No, en saanut..
Olisin antanut kaikkeni, olisin ollut hänen..
Noh, kaveruutta ei syntynyt.. Ei ystävyyttäkään..
Mutta muistot jäi ja olen ehdoton tunteissani..
Toki, hänen haluamisellaan on suuri osuus asioissa..
Enkä halua ihmistä joka ei halua minua.
Noniin, siitä päästään sitten tähän että voin olla mennyt tuttava, en enempää..
Tai se on minun kohtaloni hänen elämässä, ja pysynkin hänen elämässä jollain tavalla aina..
Hulluna rakastuneena hönttinä jota voi sitten kiikkustuolissa muistella kun olin nuori ja komea mies ja naiset katuilivat jalkoihini missä kuljinkaan..
Ne oli aikoja ne :)
Kaikki oli hänen haluamisestaan kiinni, vaikka menee jonnekkin.
Olisin antanut kaikkeni, olisin ollut hänen..
Noh, kaveruutta ei syntynyt.. Ei ystävyyttäkään..
Mutta muistot jäi ja olen ehdoton tunteissani..
Toki, hänen haluamisellaan on suuri osuus asioissa..
Enkä halua ihmistä joka ei halua minua.
Noniin, siitä päästään sitten tähän että voin olla mennyt tuttava, en enempää..
Tai se on minun kohtaloni hänen elämässä, ja pysynkin hänen elämässä jollain tavalla aina..
Hulluna rakastuneena hönttinä jota voi sitten kiikkustuolissa muistella kun olin nuori ja komea mies ja naiset katuilivat jalkoihini missä kuljinkaan..
Ne oli aikoja ne :)
Kaikki oli hänen haluamisestaan kiinni, vaikka menee jonnekkin.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Unohda on voimakas sana. Sitä ei saa lausua tarkoittamatta
Tiesin että rakastan häntä..
Enkä vaadi muuta kuin sen että minut tahdotaan yhtä kovasti.
Sillä luulen että silloin ollaan vasta oikealla polulla.
Edelleen, se on tahdon asia... Kahden
Onko se liikaa vaadittu kun tapaa ihmisen joka saa tunteeni heräämään, onko?
En sano koskaan ikinä unohda, sana merkitsee paljon enemmän.. Se on lopullinen.
Olin oppinut sen merkityksen erinlaisena, kuullut sen myös hyvin usein..
Niin on, se merkitsee juuri sitä tunnetta mikä kumpuaa jostain asiasta..
Ei unohtaminen tarkoita sitä että joku asia unohdetaan..
Se tarkoittaa mahdollisuudet johonkin asiaan..
Alimittaisena ei pääse vaikka johonkin kieputtimeen, hän voi unohtaa pääsynsä sinne mutta ei laitetta..
Odottaa että kasvaa jotta pääsisi kieputtimeen, jotkut eivät koskaan kasva tarpeeksi pitkiksi..
Tai toinen vertauskuva, vaikka pähkinäallerginen voi unohtaa haaveensa pähkinöiden syömisestä mutta voi kuitenkin unelmoida siitä..
Jos joku kirjoittaa että aikoo unohtaa. Silloin minäkin kuoletab tunteeni ja alan unohtaan. Sitä sanaa ei kirjoittaa missään muodossa saa jos ei ole tosissaan. Lopputulokset on se että jokin mikä olisi voinut olla mahdollista kaatuu kun käskystä aletaan unohtaan ja etsimään muuta seuraa.
Ja onko valmis siihen että toinen sitten unohtaa, alkaa suhteeseen toisen kanssa, harrastaa seksiä.. Vain tuon yhden lausutun sanan takia!
Olenkin tosissani, se on ainoa vaihtoehto silloin kun sydän kertoo että sattuu liikaa..
Unohtaa toiveensa ja unelmansa jotka jostain henkilöstä kumpuaa.
Niillä ei ollut mitään todellisuuteen pohjautuvaa perustusta, kaikki romahti.
Voin edelleen unelmoida mutta en odota että mikään olisi mahdollista.
Tunteet eivät kuole kuitenkaan, olen huomannut.
Rakastan pähkinöitä ja onnekseni saan syödä niitä.
En istuta rakkauttani epävarmaan maaperään, enkä sido sen köynnöksiä huojuvaan keppiin joka ei tue todellisuudessa yhtään, pieni puhallus ja se kaatuu..
Elämä tuo ja vie, emme ole täällä ikuisesti..
Jokainen tekee elämässään mitä haluaa, hän rakastelee muita jos hän haluaa..
Toivon että hän löytää sen mitä etsii ja rakkauden jota ei sanoin voi kuvailla.
Toivon että hän on onnellinen.
Mistä minä tiedän miten asiat on, ehkä hänen tunteensa olivat jo muualla, ehkä hän kaipasi jo jotain toista, ehkä hänen sydämensä oli jo varattu. Mistäpä minä tiedän.
