Avioleskellä on oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon, mutta miten on avolesken tilanne ilman testamenttia, jos molemmat ovat kuitenkin omistaneet yhteisestä asunnosta 50% ?
En löytänyt tähän mistään suoraa vastausta. Potkitaanko leski puoliksi omistamastaan asunnosta pihalle? :)
En löytänyt tähän mistään suoraa vastausta. Potkitaanko leski puoliksi omistamastaan asunnosta pihalle? :)
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ei pitäisi käyttää termiä avoleski. Se, että kaksi ihmistä asuu yhdessä, ei tuo mitään sellaisia oikeusvaikutuksia mitä avioliitossa on. Avopuolisot ovat pitkälti vain kämppiksiä.
Toinen osapuoli (oli se sitten se toinen kämppis tai kämppiiksen kuolinpesän osakkaat) ei voi häätää toista asunnosta, mutta he voivat hakea yhteisomituksen purkua. Käytännössä asunto saadaan siis myytyä ja sieltä pitää muuttaa pois.
Jos siis kaksi henkilöä, jotka asuvat yhdessä haluavat, että toisen kuoltua toinen saa pitää asunnon hallussaan, heidän pitää mennä naimisiin. Testamenttikaan ei nimittäin tällaista suojaa aina tuo. Jos ensin kuolleella on lapsia, nämä voivat vaatia lakiosansa, joka pitää saada rasitteista vapaana eli ilman hallintaoikeutta. Eli jos muuta omaisuutta ei ole riittävästi, niin lakiosana tulee sitten asuntoa ilman hallintaoikeutta ja taas yhteisomistuksen purku on mahdollinen.
Mikään ei varmaankaan estä leskeä ostamasta myös sitä toista puolta itselleen..?
Jos vainajan perilliset haluavat myydä sen toisen puolen leskelle. Tosin kuka mukaan haluaisi ostaa puolet asunnosta.
Jos+omistajien+(avoleksi+ja+vainajan+perilliset)+kesken+ei+päästä+sopimukseen+kuluista,+mahdollisista+vuokrista+ym.,+tullee+tosiaan+eteen+yhteisomistuksen+purkaminen.+Halvempaa+olisi+päästä+yhteisymmärrykseen+ilman+virallisia+tahoja,+eli+esim.+että+avoleski+lunastaisi+tuon+50+%+tai+että+koko+asunto+myytäisiin+yhteisymmärryksessä+ulkopuoliselle+ja+rahat+jaettaisiin.
Nyt vaan pikaisesti maistraattiin, sen jälkeen monet asiat selkeytyy.
Vuokraaminen voisi olla tosiaan hyvä ratkaisu, jos vainajan perillisillä ei ole rahapulaa, vaan haluavat saada omaisuutensa tuottamaan. Sitä kannattaa varmaan ehdottaa ensimmäisenä.
Asunto-osakkeesta lyhentelee lainaa, maksaa yhtiövastikkeen, käyttökulujen lisäksi vuokraa? Omakotitalossa on vielä suuremmat menot ja perillisille vielä maksettava vuokraa. Menkää hyvät ihmiset vihille. Vaikka se on vaan "paperi", on sillä kuitenkin arvoa, yhteiselämäähän sen ei tarvitse muuttaa.
Jos tuo vuokrakuvio toteutuisi, niin eihän avokki maksaisi lainaa ja yhtiövastiketta kuin omasta osuudestaan. Ja vuokraa sitten toisten omistamasta osuudesta. Ja jos ei ole varaa asua yksin isossa asunnossa, niin sitten pitää muuttaa pienempään. Näinhän se tilanne on sinkuillakin.
Jotkut haluavat avioliiton oikeusvaikutukset suhteeseensa ja jotkut taas eivät. Ei ole mitään yleispätevää ohjetta kaikille. Oleellista on se, että tietää ja tuntee omaan parisuhteeseensa liittyvän juridiikan, oman tahtotilansa ja sen, miten se toteutetaan. Hämmästyttävän huonosti vain nämä asiat ovat ihmisillä tiedossa. Siksikin pitäisi välttää näiden harhaanjohtavien termien kuten "avoleski" käyttöä.
