Ulkonäkö ja työ

Hmm... jokaisella työpaikalla on tietysti vapaus luoda haluamansa yrityskulttuuri, mutta noin yleensä miehillä on ainakin pikkutakki. Naisilla on vapaampaa, mutta tuskin hupparissa tai t-paidassa kannattaa töitä hakea. Meikkauksista en tiedä.

Siisti, asiallinen ulkoasu. Meikkiä ei tarvita, mutta kohtuullinen meikki saa olla. Ei näkyviä tatskoja eikä lävistyksiä, korvakorut kuitenkin saa olla.

Ei tarvitse olla meikkipytty. Vaatetus on vapaa kunhan on siisti. Minihame on kieletty, vaikka olisi ns, legginsitkin alla.

Rumat ne vaatteilla koreilee. Kolmiraitaverkkarit ja t-paita tuo esille henkilön oman, luonnollisen kauneuden. Vaatii tietysti hyvää itsetuntemusta ja -luottamusta.

Monella alalla täytyy olla uskottavan oloinen. Pukeutuminen vaikuttaa uskottavuuteen hyvin paljon, mutta vain hetken aikaa. Käytös, kieli ja eleet ovat yhtä tärkeitä keinoja uskottavuuden aikaansaamiseksi.

Jos henkilö ei ole työssään uskottava, ei hänen palveluksiaan haluta, vaikka ne saataisiinkiin halvemmalla kuin uskottavilta työntekijöiltä.

Toki epäuskottava henkilökin voi osoittaa olevansa työhönsä pätevä, mutta se vaatii aikaa, eikä siihen yleensä anneta mahdollisuutta.

Yleensä kaikkeen toimistossa tehtävään työhön liittyy odotus siisteydestä. Ihminen voi tosin olla siistin ja uskottavan näköinen ilman meikkiäkin.

Mitä asiakkaisiin tulee, yleensä heitä kohtaan osoitetaan kunnioitusta pukeutumalla tilaisuuden vaatimalla tavalla ja näyttämällä siistiltä.

Joskus tilaisuus voi vaatia kumisaappaat ja verkkarit. Tällöin olisi suorastaan loukkaavan ajattelematonta ilmaantua paikalle silkkipuvussa.

Riippuu vähän missä oot töissä. Joissakin paikoissa joutuu käyttämään pukua miltei päivittäin kun taas toisissa lakiammateissa vaan todella harvoin.

Rehellisesti sanoen suuri oikeustieteen ammattilaisista mukautuu hiljaiseen mutta tiukkaan ulkonäkökoodistoon. Sinun ei tarvitse olla huippumalli, mutta muodollinen statuspukeutuminen ja hillitty meikkaus ovat tärkeitä. Kuvittele, että olet liittymässä paikallisen kokoomuksen jaostoon ja lähde siitä. Välillä mietityttää onko kaikki statuspelleily todella tarpeellista asiakkaan luottamuksen saavuttamiseksi? Voiko siitä olla joissain konteksteissa jopa haittaa? Luontaantyöntävä pukukoodisto ja hierarkinen kulttuuri voisi kyllä muuttua. Toisaalta voit vaikuttaa asiaan paljon suuntautumisella johonkin tiettyyn oikeudenalaan, jossa pukukoodiston ja statuksen näyttämisen rooli ei ole niin tärkeää. Aina tarvitaan myös uudistajia.