Vituttaa, et sä pääsit meistä yli niin nopeesti ja helposti (sellanen kuva on) ja mä kärvistelen vieläkin. :(
Mä annoin 100%. Sä olit varuillaan ja osasit suojata ittees. Good for you.
Kyllä tää joskus ohi menee. Pakosti. Ei auta jäädä muistelemaan varsinkaan niitä hienoimpia hetkiä. (Tunnustan, että oon jäänyt niihin jumiin).
Kun tietäisit. Parempi ettet. Ahdistuisit, pelästyisit. Johan tässä on vuosi ollu aikaa unohtaa.
En pääse susta. Huolehdin ja ajattelen, että kunpa sulla ois jo asiat paremmin. Kuulin, ettei välttämättä ole. Se sai surulliseksi. :(
But what am I to do.
Ihan sama miten mulla menee, nouse sinä. Kunpa en olisi pilannut sulta liikaa. Toivon kaikkea parasta.
Sä et koskaan uskonut, että välitän susta oikeasti. Se on totta, että välitän. Näin hienon, herkän ihmisen. Ymmärsin. Niin koin, että sinäkin mua.
Se kaikki kaunis mikä meillä oli ei unohdu. Ei ikinä. Mun pitää opetella päästämään irti susta ja toivosta. Että välittäisit. Kaikesta huolimatta.
Tunsit sinäkin sen yhteyden meidän välillä. Näin sen.
Toisessa ajassa, tilanteessa me olisimme me. Vai olisimmeko? Never know. Kosketit mua syvältä, sä kummallinen mies.
Et koskaan saa tietää miten syvältä. Hyvästi ystävä, kulta. Munkin pitää jatkaa nyt. En unohda sua ikinä.
Mä annoin 100%. Sä olit varuillaan ja osasit suojata ittees. Good for you.
Kyllä tää joskus ohi menee. Pakosti. Ei auta jäädä muistelemaan varsinkaan niitä hienoimpia hetkiä. (Tunnustan, että oon jäänyt niihin jumiin).
Kun tietäisit. Parempi ettet. Ahdistuisit, pelästyisit. Johan tässä on vuosi ollu aikaa unohtaa.
En pääse susta. Huolehdin ja ajattelen, että kunpa sulla ois jo asiat paremmin. Kuulin, ettei välttämättä ole. Se sai surulliseksi. :(
But what am I to do.
Ihan sama miten mulla menee, nouse sinä. Kunpa en olisi pilannut sulta liikaa. Toivon kaikkea parasta.
Sä et koskaan uskonut, että välitän susta oikeasti. Se on totta, että välitän. Näin hienon, herkän ihmisen. Ymmärsin. Niin koin, että sinäkin mua.
Se kaikki kaunis mikä meillä oli ei unohdu. Ei ikinä. Mun pitää opetella päästämään irti susta ja toivosta. Että välittäisit. Kaikesta huolimatta.
Tunsit sinäkin sen yhteyden meidän välillä. Näin sen.
Toisessa ajassa, tilanteessa me olisimme me. Vai olisimmeko? Never know. Kosketit mua syvältä, sä kummallinen mies.
Et koskaan saa tietää miten syvältä. Hyvästi ystävä, kulta. Munkin pitää jatkaa nyt. En unohda sua ikinä.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Rooli tuli vähän läpi. Muuten hyvä.
Ole sinä hiljaa! Mitä sä mistään tiedät. Arvostele vaikka oikeinkirjotusta mutta muusta et tiedä mitään, random.
Missä tämän henkilön tapasit?
Mikä rooli?
Sitäpä en sanokaan. :)
Sinähän tässä et irl mitään sitten oikeasti halunnutkaan. Et halunnut enää nähdä, etkä pitää yhteyttä.
Ei mennyt niin, joten ei sinulle. :)
En mä päässyt koskaan yli, enkä meinaakkaan päästä. Yritän vain kätkeä rakkauteni, sillä en tahdo enempää tungetella.
Tavattiin vuosi sitten eli helmikuussa
Ei tavattu. :)
Tämä melkein puol vuotta on ollut yhtä helvettiä välillä, miksi rakastuion sinuun nainen ja juuri sinuun ja vielä sillain miten en koskaan ole kehenkään ja tuntui että sinäkin ees ihastuit minuun, kait olin väärässä.
En pysty muita ajattelemaankaan enkä varmasti edes etsi enään ketään kun sunt olisin halunnut
Joet laskevat mereen, toisin kuin robopolin vahvistuskuvista näkyy.
Robopoli on huijausta.
Oih.mulle tuli tippa linssin. ;((((
Se oli yhteyttä kahden ihmisen. Jota ei kovin ysein kohtaa.
Toivoisin että sulla kaikki hyvin ja hymyilisit 😉 useammin, mielessä oot silti vaikka valovuoden päässä
Mitä ääliöitä tämä palsta on täynnä. Tämäkin vastaaja tunnisti heti. Voi elämä
Itsehän olen käyttäytynyt aika kylmästi häntä kohtaan. Pelkäsin näyttää tunteeni, tulla satutetuksi. Pelkään päästää ihmisiä lähelleni. Nyt emme ole nähneet pitkiin aikoihin, olen murtunut, ja myöntänyt tunteeni itselleni.