Ehkäpä mutta harmittaa kosmologian väärässä! Seuraukset kantaa näkemällä toisen onnellisena jonkun toisen kanssa tietäen että hän olisi itse tuossa sen toisen paikalla... Jos
Kun hän ei itsekkään tiennyt kun kysyin..
En tiedä
Menetät mahdollisuutesi. Ompa on asiasi
Menetän aivan kuten hänkin menettää.
Yhteyttä suureen ei ole..
Jos hän on onnellinen ja kokee olevansa oikean ihmisen kanssa sekä tuntee yhteyden toiseen niin sitten hän kokee niin ja minä olin väärässä.
Tällainen asia ei ole minun käsissäni, tunnen itseni aika voimattomaksi ja pieneksi.
Kahden ihmisen välinen suhde ei oikeasti ole vaikeaa..
Kun rakastaa saa olla lähellä, saa hypätä kaulaan ja pussata..
Saa tuntea surua ja iloa.. Saa näyttää kaikki tunteet ja puhua kaikesta.
Se ei ole oikeasti vaikeaa vaan maailman helpointa kun pääsee kynnyksen yli ja luottaa.
Kun tietää että toinenkin haluaa, ja antaa niitä.. Se on maailman ihaninta.
Kun paras ystäväsi on rakastettusi..
Ja niin sen kuuluukin olla, ei järkisuhteita ja liittoja..
Vaan sydämen riemusta syntyvien kipinöiden jotka sinkoilee silmistä silkasta ilosta..
Olen vuodattanut haavani hänelle, uikuttanut ja ulissut, olen todella avautunut.. Eikä kaduta.
Sain tietää miten hän vastaa niihin.. Niiden kautta hänellä oli portti minuun.
Eikä todellakaan helppoa ollut hänelläkään.. Ei suhteiden kuulu alkaa surusta vaan ilosta jota hän antoi minulle ja se oli voima jolla pääsin yli muutoksesta.
Sain kyllä, rakkautta.. Jos siksi sitä voisin kutsua.
... Jos joku toinen on hänen rinnallaan en siihen paikalle kuuluisikaan...
Eikä siinä ole aihetta pettymykseen, katkeruuteen, jossitteluun..
Ihmiset tekevät valintoja omien tunteittensa pohjalta..
Nimittäin haluan ehdottomasti painautua sellaisen miehen kylkeen kuka ei siihen muita kelpuuttaisi..
Aika paljon vaadittu :)
Olen yhtä haluttavan tärkeä hänelle kuin hän minulle.. En ole vaihtoehto tai valinta, olen vain ja ainoastaan sekä toisinpäin.
Olisitko sen onnellisempi kun elämä päättyy kerran, vaikka koko maailma olisi palvonut sinua. Lopulta sen ei olekaan siinä hetkessä niin väliä mitä elämäsi aikana koet/koit. Kiikkustuolissa voi olla silti hyvä istua ja nauttia elämän ehtoopuolesta kiireettömänä. Tulevaa ei voi kukaan välttää ja se tulee odottamattakin kun siirrytään näkyväisestä toiseen ulottuvuuteen. Ei sen vähäpätöisempää, jopa parempaa hänellä jolla on toivo tulevasta missä sielu ikuisuutensa viettää.
https://www.youtube.com/watch?v=cXP1HypSarg
l
No kyllä olisit :)
Kaikki ansaitsee.
Kaikki eivät löydä sitä..
Kosminen rakkaus, toisella puolen..
Ei kosketeltavissa vaan sielussamme, mielessämme ja tiedostaen että sitä on eikä tarkoituskaan olla yhdessä elävinä otuksina tai yhdistyä maanpäällä..
Niin toisellako puolen tiedetään jo ilman sanojakin, tiedän jo täälläkin.
Ehkä se lohduttaa.
Mutta se ei anna ilman yhteyttä tarvitsemaani..
Ei riitä että joku toivoo satojen kilometrien päässä hyvääni, se ei vaan riitä.
Itse taidan olla sellainen, että minulle riittää pelkkä ihastumisen tunne, koska minulla ei ole mitään tarvettaa saada suhdetta kenenkään kanssa. Olen onnellinen yksin ja työssä olemisen jälkeen tarvitsen vapaa-ajan itselleni. Ei ole minkäänlaista kiinnostusta ja jaksamista enää ruveta jakamaan aikaansa kenenkään kanssa. Jos en olisi työelämässä tilanne ehkä olisi toisenlainen, mutta työ on minulle erittäin tärkeää. Sitten kun joskus vuosien päästä jään eläkkeelle hankin koiran kaveriksi. Ahdistaa ihmiset jotka eivät ymmärrä minun ajattelutapaani ja kuvittelevat tietävänsä miten minun pitäisi elää.
Osa on seksuaalisia ja kaipaa esimerkiksi seksiä elämään. Ehkä sinulle seksi ei ole tärkeää. Tutkimusten mukaan sinkuilla on seksiä keskimäärin kaksi kertaa vuodessa, aika vähän, tai miten sen nyt ottaa jos ei seksiä kaipaa.
ap puhuu aloituksessaan että on mies, ja nyt tuossa keskellä ketjua aloittajan sukupuoli vaihtunutkin lennossa ;D buahhaahhhaahaaa;D vittu mitä paskaa!!!! oikeesti.