Hieman karrikoiden: kämppis on kämppis, oli se sitten kaveri opiskelijaboksissa tai tyyppi jonka kanssa on asunut 20 vuotta.
Itse avioleskeksi jääneenä, tuo kuvio olisi ollut turhan monimutkainen kaiken muun ohella;). Sitten vielä vainajan perillisille ja varsinkin näiden puolisoille iskee armoton rahapula. Itse kantapään kautta oppineena.
Kaikki nyt eivät kuitenkaan halua naimisiin ja se on kunkin oma asia. Pitää vain ymmärtää, mitä se sitten tarkoittaa. Ja monestihan ns. kakkossuhteessa nimenomaan ei haluta kumppanille lesken oikeuksia.
No, en nyt tiedä, miksei voisi käyttää termiä avoleski. Ei se mielestäni mitään sekaannusta tuo. Kai nyt jokaisen tulee ottaa selvää, mitä eroa on avioliitolla ja avoliitolla.
Kämppis-nimitys on mielestäni vähän outo tässä tapauksessa, lienee kuitenkin eri asia, jos joltain kuolee kämppis tai avopuoliso.....
No niinhän sitä luulisi, että ihmiset ottaisivat asioista selvää, mutta kun eivät ota. Monen monta kertaa olen kuullut tämän saman kysymyksen, ja selityksen, että avoliitossa on oltu niin ja niin kauan, että kaipa tässä nyt lesken oikeudet jo on. Mutta kun ei ole. Se kämppis-termi oli tosiaan karrikointia, mutta selittää tilanteen ja oikeusaseman aika raadollisen selkeästi. Asunnon hallinnan määrääminen testamentillakaan ei välttämättä auta, jos ensin kuolleella on lapsia ja nämä vaativat lakiosansa.
"Ja monestihan ns. kakkossuhteessa nimenomaan ei haluta kumppanille lesken oikeuksia." Herää kysymys: miksi yleensä ollaan yhdessä, vaikka tokihan se on jokaisen , ehkäpä myös yhteinen päätös elää susiparina. Sanontahan kuuluu: turha piereskellä, kun löysät on jo housussa. Eihän se avioliitto muuta sitä keskinäistä parisuhdetta, hyödyn huomaa sitten joskus. Testamentti avokille tietää monikertaista perintöveroa avioleskeen verrattuna.
No monet ihmiset nyt vaan nauttivat toisen henkilön seurasta. On kiva asua yhdessä, nukkua yhdessä, harrastaa seksiä yhteisessä asunnossa, tehdä kaikkea muutakin kivaa yhdessä. Mitäs ihmeellistä siinä on?
Mutta nykypäivän työssä käyvät ihmiset pärjäävät yleensä ihan omillaankin. Emme me enää elä sellaisessa maailmassa, jossa naiset olivat kotona ja miestensä elätettävinä. Poikkeuksiakin tietysti on.
Useimmat haluavat omaisuutensa menevän kuolemansa jälkeen vain omille lapsilleen, eikä niin, että lapset joutuisivat odottamaan perintöään siihen asti että uusi kumppanikin kuolee. Ikäerotkin voivat olla melkoiset eli uusi kumppani voi olla saman ikäinen kuin omat lapset.
Eihän näihin asioihin mitään kaikkiin tilanteisiin päteviä sääntöjä ole, ja siksi jokainen voikin järjestää tilanteensa aivan oman tahtotilansa mukaisesti.
Mutta on kunnioitettava sitäkin ratkaisua, että joku ei halua naimisiin mennä eli ei halua kumppanilleen lesken suojaa.
Näyttä asianajotoimistojen ym. ohjeissakin vilahtelevan tuo "avoleski".
Nykyään jos avopari on asunut vähintään viisi vuotta saman katon alla, kuuluu leskelle tiettyjä oikeuksia esim. saada hyvitys yhteisesti hankitusta omaisuudesta. Samaa koskee erotilannetta. Eli avoliitto ei ole aivan täysin sama kuin pelkät kämppikset nykyään.
