Eläkkeelle jääminen

Eiköhän tällä palstalla aika monikin ole kokenut eläkkeelle jäämisen. Itse en vielä, kun viralliseen eläköitymis-ikään vielä reilu kaksi ja puoli vuotta. Tosin alkaa vahvasti tuntua siltä, että ennen sitä eläkeputkeen joutuu/pääsee.

Joten vastata en osaa, mutta tuskin osaa kukaan jo eläkkeelle jäänytkään. On se niin persoonakohtainen asia. Jollekkin päivien täyttyminen voi olla ihan todellinen ongelma, jopa tylsistymiseen ja masenukseenkin asti. Itselläni ei sellaista ongelmaa tule olemaan, siitä olen aivan varma, jos vaan terveyttä riittää puuhastella.

Minä jouduin jäämään viime vuonna, vaikka olisin halunnut olla 68-vuotiaaksi saakka töissä. En ikäni puolesta joutunut, vaan työpaikassa meni välit hakaukseen ja minut pakotettiin irtisanoutumaan. Vitutti tietysti. No, se oli silloin se ja nyt on nyt. Kaikesta on aina menty yli mitä elämä tuo mukanaan.

Minulla on harrasteita, oli jo työssä käydessä. En ole huomannut laiskistuneeni mitenkään. Mitkään ikäryhmälleni soveliaat mummojutut ei kiinnosta, ei mummojen puheet sairaudesta, ikääntyvien ihmisten vähättely tai muu vastaava. Oudointa oli kun jäin eläkkeelle (töissä ei ollut ikärasismia) niin vasta sitten koin olevani sen ikäinen kuin olin: kaikkialla teititellään ja toiset ikäiseni naiset vähättelevät meitä ikääntyneitä. Ikääntyminen on jokin rikos.

Kannattaa etsiä aktiviteetteja, joissa käy monenikäisiä. Ikä on vain yksi tekijä ja esimerkiksi 65-vuotiaat voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia. Jotkut mummoutuvat kun täyttävät 50 ja rupeavat isoäideiksi, jotkut taas ovat hyvinkin aktiivisia niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Sinun kannattaa miettiä, mikä on sinun juttusi. ei haittaa, vaikka menisi aluksi pieleen useita kertoja, 65 ei ole vielä ikä eikä mikään kehitellä harrasteita. Tai vapaaehtoistyötä, jos sellaisesta olet kiinnostunut. Kokeile ja lopeta, mikä ei ole sinulle sopivaa. Eläkkeellä ollessa on se hyvä puoli, että mikään ei ole pakollista. Juu, ja tietysti se, että aamulla saa yleensä nukkua, paitsi tietysti silloin kun harraste tai mikä se onkaan, on heti aamupäivällä.

Voi vai vastata omasta kokemuksesta ja mutta niitä kokemuksia sinä haluatkin. En ole virallisesti eläkkeellä vaikka tuskin enää kokopäiväiseen palkkatyöhön lähden.
Hyvä on valmistautua ennakolta uuteen elämänvaiheeseen: päiväohjelma ja arjen rutiinit muuttuvat. Joten neuvon sinua jo nyt miettimään uusia tekemisiä sitten ja harrastuksia. Alussa kun työ loppuu, jää lomalle ja on kesä, niin sitä ei ehkä ensin huomaa, mutta kun tulee se aika jolloin on tottunut lähtemään taas töihin, niin silloin huomaa, että mitä nyt?
Monella meistä on toki ollut jo pitkään haaveita mitä sitten tehdään ja touhutaan kun leipätyö ei enää sido. Itse olen jäänyt pois töistä asteittain ja en olen kokenut mitään kriisiä valtavaa helpotusta vaan.

Minä ainakin laiskistuin kuin lopetin työt. Riittää, että teen itselleni safkat ja joskus pesen vaatteeni. Kämpän siivoaminen tuntuu vastenmieliseltä, vaikka joskus sekin on pakko tehdä.
Jäin eläkkeelle heti kun oli mahdollista, eli 63-vuotiaana. Työtä en lopettanut, vaan tein ylipitkät työpäivät 70-vuotiaaksi saakka. Olenkin yli 50-vuoden työurani aikana työtä tehnyt enemmän kuin useat muut. Palkattomia ja hyvin palkattuja..

