Ystävänpäivän tienoilla puhutaan tavallista enemmän ystävyydestä. Millainen sinun mielestäsi on hyvä ystävä? Mitkä ovat hänen ominaisuuksiaan?
Ystävyyteen kuuluu, että ystävät ovat tasavertaisia keskenään. Ystävä ei ole ystävä pakosta, vaan omasta tahdostaan, rakkaudesta. Raamatun kreikan kielessä ystävyyteen ja sukulaisuussuhteisiin kuuluvasta rakkaudesta käytetään sanaa filos.
Ystävät ovat siunaus
Ystävien välinen suhde ei perustu omistukseen tai arvovaltaan, vaan keskinäiseen luottamukseen. Ystävä ei vaadi ystävältään ”palkkaa”, vaan hänen palkkansa on ystävyys itse: keskinäisen ystävyyden side. Raamattu opettaa, että ystävyydessä luottamus on tärkeää. Samalla Raamattu valottaa, että ystävät on annettu meille siunaukseksi: ”Ystävän rakkaus ei koskaan petä, veli auttaa veljeä hädän hetkellä” (Sananl. 17:17).
Raamattu puhuu myös siitä, että Jumala on omiensa ystävä. Jeesus sanoo: ”Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä” (Joh. 15:14). Samassa yhteydessä Jeesus kehottaa opetuslapsiaan rakastamaan toisiaan. Jumalan lapset muodostavat maan päällä Jumalan perheen, joka voidaan tuntea heidän keskinäisestä rakkaudestaan (Joh. 13:35).
Jumala rakastaa jokaista
Raamatun kreikan kielessä Jumalan rakkaudesta puhutaan sanalla ”agape”. Jumalan rakkaus on suurinta mahdollista rakkautta, jota ihminen voi saada osakseen. Tämän rakkauden osallisuuteen Jumala luo jokaisen ihmisen.
Jumala rakastaa jokaista ihmistä niin paljon, että kutsuu takaisin valtakuntaansa niitä, jotka ovat joutuneet sieltä pois epäuskon vuoksi. Raamatun tunnetuimpia jakeita on Johanneksen pienoisevankeliumi, jossa Jeesus sanoo: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).
Kun ihminen saa tuntea Jumalan rakkauden syntien anteeksiantamuksen evankeliumissa, hänessä syttyy rakkaus Jumalaa ja hänen lapsiaan kohtaan. Ihminen kykenee rakastamaan Jumalaa, koska Jumala rakasti ensin meitä (1. Joh. 4:19).
Lähestyvä paastonaika kutsuu meitä jokaista pysähtymään Jumalan suurten tekojen äärelle, tarkastelemaan kuinka paljon hyvää hän on rakkaudessaan elämäämme siunannut. Paastonaika pysäyttää myös miettimään, miten voisimme jakaa tuota hyvää toisille ihmisille.
Tärkeintä sydämen usko
Tärkeintä niin ihmiselle itselleen kuin hänen ystävilleenkin on sydämen usko. Jumala on luvannut johtaa omiensa vaiheita ja varjella heidät valtakunnassaan rakkautensa osallisuudessa.
Apostoli Paavali kirjoitti tästä: ”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 8:38–39).
Ystävyyteen kuuluu, että ystävät ovat tasavertaisia keskenään. Ystävä ei ole ystävä pakosta, vaan omasta tahdostaan, rakkaudesta. Raamatun kreikan kielessä ystävyyteen ja sukulaisuussuhteisiin kuuluvasta rakkaudesta käytetään sanaa filos.
Ystävät ovat siunaus
Ystävien välinen suhde ei perustu omistukseen tai arvovaltaan, vaan keskinäiseen luottamukseen. Ystävä ei vaadi ystävältään ”palkkaa”, vaan hänen palkkansa on ystävyys itse: keskinäisen ystävyyden side. Raamattu opettaa, että ystävyydessä luottamus on tärkeää. Samalla Raamattu valottaa, että ystävät on annettu meille siunaukseksi: ”Ystävän rakkaus ei koskaan petä, veli auttaa veljeä hädän hetkellä” (Sananl. 17:17).
Raamattu puhuu myös siitä, että Jumala on omiensa ystävä. Jeesus sanoo: ”Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä” (Joh. 15:14). Samassa yhteydessä Jeesus kehottaa opetuslapsiaan rakastamaan toisiaan. Jumalan lapset muodostavat maan päällä Jumalan perheen, joka voidaan tuntea heidän keskinäisestä rakkaudestaan (Joh. 13:35).
Jumala rakastaa jokaista
Raamatun kreikan kielessä Jumalan rakkaudesta puhutaan sanalla ”agape”. Jumalan rakkaus on suurinta mahdollista rakkautta, jota ihminen voi saada osakseen. Tämän rakkauden osallisuuteen Jumala luo jokaisen ihmisen.
Jumala rakastaa jokaista ihmistä niin paljon, että kutsuu takaisin valtakuntaansa niitä, jotka ovat joutuneet sieltä pois epäuskon vuoksi. Raamatun tunnetuimpia jakeita on Johanneksen pienoisevankeliumi, jossa Jeesus sanoo: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).
Kun ihminen saa tuntea Jumalan rakkauden syntien anteeksiantamuksen evankeliumissa, hänessä syttyy rakkaus Jumalaa ja hänen lapsiaan kohtaan. Ihminen kykenee rakastamaan Jumalaa, koska Jumala rakasti ensin meitä (1. Joh. 4:19).
Lähestyvä paastonaika kutsuu meitä jokaista pysähtymään Jumalan suurten tekojen äärelle, tarkastelemaan kuinka paljon hyvää hän on rakkaudessaan elämäämme siunannut. Paastonaika pysäyttää myös miettimään, miten voisimme jakaa tuota hyvää toisille ihmisille.
Tärkeintä sydämen usko
Tärkeintä niin ihmiselle itselleen kuin hänen ystävilleenkin on sydämen usko. Jumala on luvannut johtaa omiensa vaiheita ja varjella heidät valtakunnassaan rakkautensa osallisuudessa.
Apostoli Paavali kirjoitti tästä: ”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 8:38–39).
Vastaukset 3
Vanhimmat
Artikkelissa ei esiinny Jeesuksen nimeä kuin kerran, ja siinä se ei viittaa Jeesukseen ystävänä. Tässä on ero moniin muihin hengellisyyksiin, joissa tärkein ystävä on Jee sus. Kummat lienee oikeassa ...
ti väärin. Jeesus mainitaan tuossa ainakin viisi kertaa.
Raamatussa, Vanhassa Liitossa on vain yksi ihminen, se ei ole Vl, joka on Jumalan ystävä ja se on Abraham.
Jaakobin kirje:
2:23 ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.
Kes.