Kun laki (laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta) käyttää termejä avoliitto ja avopuoliso, on johdonmukaista puhua myös avoleskestä.
Mitähän tuolla tarkoitat? Ei avopuolisolla ole mitään lähtökohtaista oikeutta saada hyvitystä, vaan hyvityksen saaminen edellyttää tiettyjä perusteita.
Hyvitystä voi siis saada, mutta se edellyttää sitä, että avopuoliso on jollain tavalla auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan omaa omaisuuttaan. Miksi puhut "yhteisen omaisuuden" kartuttamisesta? Jos omaisuutta hankitaan yhteisomistukseen kummankin varoilla, niin ehän siinä mitään oikeutta hyvitykseen synny.
Hyvityksen saamisen edellytyksenä on se, että toinen saisi perusteetonta etua avopuolisonsa kustannuksella. Konkreettisesti kyse on siis siitä, että avopuoliso on esimerkiksi sijoittanut omia varojaan toisen omaisuuden parantamiseen, esim. maksanut remonttikustannuksia tai remontoinut vaikkapa toisen asuntoa eli nostanut sen arvoa omalla työllään taikka hoitanut kotona puolisoiden lapsia niin, että toinen osapuoli on pystynyt käymään töissä, hankkimaan rahaa ja kartuttamaan omaa omaisuuttaan kotona olevan ollessa vailla tuloja.
Ratkaisevaa on siis se, tulisiko toiselle puolisolle merkittävää perusteetonta etua. Jos etu on vähäinen, oikeutta hyvitykseen ei ole.
Korvausta toisen saaman perusteettoman edun vuoksi voi itse asiassa hakea kuka vaan, riippumatta siitä, mikä näiden kahden suhde on (vaikka ihan vain tuttavat). Mutta avopuolisoiden erotessa tai toisen kuoltua hyvitystä hakevan ei tarvitse välttämättä lähteä käräjöimään, vaan hän voi hakea pesänjakajan ja esittää vaatimuksensa tälle.
http://www.maistraatti.fi/fi/Ajankohtaista/Laki-avopuolisoiden-yhteistalouden-purkamisesta-voimaan-142011/
Huomaa myös:
"Avopuolison suojaa täydennetään siten, että tämä voi saada toisen avopuolison kuoltua harkinnanvaraista avustusta kuolinpesästä. Avustus voidaan antaa myös käyttöoikeutena omaisuuteen."
Ja tuo oikeus on nimenomaan harkinnanvarainen ja tulee kyseeseen lähinnä poikkeustapauksissa eli iäkkäälle puolisolle, jolla ei ole mahdollisuuksia työllistyä, ja jonka asumisen ja toimeentulon turvaamiseen sosiaaliturva ei riitä. Yleensä tuo avustus on määräaikainen ja voi vain perustellusta syystä olla elinikäinen. Lesken oikeushan pitää yhteinen koti hallussaan on puolestaan nimenomaan elinikäinen.
Oikeuskäytäntöä näistä ei taida vielä olla, vai onko joku löytänyt?
Jos on vakaa avoliitto ja asunto yhteisesti hankittu, tekisin ainakin sellaisen keskinäisen testamentin, joka antaisi avopuolisolle hallintaoikeuden asunnon toiseen puoliskoon tietyksi aikaa, kuitenkin vähintään vuodeksi, mikäli ei haluttaisi testamentata omistusoikeutta toiselle.
Avoleskelle testamentattua asunnon hallintaoikeutta voi tehostaa määräyksellä, että perillinen, joka vaatii lakiosan hallintaansa, saakin vain tuon lakiosansa. Jos erotuksen (perintöosa - lakiosa) omistusoikeus on määrätty avoleskelle, tällä on paremmat edellytykset lunastaa asunto kokonaan omistukseensa.
Eipä tuollaisesta määräyksestä tuollaisenaan mitään iloa ole. Omaisuus pitää tällöin määrätä jollekulle muulle kuin omalle lapselle, ja harva haluaa omaisuutensa siirtyvän vieraille.