Alussa tein paljon kaikkea luovaa, kiitos hänelle siitä, kanavoin sydänsuruja niihin. Nyt pohdin sitä, että haluaako hän enään nähdä minua. Jos tahtoo, niin pitäisikö minun paljastaa itsestäni tämä toinen puoli,, ja avautua. Ahdistuu vain? Ja en välttämättä osaa tilanteessa?
Toki voin kaivata vain niitä hyviä muistojakin. Mutta tajusin, että ei Saatana:hän on mahtava tyyppi. En vain oikein tiedä, riitänkö hänelle, pitääkö hän minusta aidosti..
Autosomaattinen hermosto temppuilee tämän tilanteen vuoksi. Olen itkenyt niin paljon, ollut ahdistunut. En tiedä pitäisikö niellä ylpeys.
Nainen, mies?
Mielenkiintoinen tekstin pätkä sulla. :) mutta jäin miettimään että miksi ajattelet että hän ahdistuisi jos avautuisit hänelle? Vai ymmärsinkö tuon kohdan väärin? Ja ehkä hän miettii samoja asioita, omaa riittämättömyyttään yms. etenkin, kun sanot itse käyttäytyneesi kylmästi häntä kohtaan. Mutta itse ymmärtäisin syyn käytökselle, jos se mulle kerrottaisiin eli sen että on vaikea päästää ihmisiä lähelle.
Olen nainen.
Ymmärsit täysin oikein, kukkuluuruuyou. Pelkään, että olen hupia vain, ja en kestä ajatusta siitä, että hän kokisi minut jonkun tason ongelmaksi itselleen. En myöskään haluaisi olla niitä naisia , jotka pitävät enemmän miehestä kuin mies hänestä..
Olen aina joutunut pikkulikasta asti pärjäämään itsekseni, niin kai se on se hylkäämisen pelko sitten? Ja jälkikäteen en oikein muista tapaamisista mitään, tuntuu että olisin pöllyissäni aina sillon -ja käyttäydyn sen mukaan. Muuten (töissä,kavereiden kesken) olen aika skarppi ja itsevarma puheissani -paitsi hänen seurassaan olen täysi taulapää.
Yli pääsemistä helpotti kun jäit kiinni siitä viestistä. Se mitä aijoit tehdä niin epäilen että olisit pakolla saanut totuuden. Et tule sitä saamaan ja olen huolehtinut siitä jos yrität vielä jotain niin alustin sen valmiiksi. Mutta ylitse pääsin juuri tällä jutulla. En luottanut sinuun enää. Vittu mitä teatteria. Kumma kun et äänestäni kuullut yritin kyllä vihjailla et vaan käsittänyt.
En minä ole päässyt yli meistä. Yritän ja yritin vain kovettaa itseni, tämän kaiken. Yritän olla satuttamasta enää itseäni, on haavoja liikaa. On liikaa epäselvyyksiä, aukijääneitä, käsittelemäätömiä tilanteita, ja liikaa heitä toisiakin. Ikävä on silti ihan kamalan suuri. Me kohtasimme jollain sellaisella tasolla, jota kumpikaan ehkä ei odottanut, mutta silti oli valmis kohtaamaan. Siellä aika kaukaisessa paikassa, kaukana täältä. Silloin.
Liikaa niitä toisiakin siis varattuun vihjausta. Oliko sillä useampi kierroksessa? Eli leikkikö sinun kanssa? Yli pääsee myös pettymyksestä aikanaan. Mitä tarkoitat aukijääneitä tilanteita? Mietitkö miksi varattu sinusta kiinnostui ja sitten ei eronnutkaan? Vai et tiennyt sen olevan varatun. Kyllähän se jää vaivaamaan kun selkeää vastausta ei saa toiselta. Varsinkin jos valehteli ja vedätti niin silloin se myös vaivaa pitkään. Aika parantaa usko siihen.
Rahalla saa ja hevosella pääsee. Arvaan että vituttaa sinua kun et onnistunut.
Tää ei ollut sulle Ruusuja/Punapäälle/ Portaillasi ym. nimimerkki. Olet kauhean katkera.
Sitten tää Kakkosenjonkatiedän, voisitko vuodattaa jonkun muun aloituksen alle myrkkyäsi.
oletko varma, että teillä oli yhtään mitään sen erikoisempaa, jos hänen saappaistaan käsin katsot?
Miten siihen pystysin? Kun ei telepatia toimi ja näkijän lahjojakaan ei oo suotu.
Tiedän ainakin, että hän viihtyi mun kanssa ja oltiin ihastuneita. Sitä en tiiä miten paljon hän loppujen lopuksi tunsi. Luultavasti vähemmän kuin minä.
Oltiin ystäviä, jaettiin asioita. Se tärkeimpänä. Vaikka oli sitä fyysistäkin.
En arvosta ihmistä joka tekisi epärehellisen teon 😱 oikeus on voittanut taas
Varmaan näin. :(
Puran tänne tuntemuksiani, koska hän ei oo täällä. Välillä kuvittelin, että olisi, pohjimmiltaan tiedän ettei ole.
Jos olisi, haluaisinko että hän reagoi. Oon halunnut. Nyt järki alkaa voittaa ja sanoo: let it be. Ihan oman itteni takia.