Mitä mieltä "kursailusta"?

Joo. Stadissa ei kursailla. Pöytään vaan jokainen ja siinä sitten syödään, juodaan kahvit ja jutustellaan. Tärkeintä on ihmisten tapaaminen, turha teeskentely ei kuulu tapoihin, kunhan muutoin on hyvät ja kohteliaat käytös- ja pöytätavat. Jos joku on leiponut, tai tuonut leivonnaisia, häntä ja tuotua pullaa tietenkin kovasti kehutaan ja kiitellään.

Aloittaja on lukenut jutun, joka on menneitä aikoja ja koski lähinnä kutsuja, joissa ruustiina tai papin rouva meni ensin ottamaan kahvia ja sekin ikäjärjestyksessä, ...ehdottomasti ja siinä sitten kursailtiin.

Äitni laittoi kahvin tulemaan heti, jos joku poikkesi kylään ja sekin on niitä "menneitä aikoja", eikä kutsuja silloin lähetelty, kuin häihin ja hautajaisiin, ..no synttärit tietenkin. Siolloin oli myös oltava tarkkana, kenelle kahvia keitettiin, vai oliko se sumpinpäälle korviketta.

Itselleni tämä tapa periytyi (ilman sumppia ja korviketta) tietenkin, joten keitin kahvit vaikka itselleni, jos ei vieraalle kelvannut, mutta lopulta luovuin siitäkin, kun vieraille kelpasi vain kylmä olut.DD

Mielestäni stadilainen on joko nuori, tai ei tunne käytöstapoja laisinkaan, sillä vieläkin pätee ohje, että aikuiset ensin ja sitten lapset.

läskiä-lotinaa kirjoitti:

Aloittaja on lukenut jutun, joka on menneitä aikoja ja koski lähinnä kutsuja, joissa ruustiina tai papin rouva meni ensin ottamaan kahvia ja sekin ikäjärjestyksessä, ...ehdottomasti ja siinä sitten kursailtiin.

Äitni laittoi kahvin tulemaan heti, jos joku poikkesi kylään ja sekin on niitä "menneitä aikoja", eikä kutsuja silloin lähetelty, kuin häihin ja hautajaisiin, ..no synttärit tietenkin. Siolloin oli myös oltava tarkkana, kenelle kahvia keitettiin, vai oliko se sumpinpäälle korviketta.

Itselleni tämä tapa periytyi (ilman sumppia ja korviketta) tietenkin, joten keitin kahvit vaikka itselleni, jos ei vieraalle kelvannut, mutta lopulta luovuin siitäkin, kun vieraille kelpasi vain kylmä olut.DD

Mielestäni stadilainen on joko nuori, tai ei tunne käytöstapoja laisinkaan, sillä vieläkin pätee ohje, että aikuiset ensin ja sitten lapset.

Kaikenlaista hienostelua sitä on ennenvanhaan opetettu lapsillekin.

Yksi kertoi, kuinka hän kylässä syödä närysi ruisleipää ruokapöydässä, kun ei ilennyt ottaa näkäriä vaikka kamalasti mieli teki, koska se oli heillä kotona niin harvinaista herkkua. Ei halunnut näyttää ahneelta ...

läskiä-lotinaa kirjoitti:

Aloittaja on lukenut jutun, joka on menneitä aikoja ja koski lähinnä kutsuja, joissa ruustiina tai papin rouva meni ensin ottamaan kahvia ja sekin ikäjärjestyksessä, ...ehdottomasti ja siinä sitten kursailtiin.

Äitni laittoi kahvin tulemaan heti, jos joku poikkesi kylään ja sekin on niitä "menneitä aikoja", eikä kutsuja silloin lähetelty, kuin häihin ja hautajaisiin, ..no synttärit tietenkin. Siolloin oli myös oltava tarkkana, kenelle kahvia keitettiin, vai oliko se sumpinpäälle korviketta.

Itselleni tämä tapa periytyi (ilman sumppia ja korviketta) tietenkin, joten keitin kahvit vaikka itselleni, jos ei vieraalle kelvannut, mutta lopulta luovuin siitäkin, kun vieraille kelpasi vain kylmä olut.DD

Mielestäni stadilainen on joko nuori, tai ei tunne käytöstapoja laisinkaan, sillä vieläkin pätee ohje, että aikuiset ensin ja sitten lapset.

Kyllä, hyviin tapoihin kuuluu tuo tietty ikäjärjestyksessä, esim. pöytään meno kahvikutsuilla, mutta siinä ei olekaan kysymys "kursailusta".

Yleensäkin lähes kaikessa toiminnassa pätee tuo ikäjärjestys. Hautajaisissa kukat arkulle vie ensin oman perheen jäsenet, puoliso, sitten lapset tai heidän lapsensa vainajan lasten ikäjärjestyksessä. Sitten vainajan sisarukset, tai sisarten lapset siinä ikäjärjestyksessä kuin sisarukset olivat itse vainajaan nähden: vanhin veli / sisar, tai hänen lapsensa, ikäjärjestyksessä. Sitten toiseksi vanhin. Ei siis hautajaisvieraat ikäjärjestyksessä.

Mainittua, tarpeetonta kursailua on edelleenkin nähtävissä nimenomaan maaseudulla, tai sieltä kotoisin olevien kohdalla. Sen alkujuuret epäilemättä ovat ajassa jolloin ruustinna ja herra pastori ensin hakivat kahvinsa pöydästä. Tämä ei ole kursailua.