Niissä tämän tyyppisissä testamenttikyhäelmissä, joita olen nähnyt, on kokonaan unohdettu toissijaismääräys, jota ilman testamentti ei lainkaan toimi, varsinkaan jos kyse on hallintaoikeustestamentista. Omaisuus päätyy siis kuitenkin lapsille, varsinkin jos he kaikki vaativat lakiosan.
Ja jos testamentilla on määrätty puolisolle omistusoikeus, kannattaa lapsien varmasti vaatia lakiosa. Avopuolisohan voisi muuten käyttää koko omaisuuden, eivätkä lapset saisi lopulta yhtään mitään perinnöksi tältä vanhemmaltaan.
Ja jos muuta omaisuutta ei paljoa ole, niin avopuoliso joutuu kuitenkin usein myymään asunnon maksaakseen lakiosat ja oman perintöveronsa. Jos avopuoliso esim. saa 200 000 euron arvosta omaisuutta testamentilla (vaikkapa asunnon puolikkaan), on hänen perintöveronsa 49.500 eli lähes neljäsosa saaduista varoista.
Ap, varaudu vaan pahimpaan, nuo vuokranmaksu systeemit on niin syvältä, varsinkin jos perilliset eivät ole yhteisiä. Perinnönjättäjän puoliso saa tehdä 90,000 puolisovähennyksen, "avokkikin" saa vähennyksen, jos ovat olleet aviossa aikoinaan, tai on ollut, tai on yhteinen lapsi perinnönjättäjän kanssa.
"Omaisuus päätyy siis kuitenkin lapsille, varsinkin jos he kaikki vaativat lakiosan."
Omaisuus (perintöosa miinus lakiosa) päätyy niille lapsille, jotka eivät lakiosaa ole vaatineet. Siltä varalta, että kaikki lapset lakiosan vaatisivat, voisi tietysti määrätä, että lakiosat ylittävän osuuden saa avopuoliso - joka esimerkiksi 20 vuoden yhteiselon jälkeen ei aivan "vieras" ole. Määräys on ensi sijassa painostuskeino saada lapset noudattamaan testaattorin viimeistä tahtoa. Jos lapset tuota tahtoa arvostavat, he saavat täyden perintöosansa, jos eivät, he saavat vähemmän.
"Ja jos testamentilla on määrätty puolisolle omistusoikeus, kannattaa lapsien varmasti vaatia lakiosa."
Miksi tuot mukaan omistusoikeustestamentin, siitähän ei nyt ole kysymys, vaan hallintaoikeustestamentista? Totta kai lapset siinä tilanteessa lakiosan vaatisivat.
"Ja jos muuta omaisuutta ei paljoa ole, niin avopuoliso joutuu kuitenkin usein myymään asunnon maksaakseen lakiosat ja oman perintöveronsa."
Niin voi käydä - jos siis lapset lakiosansa hallintaansa vaativat. Mutta nyt po. hallintaoikeustestamentin ansiosta ei välttämättä käy - ainakaan, jos lapset testaattorin tahtoa kunnioittavat.
Yleensä lakiosavaatimus tulee muiltakin, jos yksi sen tekee.
Harvemmin näihin on osattu mitään toissijaismääräyksiä laittaa. Mutta onneksi tällaisia testamentteja ei juurikaan tehdä.
Lapsi joutuu hankalaan asemaan, jos ei saa mitään omaisuutta, mutta joutuu kuitenkin maksamaan perintöverot, jotka voivat olla kymmeniä tuhansia euroja. Jos kyseessä on hallintaoikeustestamentti, niin omistusoikeus tulee perilliselle heti, ja perintöverot pamahtavat maksuun. Pankistakaan ei välttämättä saa lainaa, joten ikävimmillään lapsi joutuu sitten luopumaan perinnöstä. Jos kaikilla lapsilla on sama tilanne ja avopuoliso pitää tiukasti kiinni hallintaoikeustestamentista, menee omaisuus pahimmillaan valtiolle. Miksi tällaisessa tilanteessa lapsi ei vaatisi lakiosaa?