Nyt harmittaa, ettei minusta enää ole mihinkään. Ikä ja sairaudet vaikuttavat, mutta laiskuus ennen kaikkea. Elämä loppuu kun sohvalle jää makaamaan.

On olo kuin lapsuuden ikuinen sunnuntai✨💖✨

Ei ole ongelmia. Pysyt vaan palstalla 24 h, soittelet Hunksin lirkkuun ja pyydät muutamaa muutakin face kaveriksi, etenkin tiinan, siinä hyvä heiluu ja häntä hyppii ripaskaa.

Eri ihmiset kokevat eläköitymisen äärestä toiseen tuntemuksina.
Se mukanaan tuomat ilmiöt eivät pitäisi olla yllätyksiä kenellekään. Saatikka itse tapahtuma.

Olimme -40v ikäisiä kun aloimme epäillä eläkejärjestelmämme kestävyyttä ja aloitimme varautumisen omaehtoiseen vaihtoehtoon.
Tosin järjestelmä on, lipsumisesta huolimatta, pitänyt paremmin kuin epäilimme.

Tavoite oli poistua työmarkkinoilta noin 50 / 45 ikäisinä mutta lama ja kahden työnantajani konkurssit siirtivät kohdallani toteutusta muutamalla vuodella ja sittenkin tein pehmeän laskun joutilaisuuteen työpätkä / työttömyys jaksojen muodossa.

Onneksi osa-aikaisena marketin kassana työskenelleen vaimoni ansiot olivat perhebudjetissamme kohtuullisen vaatimattomat, joten hänen jäämisensä pois työelämästä ei vaikuttanut valtavasti talouteemme.

Vaihdoimme ok:sta keskustan kerrostaloon ja ryhdyimme toteuttamaan vaatimattomia mielitekojamme.
Ei se sen kummempaa ollut.

Vuoden eläkkeellä (68v) meni ihan hyvin kunnes muija jäi eläkkeelle.- Nyt ei sitten oo minkäänlaista rauhaa, jatkuvasti narisee.- Metsässä lenkillä käyn patterit lataamassa, sinne ei muija halaja.- Mutta kaikkeenhan sitä ihminen tottuu, yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos ! :D

JUUUU, eläkkeeleejääminen on melkonen schokki aluksi, ku on ollu kymmeniä vuosia työelämässä,

elämä on ensin kuin kynsille lyöty,
aamulla kun heräät huomaat yllättäin,
kukaan ei sua enää kaipaa
eikä kukaan tarvi sinun työpanosta,
se turhaksi ittensä tunne kestää piiiiiiiitkään,
mutta
annan hyvän neuvon,
ala harrastamaan jotain hyvin mielekästä tekemistä
vaikka vain itsellesi iloksi,
mä aloin harrastamaan kakenlaista vaate-ompelua,
ensin etsin mallia, sitten kolusin kaikki kangaskaupat,
sitten aloin suunitella kaavoja
sitten aloin toteuttamaan tekelettä,
jopa aika kului mukavasti,
olin todella innostunu,
sain uusia vaatteita itse tehtyjä ,
kaapit täyttyi vaateista,
joten taas piti jotain keksiä,
keksin mennä torille kesällä
myin omatekosia vaateita,
ihme kumma ne oli hyvin suosittuja,
pikkusen sain rahaa lähinnä materiaali kulujen peitteeksi,
varsinaisesti työpalkaa ei kyllä jääny ollenkaa
mutta ihana kokemus oli myös tori myyjänä olo,
ja se että mun tekeleet kelpasi hyvin ihmisille,
siinä se elämä sitten vierähtiki vuosia,
tietenki puolisonkanssa matkustelimme koti ja ulkomailla,
ja kaikkea mukavia mettä-retkiä suomen erämaassa pitkin ja poikin,
nyt elän vanhuutta,
harrastan liikuntaa viikottain ahkerasti kunto pysyy hyvänä ja mieli virkkuna,
käsitöistä en ole luopunu vieläkää kudon ja virkkaan, enään en harrasta ompelutöitä,
se on jo liian raskasta ja vaatiin hyvää näkökykyä, kaihi on haittana,
eläkkeellä terve ihminen kyllä pitkästyy
jos ei keksi tekemistä ja harrastuksia,

"Eläkkeelle jääminen Oletteko kokeneet tilanteen, kun jää eläkkeelle? Pitäisi jäädä eläkkeelle keväällä,"

Älä jää se on aivan hirveää. Saatat jopa joutua pahimmassa tapauksessa leipäjonoon, ja et saa enää minkäänlaista terveydenhoitoa, kuten työssä olevat...