Huomaatko miten lennossa naisena eläydyin häneen lauseessa" kun sitten vanhana kiikkustuolissa mietin miten nuorena miehenä...
Osaan eläytyä toiseen ihmiseen ja ajatella miten hän muistelisi niitä aikoja.. Ehkä
Joo, nää on just näitä- naivi molopää ei edes tajua vaihtavansa sukupuolta kesken tarinoiden...
Tottakai tajuan.. Se oli tarkoituskin..
Pahoittelen jos ymmärryksesi ei riitä..
Eli myönnät kirjoittelevasi monologeja ja ihailijakirjeitä itsellesi? Tulihan se sieltä viimeinkin "eräsnainenvain" jamitänäitänyton, jopa rekattuna alennut naista esittämään
Miksi sitten edes kirjoitat niitä. Miksi käytät aikaa sellaiseen. Jos sinua inhottaa tämä palsta ja sen ihmiset niin mikset kirjota sitä. Mistä tiedät mitä muut kirjoittaa ja mitä kaipaa.
Koska kirjoitan mistä itse tykkään.. En sitä mistä te tykkäätte..
En ajattele teidän tunteita.. Sori
Trollipeikot kirjoittelevat toisilleen.
Siksi tänne on kummallista kommentoida mitään
juupa juu. Lankaan enää mene.
Kuvitellaan tilanne vaikka vuoden päähän..
Törmään häneen ja hän on silminnähden onnellinen ja hänen rinnallaan on joku toinen, se on oikein ja niin kuuluukin olla.
Jos universumi olisi tarkoittanut meille yhteistä polkua niin tapahtuu.
En kilpaile tai ponnistele saati vaadi sellaista mikä ei ole minun vaikutusvallan alla.
Voimaton niin suurille asioille.
Mitä mulle on tarkoitettu siitä olen onnellinen..
Olen hyvin hämmentynyt jo siitä mitä sain, olen ehkä aavistuksen enemmän kuin olin ennen ja vähemmän jotain mitä olin joskus.
Voima, kauneus, lähtee sisältä..
Rohkeus on herkkyyttä, saanhan itkeä jos siltä tuntuu?
Oli kivuliasta murtaa muurit vuosien kestäneestä tunteettomuudesta..
Oli pakko olla vahva ja jaksaa, muurit oli rakennettava aikoinaan koska halusin säilyttää jotain toisten vuoksi..
Uhrauduin ja suoritin elämää toisten tarpeista..
Voisin sanoa että olen onnellisempi nyt kuin koskaan ja nämä muutkin huomaavat sen eikä elämä ei ole enää putki jonnekkin.. Se on aurinkoinen ja raikas seikkailu tuntemattomin risteyksin.
..Ja menen niistä risteyksistä joko kohtalon, tunteiden, uteliaisuuden viemänä.. Uusiin seikkailuihin.
Järki päässä kuitenkin ;)
Itse en haluaisi törmätä saatikka ihastua ihmiseen, joka vaan uskoo, että jos universumi on meidän puolellaan niin sitten me ollaan yhdessä. Jos haluat hänet nähdä jonkun toisen kanssa et välitä hänestä pätkääkään. Oletko muuten tänään nainen vai mies?
Ei pidä paikkaansa etten välitä, päinvastoin..
En halua nähdä häntä toisen kanssa, mutta jos niin tapahtuisi niin sille on nöyrryttävä.
Tiedätkös, maailmassa on asioita joihin emme voi vaikuttaa..
Jollain on sormensa pelissä, kaikessa.
Ja näin se jää elämä elämättä.
Kyllä, kaikki tänne heitetty ajatus ja kirjoittelu on turhaa..
Tämä on ajan hukkaa, tavallaan.
Mutta olen saanut täältä ainakin hyvät naurut, monta kertaa :)
Ehkä oma kirjoittelusi on turhaa. Kaikilla se ei välttämättä sitä ole.
Luin ap: n koko itsekirjottamisketjun. Kannattaisiko kertoa tuo sille toiselle ihan silleen oikeesti.
Kerronkin sitten kun ja jos tulee sen aika ja jos hän haluaa kuulla..
Muutoin vaikenen..
Tapahtuneen voi ajatella niin monella tapaa..
Saatan olla menneisyyteen jäänyt, tunteitaan yksin vaaliva ja niistä tiukasti kiinni pitävä hylätty pettymys..
Niin saatan..
Saatan olla aika monta..
Ehkä kerran elämässä tilaisuus meni, oppimiseen..
Lopeta tuo ja ota järki käyttöön. Mitä siellä haahuilet ja runoilet.
Oletko puhunut hänen kanssa ja hän voi olla yhteydessä ? Aluksi voisi tutustua ja myöhemmin katsoa onko tämä rakkaus tai ei. Mikä tilanne teidän välillä ? Näetkö hänet usein ?