Ja onko kaikella tarkoitus?
Uskotteko kohtaloon
Ajatuksiavainn
39919
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Luettuani near death kokemuksia uskoni vahvistui.
Kohtalomme on se tehtävä jota tulimme tänne suorittamaan...
Täällä on joitain NDE-juttuja:
http://www.nderf.org/finnish/nderf_ndes.html
https://m.youtube.com/channel/UCgfWp4IhfJ1IfDJYn_EpqNg
Kiinnostavia kertomuksia. Yhdellä sivulla kirjoitetaan näin:
"Kuolemanrajakokemus herätti minut ja muutti minua monin tavoin. Se myös auttoi minua ymmärtämään, että kukaan ei ole maapallolla 'sattumalta', vaan meillä kaikilla on tarkoitus, asia jota tulimme tänne tekemään tässä elämässä ennen paluuta 'kotiin'."
http://www.kuudesaisti.net/rajatieto-kategoria/rajakokemukset-kun-kuolema-opettaa-elamaan
💡
Tavallaan. Kaikkeen ei tarkoitusta löydy, vaikka kuinka yrittäisi. Kohtalo on osin omissa käsissä, mitä teet ja miten. Loput tulee sitten muualta. Eli enpä taida uskoa sillä tavalla kuin tarkoitat
Uskon tarkoitukseen, uskon kohtaamisiin.
Uskon,kohtalon ymmärtäminen vaatii tutkiskelua ja avoimen mielen.
Sinun kanssasi kohtasin jollain ihan käsittämättömällä herkkyystaajuudella, jollain ihan ihmeellisellä syvyystaajuudella. Kosketit vahvasti, ihan kaiken puolin. Siihen ei ole pystynyt kukaan koskaan aiemmin, ei koskaan ennen.
Kiitos kauniista kirjoituksesta!
On tarkoitus ja kai sitä kohtaloksikin voi sanoa :)
Ihmisen tulisi elää elämäänsä niillä ominaisuuksilla mitä hänellä on.
Näin kohtalo ja tarkoitus voi täyttyä ja toimia.
Moni ihminen ei luota vaistoihinsa vaan antaa mennä tunteidensa varassa tai toisinpäin. Myös kaikenlaiset varoitus signaalit, pienet ilmeen väreet yms ovat ihmisille nähtäväksi ja ymmärrettäviksi tehty.
Media yrittää aivopestä ihmisiä joihinkin mieltymyksiinsä ja ihmisen pitäisi väistää omin ajatuksin pois.
Tarkoitan siis, että on syitä, jotka sitovat ihmistä elämästä normaalia elämää.
Aina joku haluaisi sanoa " tee näin, ajattele näin" ja omalla elämälläsi ei ole väliä. Eiväthän he välitä.
Minä sanoisin kuten uskovainen ihminen( jota olenkin).
Jeesus antoi ihmiselle vapauden, ole iloinen ja vapaa.
Hän antoi katuville synnit anteeksi jotta pahuus ei voisi sitoa heitä enää.
Kaikella on tarkoitus ja "kohtalo".
Vältä ongelmia ja vaikeuksia jo etukäteen. Siitä vaistokin aina ihmistä varoittaa ja se on oikein.
Uskon juu.
Ehdottomasti en. Tarvitsee olla aika tyhmä, että uskoo että vaikka vauvojen tuskallisella nälkään kuolemisella olisi tarkoitus tai jokin korkeampi voima olisi sen säätänyt.
Nämä on niitä vaikeita asioita käsittää. Ei näitä pysty ymmärtämään.
Uskon kohtaloon, tarkoitukseen ja siihenkin että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Omilla valinnoillakin on merkitystä.
Uskon osin predestinaatio-oppiin, kuitenkin ihmisen omilla valinnoillakin on merkitystä; Jumala vain tietää, miten hänelle tulee käymään, koska Hänen edessään ei ole aikaa siinä merkityksessä kuin ihmiselle on säädetty. Kaikki aika on siis yhtäaikaa: mennyt, nykyinen ja tuleva. Enemmän uskon siihen, ettei kukaan ihminen poistu tästä maailmasta ennen kuin hän täyttää jonkin tarkoituksen täällä esim. ihan pienet vauvatkin ja jopa sikiöt täyttävät jonkin tarkoituksen maailmassa. Juudaskin täytti tarkoituksensa. Joskus se tarkoitus on erittäin vaikea ymmärtää jonkun ihmisen elämässä, yksin Luoja tietää. Siksi ihmisten tuomitseminen on turhaa, emme tiedä hänestä juuri mitään, mistä hän tulee tai minne hän menee. Se on siis yksinkertaisesti tyhmyyttä tuomita toinen ihminen, koska emme ymmärrä ns. kohtaloa.
