Olen nyt ollut aivan ihastunut erääseen sykysystä asti. Nyt minulta loppuu koulu aika pian, kun alkaa lukuloma. Voi ei! :'( En halua lopettaa koulua. Haluan joka päivä mennä kouluun, koska ihastukseni on siellä. Ajattelen häntä koko ajan.
Välillä tuntuu, että hänkin voisi olla kiinnostunut minusta, mutta sitten taas tulee tunne, että ei se kuitenkaan ole minusta kiinnostunut, kun olen nössö, nyhverö, masentunut ja hirveän epäsosiaalinen ja en puhu ikinä mitään. Katseemme kohtaavat aika useasti, mutta mistä minä voin tietää, että mitä ne merkitsevät. Jos hän vain katsoo minua siksi, kun minä katson häntä.
Voi ei. Nytkin meinaa itku tulla.
Aina minulle käy näin.
PAri vuotta sitten ihastuin yhteen tyttöön, mutta hän lopetti lukion.
Sitten ihastuin Tampereelta tänne muuttaneeseen tyttöön, mutta hän muutti takaisin sinne.
Nyt minä olen ihastunut taas - ja nyt minä joudun lähteä kouluusta. :'( :'( Menisikö lukulomalla joka päivä kouluun syömään, niin siinä yhdistyy kaksi seikkaa: pysyy jonkunlainen rytmi päivässä, kun pitää tiettyyn kelloon aikaan mennessä herätä (muuten valvon kolmeen ja herään 12) ja näkee maailman ihanimman ihastuksen.
Voi eiiii!!! Olen niin ihstunut, ettei kukaan uskokaan.
Pääsisi edes hänen kaveriksi.
Voi ei. En ole koskaan puhunut hänen kanssaan edes. On sattunut joskus sellaista, että väentungoksessa olemme sattuneet "vahingossa" törmäämään toisiimme. Voiko se merkitä jotain, että kun koulussa väentungoksessa ainakin KAKSI kertaa olemme sillain koskettaneet toisiamme, enkä usko, että se on vahingossa törmätty, kun ei kukaan muu ole törmäänyt. Ja vielä kaksi kertaa.
Olen niin ihastunut häneen.
Välillä tuntuu, että hänkin voisi olla kiinnostunut minusta, mutta sitten taas tulee tunne, että ei se kuitenkaan ole minusta kiinnostunut, kun olen nössö, nyhverö, masentunut ja hirveän epäsosiaalinen ja en puhu ikinä mitään. Katseemme kohtaavat aika useasti, mutta mistä minä voin tietää, että mitä ne merkitsevät. Jos hän vain katsoo minua siksi, kun minä katson häntä.
Voi ei. Nytkin meinaa itku tulla.
Aina minulle käy näin.
PAri vuotta sitten ihastuin yhteen tyttöön, mutta hän lopetti lukion.
Sitten ihastuin Tampereelta tänne muuttaneeseen tyttöön, mutta hän muutti takaisin sinne.
Nyt minä olen ihastunut taas - ja nyt minä joudun lähteä kouluusta. :'( :'( Menisikö lukulomalla joka päivä kouluun syömään, niin siinä yhdistyy kaksi seikkaa: pysyy jonkunlainen rytmi päivässä, kun pitää tiettyyn kelloon aikaan mennessä herätä (muuten valvon kolmeen ja herään 12) ja näkee maailman ihanimman ihastuksen.
Voi eiiii!!! Olen niin ihstunut, ettei kukaan uskokaan.
Pääsisi edes hänen kaveriksi.
Voi ei. En ole koskaan puhunut hänen kanssaan edes. On sattunut joskus sellaista, että väentungoksessa olemme sattuneet "vahingossa" törmäämään toisiimme. Voiko se merkitä jotain, että kun koulussa väentungoksessa ainakin KAKSI kertaa olemme sillain koskettaneet toisiamme, enkä usko, että se on vahingossa törmätty, kun ei kukaan muu ole törmäänyt. Ja vielä kaksi kertaa.
Olen niin ihastunut häneen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nimittäin olen meinannut lopettaa lukion monta kertaa näiden vuosien aikana. Nyt olen niin onnellinen, että en lopettanut, kun tänä syksynä hän aloiti meidän koulussa. Ajatella, miten hirveätä olisi, jos olisin mennyt lopettamaan lukion!
siinäs näit, että opiskelu kannattaa aina ;)
Nimimerkillä *samasta syystä koulussa roikkunut*
Saanko kysyä, missä päin Suomea asustelet?
