Maailmankaikkeus ja me

Ketkä on kelvollisia vastaamaan näin vaativaan juttuun ?

Kelvollisuutta kai ei kysytty, vaan mitä ajatuksia tuo uutinen herättää meissä 😊
Tämän aamun ajatuksissa pilkahti tietoisuus kyllä lajimme mahdollisuuksista tulevaisuudessa asuttaa muitakin planeettoja. Nyt en ajatellut näitä 7 uutta löydöstä ollenkaan, niin yksinkertaista se ei voikaan olla.

Jos, ja vasta jos vesi siellä on sulassa muodossa, on planeetoilla jo olemassaolevaa elämää. Jossakin muodossa.

Liian varhaista on olettaa elämän alkeita, kun emme tiedä ilmakehän olemassoloa, eikä havannointivälineetkään taida olla niin kehittyneitä, että joka kysymykseen vielä saisi vastauksia 🐡

Melkoinen harpaaus eteenpäin se silti on kansainvälisellä yhteistyöllä.

PS. Kummallisena pidän tuota Raamatun mukaan laskevien nälväiseminen, tyytyisit nyt ihmeessä tieteen tutkimusten tuloksiin, Luojan antaman älyn avullahan niihinkin päästään ❤️

Oletetaan, että jollain noista planeetoilla voisikin ihminen elää, niin eikö välimatka anna hieman haastetta?
Menomatka 40 vuotta, samoin paluu.
Eiköhän tämä ihmiskunnan pelastus kaatune tähän?

Ihmisille ehkä unelmia ihmisen elämä on hyvin lyhyt.

Maailmankaikkeudesta ei tiedetä koikeastaan mitään vaan se että laajenee kiihtyvällä nopeudella.

Kansainvälisen päivämäärärajan ( International Date Line) ylittäessäni tajusin tämän yhteisen maapallomme pienuuden. Kyllä tästä pallosta kannattaa pitää huolta ja jättää
sodat sotimatta, sillä niin pieni tämä on kaikkeuden keskellä.

Olen lukenut astronauttien ja kosmonauttien kirjoja avaruuslennoistaan ja avaruusasemalla
asumisistaan ja tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, miten tärkeää on kansojen yhteistyö.
Kaunein näkemäni kirja on avaruudesta kuvattu Gaia mahtavine kuvineen.

Valovuosien päässä sijaitsevat nuo seitsemän uutta planeettaa ja ainoastaan e-, e- ja g-planeetalla saattaisi olla elämää tämän hetkisten arvioiden mukaan.

Nelson Mndela sanoi jotenkin näin: Maailman toivonankkuri riippuu ihmiskunnan viisaudesta.
Toivokaamme, että sitä viisautta löytyisi.

Siitä on kauan kun kuussa käynti oli, 60 luvulla.

Viisaus on vähevä asia kaikkialla.

Taitavat siellä nauraa meille :)

Veikko Huovisen sanoin voi todeta : ihmisellä on tässä maailmankaikkeudessa kusiaisen valtuudet. Nautin lentokoneessa katsellessani pallomme vesistöjä, varsinkin vuoristot ovat henkeäsalpaavia. Silloin aina mielessään huokaa, miten kaltoin ihmiskunta ihanaa kotiaan kohtelee. Voin vain kuvitella, miten astronautit ovat liikuttuneet piskuisen planeettamme kauneudesta ja avaruuden henkeäsalpaavasta lumosta. Joskus tulee aineeton, avaruudessa leijumisen tunne, kun kelluu meressä, taivaan avaruus yllä, vesi kantaa mutta siihen voi myös sukeltaa. Harmi että tähtikirkkaina öinä on niin epämukavaa lähteä tähtiuinnille.

Avaruus- ja aikamatkailu on kauan kiehtonut kirjailijoita, Jules Vernestä alkaen, Star Trek jo klassikko lajissaan. Voimmeko muuttaa menneisyyttä, perhosvaikutus on yksi kiehtovimpia aiheita. Jos saisi teknisesti kehitettyä lähes valonnopeudella kiitävän avaruusaluksen, matkustaja vanhenisi vain vähän, mutta palattua Maassa muut aikalaiset olisivat järkyttävästi vanhentuneet tai kuolleet. Olisko näin ?