oikeutta eläkkeisiin

Eläkekeskustelua seuraavana mutta vielä eläkeikää tavoittelevana kansalaisena olen pitkään ihmetellyt eläkeperusteiden monimutkaisuutta. Voi olla ja toivottavaakin olisi se, että monimutkaisuudella tavoiteltaisiin oikeudenmukaisuutta mutta valitettavasti näin ei ole. Estitän ensin perustelun joka pohjautuu inhimilliseen oikeudentajuun ja sitten ratkaisun jota voisi nimittää kansalaiseläkkeeksi.

Yksinkertainen totuus on se, että eläkekertymän riittävyyttä yksilötasolla ei voi etukäteen ennustaa. Kuolema päättää eläkeoikeuden varsin summittaisesti. Vallalla olevan ajatusmallin vastaisesti kuolema kohtaa jokaisen - oli hän elämäntavoiltaan miten radikaali tahansa. Toinen yhtä yksinkertainen totuus on se, että riippumatta työuran pituudesta jossain vaiheessa eläkkeen nauttimisen hetkellä edusta tulee vastikkeetonta. Toisin sanoen jossain vaiheessa ihmisen työurallaan maksama eläkekertymä ei kata enää maksettavaa eläkettä. Tosin tämän pisteen saavuttamiseen vaaditaan 10-15 eläkevuotta, riippuen työurien erilaisista poikkeavuuksista. Palkan määrä ei kuitenkaan ole tätä pistettä määriteltäessä oleellinen asia, koska eläkemaksu on vakio.

Yhteiskunnassa jokaisen työpanos on samanarvoinen. En halua provosoida lauseella ketään, mutta näin asia on koska arvottamista tasapainotetaan erilaisella palkkauksella. Työn tekemisen aikana tasapainotus onkin paikallaan, koska työn vaativuus ja sen yhteiskunnalle tuoma taloudellinen hyöty vaihtelee suuresti (tosin jos rehellisiä ollaan niin tasapainotus hyödyttää palkkauksen yläpäätä huomattavasti enemmän, koska harva "keksii pyörää" joka päivä uudestaan. Kyseessä on usein menneiden urotekojen ja tulevaisuuteen sijoittuvan epävarman odotteen yhdistelmä jonka perusteella palkkausta perustellaan).

Joka tapauksessa eläkkeen tarkoitus on antaa ihmiselle vapautus työstä tietyn iän saavuttamisen kohdalla. Samalla pitäisi lopettaa myös työhön perustuva arvottaminen koska samalla myös työn tuottavuuden merkitys lakkaa. Nykyisessä eläkejärjestelmässä näin ei kuitenkaan käy ja tässä suhteessa epäilen järjestelmän oikeudenmukaisuutta. Ihmisen yhdenvertaisuus ei toteudu ihmisen eläköityessä.

Tiedän että ihminen maksaa työuransa aikana palkkauksensa mukaista eläkemaksua. Mutta edelleenkään maksettu summa riittää maksimissaan 75-77 elinvuoteen saakka, jonka jälkeen suuren eläkkeen saaja alkaa hyötyä tilanteesta exponentaalisesti koska hyöty on sen jälkeen vastikkeetonta. Epäsuhtaa lisää usein vielä se, että paremmin ansaitsevilla on varaa työuransa aikana panostaa eläkesijoituksiin. Kyseessä on siis etuoikeus, joka jatkuu jostain syystä elämän loppuun saakka.

Oikeudenmukainen ja kulutuksen lisäyksen kautta myös yhteiskuntaa taloudellisesti hyödyttävä eläkeratkaisu olisi kansalaiseläke, jonka saisi jokainen 65 vuotta täyttävä. Määrä voisi olla esimerkiksi 2000 euroa kuukaudessa. Sen saamisperusteisiin ei olisi muuta kriteeriä kuin ikä ja etu olisi veroton. Eläkeikää edeltäviin poikkeuksiin voitaisiin rakentaa samantapainen jäykkä korvausperuste, jolla voitaisiin taata ihmisen perustarpeet. Todellisten ongelmatapausten varalta voitaisiin ylläpitää erittäin karsittua byrokratiaa toimenpiteineen.