Jos käy, niin kerron, että asun entisen Vaasan läänin alueella, mutta en kuitenkaan Vaasassa.
...mutta kertomasi on suoraan kuin omani.
No, yksi ero sentään on, minä en "törmäillyt" häneen, vaan tunsin vanhastaan :)
Lopulta sitten vain haaveilin. Kävin usein lukemisen lomassa kävelyllä, koulun nurkalla, keskustan kahviloissa, josko näkisin hänet. Näinkin aina silloin tällöin ja vaihdoimme muutaman sanan, mutta kun... se iso MUTTA... en sattunut olemaan mies, joten miksi ihmeessä hän olisi ollut kiinnostunut minusta. Tiesin sen vanhastaan, enpä vain voinut sille mitään.
Tästä on jo aikaa. En muistele menneitä hyvällä, nykyisyys on jo ihan toista. Toivottavasti sinun tarinasi päättyy paremmin :)
Minä olen myös ihastunut. Kahteen, vieläpä. Itse olen hyvin ulospäinsuuntautunut, tulen toimeen kaikkien kanssa, tutustun kaikkiin. Olen lukion ekalla, myös nämä ihastukseni ovat. Toinen heistä (X) on samassa ryhmässä kanssani, toiseen (Z) tutustuin toisessa jaksossa. Molempien kanssa olen oikeastaan tosi läheinen. Z:aan olen tutustunut taas tässä neljännessä jaksossa paremmin, en viime jaksossa nähnyt häntä juuri lainkaan, en puhunutkaan. X:n kanssa minulla on joka jaksossa joitain yhteisiä tunteja (valitsen niitä niin)...
X on hyvin viisas, älykäs, tietää kaikesta vähän, suurimmasta osasta paljon. Tunnen oloni vähän tyhmäksi hänen seurassaan, mutta toisaalta opin itsekin asioita häntä kuunnellessani. En ole tottunut kuuntelijan osaan, kun itse meinaan olla päällepäsmäri ja se, joka on äänessä. X:n seurassa puhuminen tuntuu joskus vähän hankalalta, mutta kun päästään vauhtiin, puhun taas melko luontevasti. X ei ole klassisen kaunis, mutta omat silmäni jumittavat hänessä ihaniin kohtiin: silmiin (syvät, suuret ja siniset, pitkät ripset), käsiin (pienet, eivät sirot mutta kauniit), suuhun (ihanat huulet, ihania eleitä), nenään... Kaikki hänessä vetää katsettani puoleensa. Olen käynyt hänen kotonaan, hän on käynyt meillä, hän on opettanut minulle uusia musiikkityylejä, hän näyttää minulle hyviä anime-sarjoja, olen nimittänyt hänet henkiseksi opettajakseni... Meillä on paljon insideja. Olemme läheiset. Hän tietää minun olevan lesbo. Minä en tiedä hänestä, tosin hän vaikuttaa, toisaalta ei. Eikä hän pane pahakseen lääppimistä, jota harrastan kaikkien ystävieni kanssa (hiusten silitystä, käsistä pitoa, pieniä kosketuksia), vaikka hän oikeasti on melko kyynikko eikä halaa oikeastaan muita kuin minua (kerran ihan omasta tahdostaan!)
Entäs Z? Hän on hyvin erilainen kuin minä. Meillä on eri kaveripiiritkin, yhteisiäkin kavereita (mm. X). Hänkin on erittäin kaunis. X:ä ja Z:a ei voi verrata, kumpikin on ihana. Z:n kanssa meillä on nyt kolme yhteistä kurssia ja hengaamme ainakin tässä jaksossa paljon toistemme kanssa. Z:lta saan paljon katseita, tosin ne eivät ole peiteltyjä eivätkä haaveilevia, suoria katseita ja hymyjä vain. Joskus tuntuu, että hän oikein hakee katsettani. Ehkä ei.
Luulen tykkääväni X:stä enemmän. Toisaalta Z:kin on ihana, ja hänen kanssaan on ehkä helpompi puhua. Johtuneeko tunne siitä, etten tunne itseäni tyhmäksi hänen seurassaan? En tiedä. Olen kuitenkin melko kusessa. X:ään. Ja myös Z:aan. Enemmän X:ään. Saan heiltä "merkkejä", mutta en usko niihin! Ne ovat vain jotain vahingossa tehtyjä eleitä/sanoja, joiden he eivät tiedä tarkoittavan minulle paljoa!