä lajitovereita. Joskus istumme tunninkin kahvia juoden ja katsellen ulos, emme ketään arvostelemisen takia vaan ihan iloksemme. Joku voi luulla että ilkeyttämme katselemme.
Ei ole tullut mieleen hankkia joku järkevä harrastus jos on noin tylsä elämä? Ihan ystävällisyyttänne vaan katselette joo..
Mitäs pahaa tuossa nyt on? Onhan se lomallakin jossain etelässä kiva istua katukahvilassa ja katsella katuvilinää. Miksei täällä Suomessakin voi katsella mitä kaduilla tapahtuu? Ei se mitään kyttäämistä ole paitsi jonkun rajoittuneen ja ahdistuneen mielestä.