Ja miksi ihmeessä en olisi saanut tuoda mukaan omistusoikeustestamenttia? Onhan sekin yksi oleellinen asia ja vaihtoehto tällaisessa kuviossa. Jos avopuolisoilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, saattaa ensin kuolleen puolison lasten ainoa mahdollisuus saada perintöä vanhemmaltaan olla juuri lakiosan vaatiminen.
Nämä ovat tärkeitä asioita, joita on syytä tuoda esiin noiden "painostuskeinojen" ohella.
200,000 e/asunto,puolet avomiehen toinen puoli vainajan perillisen
100.000e/ perintövero(27.000e). Myyntiin menee.
Ok.Toinen vaihto ehto,valtio kautta perijäksi kunta.
Joten ensisijainen ostaja on avopuoliso.
Maksettavaksi ei varmaankaan velkaisesta asunnosta jää kuin
perintöveron verran jonka voineen hakea verottajalta takaisin.
Mitäs ihmettä vaari nyt tarkoittaa?
Eihän perintöveroa koskaan palauteta, joten turha sitä on takaisin hakea.
Mistä ihmeestä olet saanut tällaisen ajatuksen?
Eikä kunta mitään peri, jos perillisiä ei ole.
Perillinen on aina valtio, jos lakimääräisiä ei ole.
Eli jos lapsia on, niin lapset on aina perillisiä.
Valtiolle omaisuus menee siinä tapauksessa vain silloin, jos lähdetään tuhertelemaan tuollaisia 00530:n ehdottamia testamentteja, jotka johtavat pattitilanteeseen, kuten 88989 selitti, ja lasten on pakko luopua kaikesta.
Paitsi silloin jokainen vähänkin järjellinen nimenomaan vaatii sen lakiosan.
Ap+ei+kerro+tässä+nimenomaisessa+tapauksessa,+onko+aloituksen+avoparilla+kummallakaan+rintaperillisiä.+Eikä+sitä,+onko+avopuolisoilla+muutakin+omaisuutta+kuin+asunto.
b- ja c-kohdissa on oikeudellinen virhe: Jos lakiosiin riittävää omaisuutta asunnon lisäksi ei ole, lapset saavat lakiosanaan osuuden asunnosta, paitsi omistukseensa, myös hallintaansa (määräysvaltaansa). Tämä merkitsee, että he voivat vaatia asunnon myymistä yhteisomistussuhteen purkamiseksi. Asunnon uusi omistaja voi vaatia, että avoleski häädön uhalla velvoitetaan muuttamaan asunnosta.
PK 7:5.1
"Testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osin kuin se estää häntä saamasta lakiosaansa jäämistöstä tai rajoittaa hänen oikeuttaan =>määrätä lakiosana tulevasta omaisuudesta<=.
Hyvä vaihtoehtojen erittely kikkokakkolta. Noita asioitahan sitä pitää jokaisen avoliitossa olevan miettiä.
Lakiosanaan perilliset voivat saada vainajan muuta omaisuutta (jos sellaista on) tai sitten lakiosa voidaan maksaa heille rahalla. Mutta lakiosaproblematiikkaa oli jo käsitelty aiemmin tässä keskustelussa.
Kikkokakko yritti nyt viritellä keskustelua ihan muusta ja antaa välineitä avoparien pohdintoihin.
Kun eloon jäänyt avopuoliso omistaa itse puolet asunnosta, niin ei häntä sieltä ulos noin vain häädetä. Mutta ehkäpä 00530 haluaa itse korjata virheensä ja tarkentaa sanomaansa.
Olisi hyvä saada tähän ketjuun esimerkkejä elävästä elämästä.
Eli avoparit, miten olette kyseisen asian järjestäneet?
Mikäli kirjoitatte ratkaisustanne ja siihen johtaneista pohdiskeluista, se voi auttaa monia muitakin.
Avioliitosta tulee leski, toisesta kun aviopuoliso kuolee. Asuinliitto on eri asia- jossa kumpikin vastaa juridisesti oman elämänsä kulut.
Eikös sekin ole testamentilla korjattavissa, jos avokille haluaa turvata tulevan?