tämä on kummallista...odotan vauvaa..eikä minusta tunnu yhtään siltä.tämä on toinen raskauteni,ensimmäinen päättyi aborttiin. ja silloin ensimmäisellä kerralla "tunsin" heti alussa olevani raskaana.en tarkoita mitään fyyfifiä oireita.niitä on kyllä vaikka muille jakaa...on koko ajna paha olo ja oksettaa. mutta kun en osaa iloita vauvasta!vaikka olenkin täysin varma päätöksestäni pitää tämä lapsi.mietin että mikä minussa on vikana,kun en edes ajattele koko "asiaa"...lohdutuksesi ajattelin,että jospa sitten osaan alkaa iloitsemaan tulevaa vauvaa kun masu alkaa kasvaan jne...olen kai hieman outo..?
outoko olen?
tyttö
4372
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei siihen heti sopeudu, että kehosi tulee antamaan myöten uuden elämän maailmaan saattamiseksi. Vaikka vauvaa haluaakin, mieli taistelee vastaan raskauden ja tulevan äitiyden negatiivisia puolia vastaan. Elämä tulee muuttumaan vauvan saannin myötä. On asetettava toinen ihminen jatkuvasti itsen etusijalle. Omasta itsenäisyydestä on luovuttava. Ei ole mikään ihme, jos tätä vastaan kapinoi.
Monella on raskaudesta ja äitiydestä auvoisa kuva ehkä juuri sen takia, että naiset haluavat itsestään sellaisen antaa vaihtoehtojen puuttuessa. Vaihtoehtoja ei ole. On vain jaksettava. Monelle tulevalle äidille, isälle, läheisille, joilla ei ole lapsia ja niillekin, joilla lapsia on, mutta raskaus/raskaudet ovat olleet suhteellisen helppoja, on vaikeaa käsittää sitä, että raskaus, synnytys, lapsi saattaa olla todella vaikea, koska he vertaavat joko yleiseen näkemykseen tai omaan kokemukseen.
Ei ole ollenkaan epänormaalia, ettei vauvasta osaa iloita silloin kun raskautta ei näe/tunne. Odota rauhassa siihen saakka kun tunnet ensimmäiset potkut.
Raskauden aikaisista tunteista on olemassa hyvä kirja: Niemelä, Pirkko: Vauva tulossa - elämä muuttuu. Kirja on jo aika vanha, mutta mihinkä nuo naisen tunteet olisivat muuttuneet.
Mulla ollut ihan sama olo koko raskauden ajan. Nyt on viikkoja 25 ja edelleen tulee välillä mieleen, etten ehkä haluakaan tätä lasta... vauva on kyllä suunniteltu ja erittäin toivottu, mutta välillä on olo, että en ehkä sittenkään olisi halunnut vielä perheenlisäystä. Välillä on sitten taas aivan ihanaa, kun tajuaa vauvan olevan jo oikeasti olemassa ja koputtelee mahassa.
Uskon, että nämä tuntemukset ovat normaaleja ja kun vauva syntyy, unohtuu kaikki "pahat" ajatukset.
..vaikket osakaan iloita, koska yhden olet jo murhannut..
Miun mielestä tuo kuulostaa ihan normaalilta. Vavan tulo kuitenkin niin iso asia että sitä on vaikea heti sisäistää. Uskon kyllä että kn massusi alkaa kasvaa ja vauvan liikkeet tuntua tulee tulokas siulle todellisemmaksi ja alta varmansti iloita hänestä...
Onnea odotukseen =)