vihollisellakkaan suosittelisi... no tai ehkä just sille!
Omistin aikanaan viitisen vuotta -89 mallisen 1.9 version ja oieastaan ainoata, mitä siihen ei 150 tkm:ään mennessä ollut joutunut uusimaan tai korjaamaan jotenkin oli rekisterikilvet.
Paskana oli noihin kilometreihin mennessä olleet taka- akseli, kaasari, venttiilinvarren kumit ja ohjaimet (pariinkin kertaan).
Moottori puhalteli syksyn ensihuurteilla öljyt pihalle.
Talvisin auton ovia ei meinannut saada auki ja jos sattui saamaan auki, niin ei sitten ilman lämmitysoperaatioita pysymään kiinni. Ikkunoiden veivit, ovenkahvojen peitepellit, sisäpeili putoilivat itsekseen.
Sen auton huonoa laatua kuvaa sekin, että eräässä eteläisen suomen kaupungissa oli Pösöä myyvä liikekkin jouduttu sulkemaan remontin vuoksi.
Valitettavasti ranskalainen ei kuulemma haluakkaan tehdä autoa pohjolan oliohin, vaan sinne entisiin siirtomaihinsa, joissa lämpötila ei putoakkaan alle 10.
Omistin aikanaan viitisen vuotta -89 mallisen 1.9 version ja oieastaan ainoata, mitä siihen ei 150 tkm:ään mennessä ollut joutunut uusimaan tai korjaamaan jotenkin oli rekisterikilvet.
Paskana oli noihin kilometreihin mennessä olleet taka- akseli, kaasari, venttiilinvarren kumit ja ohjaimet (pariinkin kertaan).
Moottori puhalteli syksyn ensihuurteilla öljyt pihalle.
Talvisin auton ovia ei meinannut saada auki ja jos sattui saamaan auki, niin ei sitten ilman lämmitysoperaatioita pysymään kiinni. Ikkunoiden veivit, ovenkahvojen peitepellit, sisäpeili putoilivat itsekseen.
Sen auton huonoa laatua kuvaa sekin, että eräässä eteläisen suomen kaupungissa oli Pösöä myyvä liikekkin jouduttu sulkemaan remontin vuoksi.
Valitettavasti ranskalainen ei kuulemma haluakkaan tehdä autoa pohjolan oliohin, vaan sinne entisiin siirtomaihinsa, joissa lämpötila ei putoakkaan alle 10.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mulla oli tollanen 2 vuotta, kilometrejä tuli 65.000km. Jälkimmäinen vuosi ei ollu enää takuuta. Rekisterilaattojen lisäksi ikkunalasit ei kaivannu korjaamista, mutta nämä veivit ja lukkojen mekanismit ropisi pakkasessa palasiksi.
Järkyttävä auto. Miten sellasia kehdattiin ihmisille myydäkään!?
Ei ikinä sitä merkkiä.
no onhan näitä tarinoita. Itse ajelin 405 150t sen valmiiksi ajetun 140t päälle ja eipä tossa kummempia tavalliset huollot jarrupinnat,ruostuneet pakoputket ja jokunen nivel,että tältä pohjalta
Hommasin ko. vehkeen vm. -89 reilu 6,5 vuotta sitten, oli käytettävissä olleella rahalla mielestäni silloin paras ostos, koeajoin montaa muutakin. Olen oppinut varautumaan öljyjen "ruikkimiseen" ja ovien jäätymiseen ja kerran-pari vuodessa tehtäviin pikkuremontteihin. Ja edelleen olen sitä mieltä, että tein hyvän ostoksen - tielle ei ole jättänyt koskaan, on tilava, mukava ja ajan halpoja kilometrejä. Merkistä en jatkossakaan luovu, mallista joutunee lähivuosina jo valitettavasti luopumaan...
onko se nyt niin huono auto, itellä lähes ainoa vika ilmamäärämittarin kuluminen (ruisku) joka ton ikäsessä autossa ei ole mikään ihme, ihme sen sijaan on se, että uusi maksaa n.650 erkkiä, eli ei oikein kannata -89 vuoden autoon. Ja jos ostat käytetyn, niin todennäköisesti yhtä kulunut. Eli jos jollain olis tarjota KUNNOSSA olevaa osaa, niin olisin kiinnostunut.
Sitä ilmamäärämittaria pystyy muistaakseni itsekin hiukan fiksailemaan - liittyi muistaakseni jotenkin kontaktipinnan kohdistuksen muuttamiseen. Lisätietoa ja ohjeita löytynee osoitteesta http://peugeotsivut.hyperboards2.com/ kunhan jaksaa etsiä...