Tässä nyt muutama kokemus omasta elämästä eläkkeellä Suomessa .

Entä kun on jo harrastuksia noin kymmentä sorttia ja lastenlasten hoito ja silti jaksaa tehdä hyvin työnsä. Mitä sitten vielä harrastaa n. 8 tunnin aikana päivässä? Energiaa on vaikka kuinka. Olen jo ylittänyt eläkeiän, mutta kohta on pakko lähteä. Soittelin uusia työpaikkoja. Uskon pääeväni, mutta vähän omatunto soimaa, kun vien nuoremmilta. Ei tunnu yhtään mukavalta. Eläke-ikä on ihmisten keksimä (toki ihan hyvä asia), mutta se ei tarkoita että läheskään jokainen tuntisi itseänsä yhtään eläkeikäiseksi. Tämän hetkinen elämä on täydellistä. Minulla on kaikki, terveys, läheiset, mukavat työkaverit ja harrastuskavereita. Rukoilen usein: anna elämän jatkua näin. Eikä tämä ole leuhkimista, uskon monien ajattelevan näin, mutta onni pitäisi vain kätkeä. Kun vain keksisi miten saisi elämän jatkumaan samankaltaisena ilman työtä.

Kiitos, hyväksy-tunteesi.
Saan aika paljon negatiivista kommentointia kun puhun asiasta, siksi tällä palstalla on helppo kertoa. Usein leimataan saamattomaksi ja ideattomaksi. Tarkoitus ja tarpeellisuus on juuri se mitä tarvitsen, ei yksi tai kaksi vaan runsaasti. Taiteellinen en ole yhtään. Työpanostani tarvitsevat ainakin lapsenlapset, sen ilon koen jo nyt. Palkkaa en havittele, ei niin että rahaa kosolti olisi, mutta pärjään hyvin sillä mitä on. Raha ei koskaan ole kovin paljon elämäniloa antanut, vaan nimenomaan se tavoitteiden asettaminen, tarmolla pyrkiminen ja saavuttaminen. On tosi iso haaste lakata tavoittelemasta ja sen sijaan opetella kestämään myös olemista ja sen myötä turhautumista. Mutta kuten sanot, elämä jatkuu, toivottavasti.

Itsesuggestio näyttää olevan tehokasta!

Ei ainakaan jaksa olla missään kerhossa jossa kilpaa valitellaan vaivoja, kuka voittaa :)
Mummona olo on mukavaa, siinä nuortuu itsekkin ja jaksaa, myös huomaa miten tärkeä ihminen on.
Ihanaa on elämä eläkkeellä vaikka eläke pieni onkin, mutta raha ei aina ratkaise kunhan on katto pään päällä ja ruokaa, siitä voi jakaa muillekkin.
Lapsuudessa oli köyhyyttä, mutta muistot silti mukavia, kun mietittiin mistä ruokaa saatas.
Usein mentiinkin kylään ja sanottiin päivää, istuttiin tuvan penkille ja odoteltiin et kutsutaan pöytään kahville tai syömään.
Ei kerjätty itse koskaan :)

Viinaa rupee kulumaan reippaammin,kun on aikaa nautiskella.

Kun on rauha sydämessä ja itsetunto kohdillaan,on tosi leppoisaa olla eläkkeellä yli 40 vuoden työrupeaman jälkeen.Ole itsellesi armollinen.Ei tarvitse tehdä mitään ,mikä ei ole mieluista.Tuota laskistumisasiaa en lainkaan ymmärrä,mistä aloittaja mainitsi.Nyt 66 vuotiaana ei tarvitse varmasti ahertaa.Ah ,hulppea hiihtosää oli tänäänkin.
No ukko on olut eläkkeellä jo 20 vuotta ja aina kiukuttelee jollekkin jostakin aisasta-niin me ihmiset ollaan erilaisia.

niin, ja sinne Leipäjonoon....siinähän aika kuluu ja saa liikuntaa, kun kulkee kävellen, ehkä sieltä jotain tuttavuuksiakin...??