Osittain kyllä. Enemmän uskon kyllä kausaliteettiin, siis suoraan syy-seuraussuhteeseen. Aika (sanotaanko että LIIAN) usein minusta on nimittäin tuntunut että maksan joka pienestäkin tekemästäni virheestä aina sen kalliimman hinnan, TOISAALTA taas tuntuu että tämä ei päde kaikkiin ihmisiin eli sitten on ne jotka pääsevät joka asiasta kuin ne kuuluisat koirat veräjästä (olisko se sitten yhteydessä siihen yksilön karmaan)... Mutta ihan käytännössä voisin kyllä väittää että hyvät teot synnyttää lisää hyvää ja ne pahat sitten pahaa. Näin se toimii ainakin omassa elämässäni, että ihan en kyllä lähde vaan minkään ennalta määrätyn kohtalon mukaan surffailemaan. Kyllä ne omat valinnat painaa paljon. Kohtaloon on kyllä kiva nojautua silloin kun asiat menee päin *ittua 😄... No mutta, rakastetaan toisiamme ja tehdään enemmän hyviä tekoja niin kyllä ne lopulta palkitaan, siihen mä jaksan kaikesta huolimatta edelleen uskoa... 💕
Vielä hienosti lisäys omaan kommenttiini: huonotkaan tapahtumat elämässä ei välttämättä ole huonoja, useinhan sen aika näyttää. Ehkä toisia vaan "koulutetaan" elämässä enemmän kuin toisia... Jospa se koulutus sitten tuottaa tulosta ja sitä toivottavasti aina hieman viisastuu. Allekirjoittanut itse on aika korkeasti koulutettu näiltä osin 😄...
Huonot tapahtumat elämässä ovat usein huonoja. Joitain voidaan kouluttaa vaikka siten, että jäävät auton alle ja kuolevat. Tai vaikka sarjamurhaaja vetäisee puukolla kurkun auki, semmosta koulutusta.
Tähän samaa mieltä. Joutunut luopumaan rakkaistani, en usko että mitään syytä niille olisi. Ei voi olla, kukaan ei niistä tapahtumista viisastunut, eikä kukaan niistä mitään positiivista löytänyt. Vituttaa nuo taivaanrannan maalarit joille suurin huono asia on kun saa pakit tai kynsi katkeaa olutta aukastessa. Miettikää joskus mitä tänne viisastelette. Tai sitten mun kohtaloni on katsoa kun kaikki mun ympärillä kuolee, enkä itse saa sitä tehdä.
Ethän tiedä mitä sen auton kuljettajalle tai alle jääneen läheisille tapahtui tämän jälkeen, joten... No jokatapauksessa, kyllä kuolemakin voi joskus tuottaa hyvää, onhan se tavallaan jopa elinehto...
Hmmm... voi jos vaan tietäisit....
No kerro sitten kun sun läheiset viedään mitä hyvää siinä näet.
Nimimerkille "Ihmeellistäpaskaa" voisin kyllä kertoa elämästäni paljon tosi ihmeellistä paskaa eikä siinä kyllä oo kynsillä osaa eikä arpaa...
No ensinnäkään kukaan ei selviä elämästä hengissä. Toisekseen, lähden nyt ulos (ja toivon etten jää auton alle).
Toivottavasti jäät.
Tuntuu hurjalta, että joku noin avoimesti toivoo pahaa toiselle... sanoja voi viskoa kuin miekan pistoja.
Kaikkea hyvää elämääsi Spes- kirjoituksesi oli mielenkiintoinen ja humoristinen.
Todella hyvä kirjoitus.On paljon itsestään riippumattomiakin asioita.mutta asioiden käsittely ja oppiminen on itsestään kiinni.Uskon kyllä hieman siihenkin "yksilön karmaan"eli joillekkin lankeaa suurempi taakka kuin toisille.Asiaa pohdiskeltuani.olen tullut päätelmään,että se suurempi "taakka"lankeaa usein ihmiselle joka hyvä ja ajattelevainen,sekä taakan kantokyvyltään,todellisuudessa vahvin.Tätä kirjoitellessani
ajattelin erästä todella kilttiä,toisien huolet ja murheet kantavaa ihmistä.Hänen elämäänsä on kohtalo tuonut kokea kaikki, maailman ikävimmät asiat,mitä ihmiselle voi tuoda.