Itelläni 89 Guttmanni on palvellut ihan hyvin jo reilut kuusi vuotta, tosin nyt tuli n. 250000 tuhannen kohdalla kevyt kansiremppa kohdalle.
En osta koskaan ranskalaista. Isällä oli muutama ritsa ja aina sai korjata. Menevät kyllä pienellä ja antavat hienon kyydin. Ruosteongelmia joka katsastukseen, ja ne vesiletkut... eivät kestä mitään. Koneet kun laukee niin maksaa korjaus maltaita. Meillä tietenkin korjattiin itse. Hylsykoneiden kans on vielä niin perskeleen tarkkaa ettei me vetet ja öljyt sekasin.
Pyöränripustuksetkin on aika lapsellisesti toteutettu, vähän kuin japseissa.
oikein puhut, pösöt ei todellakaan ole niitä ruosteisimpia autoja. Katoppa esim. opeleita.
Itellä 405 -89, ei käytännössä ruostetta missään. Ja vesiletkut voi hajota mistä vaan vanhasta autosta
"Pyöränripustuksetkin on aika lapsellisesti toteutettu" ja mitähän tää meinaa? Et taida tietää autoista mitään, et ainakaan pösöistä!
Juu tota ne oli niitä vanhempia pösöjä. Suotta taisin kiukuttaa harrastajia.
504 ´77, 505 ´80?
5 TL ´80, 5 TL ´84, 18 TS? ´79
BX ´86?
Tällaisia ritsoja muunmuassa. Ja vesiletkut hajoo suurimmasta osasta Lagunoista, kuten kaverin pari vuotta vanhasta vuonna 95. Ja pyöränripustus nyt on sama luokkaa kuin mikä tahansa muukin kevyt kulkupeli.
Meillä harrastuksena noita amerikkalaisia, ollut jo jokunen vuosi. On kavereilla ranskalaisia ja kovasti kehuvat. Autoista kinastelu jatkuu niin kauan kuin autoja on.
osui kun sanoit että kinastelu jatkuu niin kauan kun on autoja. Mulla oli joskus 405 mi16,ja seoli todellinen murheen kryyni. Mutta myöhemmin omistin toisen 405:sen ja se oli oikeesti toimiva ja hyvä auto.
No pakko on vähäsen kehuakin: Hyvällä kaverilla, just kortin saanut, oli 12 TL renu. Kovasti päästeli ja autoista hiukan selvillä: sai renun jäätymään pakkasella lähes ilman jäähdytysnestettä.
Tuntien päästä täyty kyllä ihmetellä, että renusta ei mitään hajonnu...paitsi pari kaljapulloo hajos, kun ne avattiin kylminä takakontista.
Noo lähti se isän 18 TL 1,4 koneinenkin pirun hyvin pakkasista käymään. Ja eikä siinä 504 moitteita sen etupenkin säädön suhteen...nuoria kun olimme...
Vitoseen tein konerempan ja onnistui ihan hyvin. Osat oli kyllä kalliita, kalliimpia kuin jenkkeihin. 8-renu jää muistoihin kauniiden muotojen tähden ja sen kyydissä oli mukava olla. Suuri harmi vaan ettei tälle autolle 80-luvulla löytynyt papereita. Oli tosi kova kulkemaan, kai.
itelläkin hetken aikaa, eihän sen ulkonäkö ehkä maailman hienoin ollut, mutta ajomukavuus sitäkin parempi. Ja kone oli tosi hyvä, kävi niin nätisti kun kone vaan voi. Eikä ollu ruosteessa, erittäin hyvä auto.
Mua naurattaa kuinka hieno ostos tämä Pösö oli. Tiesin ns. heikot paikat etukäteen, mitkä tarkisin tottakai. Autosta maksoin neljäsataaviiskymppiä. Täysin virheetön kori, kahdet hyvät renkaat, cd, katsastus voimassa lähes vuoden, pahimmat viat jo korjattu, edellisellä omistajalla ollut seitsemän vuotta. Nyt olen ajanut autolla puolitosta vuotta ja rahaa on mennyt korjaukseen normaalin öljynvaihdon lisäksi nolla euroa. Aivan huippuhankinta pikkurahalla. On vain ostajan onni, että maine on ollut huono ja auton saa tänäpäivänä todella halvalla. Huippulaatua pilkkahintaan, jonka ongelmista kärsivät aiemmat omistajat, en enää minä.