Lopetin 58 vuotiaana otin eläkkeen 61 vuotiaana olen täyttänyt 70 vuotta. Aika kuluu nopeasti ei tahdo riittää.

Stephen Hawking sanoi juuri TV6 että hän ei enää usko filosofiaan.
Nyt on tieteen aika asettaa palikat paikalleen.
-
Hänen ajatuksensa on totta.
Itsekin olen usein kirjoittanut uskovani maailman muuttuvan radikaalisti.
Seuratessani lastemme tekosia omassa yhteis-kunnassaan.
Nyt, kun me vanhukset olemme siirtyneet yhteis-kunnastamme eläkkeelle.
Homous lisääntyy ja paljolla sillä, mikä meille oli tärkeää, ei enää ole tarvetta saati merkitystä.
-
Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, kummalle puolelle harmagedonia meidät herätetään.

H.

Monelle varmaan raskasta, aikaa liikaa.

Elämän muistot tulee päälle....

Ei onnistu kun on tehnyt aina töitä

Eläkkeelle jäänti on kuin avioliitto. Ei tiedä ennenkuin kokee. Eläkkeelle jäänti on paljon parempaa kuin naimisiin meno. Eläkkeellä olo, toisin kuin avioliitto, paranee vanhetessaan. Mahtista kesän jatkoa vaan kaikille lajitovereille

Suap nukkua vaikka 10 asti jos ei oo menoja :)

Gubbe 73

Ensi kesänä tulisi virallinen eläkeikä täyteen. En taida kuitenkaan jäädä kokoaikaiseksi eläkeläiseksi kun tykkään työstäni ja työnantaja on jo toivonut, että tekisin ainakin keikkaa nyt ensi alkuun kun eläkeikä koittaa.

Teen työtäni aika tiiviisti 11 kuukautta vuodessa ja noin kaksi kuukautta on sitten lomaa - sopii minulle.

En juurikaan harrasta mitään eikä suunnitelmissa olekaan aloittaa mitään sen kummempaa - iltakävelyt, elokuvat ja teatteri riittävät. Tykkään lukea tai katsoa TV:tä sekä tapaan paljon ystäviäni ja vietämme erilaisia illanistujaisia vuorotellen kunkin luona.

Riili

Pidä kiinni päivärytmi. Älä jää makamaan ja valvomaan yöt. Pidä rutinit. Yksin osaat likua,ulkoilla.Etsiä lähiösi Asukastalot,Kuin palvelutalot joisaa on paljon kumassakin kivaa ohjelmaa virikettä.Kyllä nimenoman palvelutaloihin on virikeitä,likunta ymm.VAIKKA SIELLÄ EI ASU! Diakoni laitos sivut katsot kuin punanen risti netistä ja selaa sivustoja niiden.. Ilmasta aktiviteettiä löytyy.sempiä.1 sääntö älä jätä pois päivärytmiä.masenut ja tartut vini puloon kuten nin monesta yksin elävästä naisesta lopulta tullut kaappi juoppo.Miehet tyhjyyden korvaa kaljalla.Maailma kun ei lopu eläkkelle jäämisen.

Samat sanat, mikä pakko koko ajan harrastaa tai olla menossa, nyt voi olla vaan.

Kokemusta on useampi vuosi ja aika menee nopeasti, Ei pysty tekemään enää kaikkea mitä haluaisin esim kävelemään pitkiä matkoja ulkona nivel vammojen takia ja kun ei ole autoa se rajoittaa. En ole Tv ja lehtien lukija. Saan tarpeeksi hyödylliatä.tietoa netistä. Viime vuode ovat olleet uusien asioiden tietämistä.
Jotkut jää tyhjän päälle kun työ loppuu. Huomiokyky voi olla suppea monesta asiasta. Jos kaikki on vain työasioista ja toisten asoiden seuraamista. Ajan saa haalittua joutavaan viihteeseen. Niin on moni tehnyt ja on nyt piikki lammas koska uskovat median valheisiin.