Tyhjää täynnä.
Ajatteletpa kauniisti hänestä :)
Nyt otan elämää sarvista ja lähden koiran kanssa kävelylle vaikkakaan ei huvita pätkääkään, mutta tiedän että suora seuraus siitä on ainakin hitusen parempi mieli 😊.
Mitä tarkoitat? Millä on mikä tarkoitus? #Hämähäkki kävelee asfaltilla kesäaamuna ja auto ajaa sen litskaksi, onko sillä sen suurempaa tarkoitusta kuin kuolleella ketunraadolla tien vieressä tai ihmisen syöpäkuolemalla? # Henki lähtee kaikissa eikä aistit pelaa - ei hyvääoloa, ei kärsimystä. Ruumis maatuu kiertoon avaruudenalkutomuksi.
Tähän uskomukseen olen tullut pitkän elämäni aikana.Olemme täällä elämän
koulussa,päästäksemme luokalta, toiselle.Oppiessamme ja ratkoessamme eteen
tulevat ongelmat kärsimyksineen ja siunauksineen ,saamme vihdoin päästötodistuksen ja pääsemme pois levätäksemme ,kenties taas uuteen koitokseen,
uudessa muodossa.
Höpöhöpö. Tiedoksesi, ei siellä mitään ole. Kun kuolee ei pääse minnekään, se on siinä ja siihen loppuu se elämä. Sen pituinen se.
Jollain tapaa uskon. Toisaalta taas ihmisen omat valinnat johtaa siihen mitä tulee tapahtumaan. Sellaiset asiat mitkä tapahtuvat yhtäkkiä, niissä kohtalollakin voi olla osansa. Tein pari vuotta sitten valinnan. Törmäsin sitten erääseen ihanaan mieheen. Siinä luulen olevan kohtalollakin osansa.
vaistot on väärin ne ohjailee ihmistä opittujen käytösmallien mukaan, ihmiset tutkivat tosiaaan ulkomuodon j aopittujen eleiden ja muiden avulla, vaikka ne eivt todella ole muutakuin opittua ulkokuorta, sisin tulee oikeasti paljon enemmän sisltpäin se on syvempänä kuin omat ajatukset ja se on syvemmällä kuin tunteetkin ja siksi jokainen voi lopulta pelastua kuten jumala on tarkoittanut. tunteita kannattaa sitli noudattaa ellei ne ole vihamielisi samoin vaistoja on hyvä noudattaa mutta mihinkän nii ei nyky homo sapiens tarvitse ainoastaan neaderilainen tarvitsi joskus
Uskon karmaan.
Uskon sähköön. Ihminen on biokone.
Tottakai, kohtalo..
Sanotaan että jos olisin saanut rakkaani niin kohtalo olisi ollut armollinen ja olisin onnellinen ja tarkoitus saada ja antaa rakkautta, olisin ehjä, luottavainen, intohimoinen ja antaisin kaikkeni.
Nyt kun en saanut häntä, kohtalo erotti ja tarkoituskin on selvillä.
Ihmismieli kyllä sopeutuu kaikkeen pähkäilee syitä ja mieltää mielessään jotain tarkoitusta sille sydänsurulle jota kokee. Mulla se on kasvaminen ja itseni tunteminen..
Opin paljon.. :) ei loppujenlopuksi huono asia. Olen muuttunut..
Ehkä teini-ikä on vihdoin ohitettu ja vaaleanpunaiset lasit riisuttuna katson maailmaa ja ihmisiä uusin silmin uutena minänä, enkä luota enää..
Tervettä
EI OLE olemassa kohtaloa.
Sitä ei ole määrätty etukäteen.
Siitä voidaan puhua vain jälkikäteen.
Tahdotko olla vapaa ja päättää mitä teet vai tyydytkö kohtaloosi?
Varmaan on. Vahingossa tehty juttu paljasti että hänellä ei ole mitään tunteita enää jos ollutkaan. Sellainen tarkoitus.
Toisaalta ja toisaalta, niin. Mutta kuka on miettinyt kolmansaalta? ❓