Pitäisi kai pikkuhiljaa ruveta miettimään asiaa. Mitenköhän se konkreettisesti ja virallisesti oikein tapahtuu? - Nm. Ei mitään käryä

Melko myöhään olet ryhtynyt miettimään!
"Siedätyshoidon" mahdollisuus on taakse jäänyt ja muukin valmistelu vaikuttaa vähäiselle.
Kukin ratkaisee asian tavallaan.
Minä valmistelin usean vuoden ajan.
Sitten "siedätin" tekemällä työjakso - työttömyysjakso rytmiä kolme vuotta.
"Siedätykseen" kuului myös asumismuodon muutos. Ok:sta kerrostaloon.
57 vuotisena täydellisen joutilaisuuteen.
Matkustelua, juopottelua kunnes 60v vaiheessa havahduin hoitamaan terveyttäni ja kuntoani.
Täytän ensi vuotena 80v. Jalat vievät mutta pää ei aina sano minne.
Ajoittainen kiireen tunne johtuu siitä, ettei enää ehdi likimainkaan samaan kuin vielä muutama vuosi sitten. Se on sitä eläkeläisen kiirettä. Hitaus.

Mutta asiaan. Kaikilla lienee ainakin joskus ollut joku harrastus. Sen elvyttämisestä olisi hyvä aloittaa.

Joillekin eläköityminen on kummallinen tapahtuma! Tuttuni hehkutti, kaikenlaisen tekemisen mahdollisuutta ja aina puhui, kuinka sitten yhdessä lenkkeilemme ja muutakin yhteistä puuhaa oli tiedossa.

No, nyt on jäänyt eläkkeelle ja onko puuhat toteuneet? No, ei! Yksinään kiukuttelee kotonaan ja on niin pahantuulinen ja kummallinen, kun yritän jotain kysyä menemisistä. Ajattelen, etten nyt pidä pahemmin yhteyttä, kun kerran haluaa yksinään kiukutella. Ehkä eläköityminen ei sitten ollutkaan pelkkää auvoa.

Tule Jeesuksen luo tule nuorena oi.

Eläkkeellä ollessa on aikaa tehdä monia asioita, joihin työelämässä ollessa ei ollut aikaa. Jos perhe on tai on ollut, niin siitä huolehtimiseen kului työikäisenä paljon aikaa, vanhempana sen sijaan se on enemmäkin hupaisaa: vaikkapa ne lapsenlapset.

Usein on toki niin, että eläketulo on pienempi kuin palkka, joten kulutustapojansa saattaa joutua muuttamaan. Toivottavasti on säästöjä, kun vanhuuseläkeiässä voi tulla ylimääräisiä menoja esim. kaihileikkaus tai hammasremontti.

On kuitenkin sitä aikaa käytettäväksi. Aina on mahdollisuus oppia jokin uusi asia harrastukseksi tai toteuttaa se juttu, mitä usein on tullut ajatelleeksi, mutta ei ole saanut aikaan tehdä. Esim. jo täällä mainittu kirjojen lukeminen. Vaikkapa uuden kielen opiskelu tai jokin liikunnallinen harrastus.

On myös tärkeää osata ottaa levon kannalta, aina ei tarvitse suorittaa, vaan todellakin on sitä aikaa levätä.

Itse olen sairas kuusikymppinen, enkä pääse sairauseläkkeelle. Sitten nämä maailman johtajat ovat 70 - 95 vuotiaita ja jotkut jatkavat urassaan hamaan loppuun. On tosin niitäkin hyväosaisia, jotka osaavat luistella huilaamaan 5 - 6 kymppisenä. Olen sitä mieltä, että maailman johtajien tulisi olla terveitä viisikymppisiä, jotka hoitavat jutskut.

Pidin kuukauden loman kuten työaikanakin. Sitten menin vapaaehtoistyöhön ulkoiluttamaan hoivakodeissa asuvia ulkoilemaan vielä pystyviä. Seitsämän vuotta jo käynyt, kerran kaksi viikossa on ihan sopivasti.
Lisäksi olen tehnyt näiden vuosien aikana kaksi soutuvenettä, keittiön kalusteita ja nyt aloitin Könnin kellon tekemisen. Tanssimassa pitää käydä myös aina silloin tällöin. Niin ja keilaamassa tietenkin, kun nuorena sen jo aloitin, pitää yrittää taso säilyttää.