Joissain juhlissa, kuten hautajaisvieraiden kohdalla, jos ei ole lähisukua, on osattava arvioida oma asemansa ja "sjaintinsa" vainajaan nähden ja toimittava sen mukaisesti. Tavallisissa kutsuissa monet odottavat "herrasväen" menevän ensin. Lapset tietenkin tulevat vanhempiensa mukana ottamaan kahvipöydästä, eivät mene siihen yksin, erikseen kahmimaan. Kahvilautaselle sopii ensin ottaa esim. jokin suolainen leipä / pulla ja pari piparia. Seuraavan kupillisen kohdalla siirrytään makeampiin leivonnaisiin.

Stadilainen ei ole hyvin nuori, mutta tuntee kyllä oleellisimmat käytöstavat.

Tellukka kirjoitti:

Kaikenlaista hienostelua sitä on ennenvanhaan opetettu lapsillekin.

Yksi kertoi, kuinka hän kylässä syödä närysi ruisleipää ruokapöydässä, kun ei ilennyt ottaa näkäriä vaikka kamalasti mieli teki, koska se oli heillä kotona niin harvinaista herkkua. Ei halunnut näyttää ahneelta ...

Minä sain papalta luunapin kun tohdin ottaa sokeripalan kahvipöydässä. Muutoinkaan lapset eivät olleet ensimmäisenä pöydässä vaan heille jopa katettiin eri pöytä tai pääsivät pöytään vasta aikuisten jälkeen.

Siilimuorikka3 kirjoitti:

Minä sain papalta luunapin kun tohdin ottaa sokeripalan kahvipöydässä. Muutoinkaan lapset eivät olleet ensimmäisenä pöydässä vaan heille jopa katettiin eri pöytä tai pääsivät pöytään vasta aikuisten jälkeen.

Kyllä, tämä lapsille erikseen kattaminen oli ainakin vielä meikäläisten lapsuutta.

Hautajaiset ovat eri asia kuin esim. häät. Hääjuhlassa, jos lapsivieraita on paljon, voisi lapsille kattaa eri pöydän, jossa saisivat yhdessä mekastaa ja nauraa ja heille olisi oma tarjoilunsa. Parille lapselle ei sellaista sovi tehdä: eristää heitä muista.

Mutta esim. hautajaiset ovat arvokkaat juhlat, jossa kaikkien tulee käyttäytyä erityisen rauhallisesti ja kunnioittavasti myös muita läsnäolijoita kohtaan, ei yksin vainajaa ja hänen lähimpiään kohtaan. On muistettava, että vainaja oli monille ystävilleen läheisempi kuin esim. muutamat serkkunsa, joita ehkä tuskin tunsi. Kuitenkin nk. protokolla noudattaa aina tätä linjaa: ensin sukulaiset, lähisukulaisuussuhteessa ja ikäjärjestyksessä, suhteessaan vainajaan. Sitten henk.koht.ystävät läheisimmistä alkaen, samoin työtoverit läheisimmistä alkaen (ei ikäjärjestystä), naapurit, ym. samoin.

Kahvipöytään mennessä pienimmät lapset voivat jäädä pöytään odottamaan, kun toinen vanhemmista tuo heille pöydästä esim. mehua ja syötävää. Isompien lasten on aika opetella hillityt kahvipöytä- ja seuratavat. Toisten juhlissa ei heittäydytä lattialle kirkumaan ja kiukuttelemaan. On opeteltava istumaan paikallaan, eikä lähteä esim. kirkossa hortoilemaan ja pällistelemään muita hautajais-, tai häävieraita, kuten jotkut vanhemmat sallivat lastensa tehdä. Tarjoilun tarkoitus ei myöskään ole ruokkia nälkäisiä, ahmatteja, siten, että vieraat kasaavat lautasensa kukkuralleen sitä ja tätä, kuin eivät saisi kotonaan riittävästi syödäkseen ja pääsivät kerrankin "herrojenpöytään". Vieraisilla (myös Ruotsin- ja Tallinnanlaivoilla) syödään ja käyttäydytään hillitysti.

Juhla on aina sen järjestäjien oma juhla, jossa muut ovat vieraina ja heiltä odotetaan kunnioitusta esim. hääparin ainutkertaista juhlaa, tai hautajaissurijoita kohtaan. Muutoin voi seuraaviin juhliin jäädä kutsu tulematta.

HuonotapainenStadilainen kirjoitti:

Kyllä, tämä lapsille erikseen kattaminen oli ainakin vielä meikäläisten lapsuutta.

Hautajaiset ovat eri asia kuin esim. häät. Hääjuhlassa, jos lapsivieraita on paljon, voisi lapsille kattaa eri pöydän, jossa saisivat yhdessä mekastaa ja nauraa ja heille olisi oma tarjoilunsa. Parille lapselle ei sellaista sovi tehdä: eristää heitä muista.

Mutta esim. hautajaiset ovat arvokkaat juhlat, jossa kaikkien tulee käyttäytyä erityisen rauhallisesti ja kunnioittavasti myös muita läsnäolijoita kohtaan, ei yksin vainajaa ja hänen lähimpiään kohtaan. On muistettava, että vainaja oli monille ystävilleen läheisempi kuin esim. muutamat serkkunsa, joita ehkä tuskin tunsi. Kuitenkin nk. protokolla noudattaa aina tätä linjaa: ensin sukulaiset, lähisukulaisuussuhteessa ja ikäjärjestyksessä, suhteessaan vainajaan. Sitten henk.koht.ystävät läheisimmistä alkaen, samoin työtoverit läheisimmistä alkaen (ei ikäjärjestystä), naapurit, ym. samoin.

Kahvipöytään mennessä pienimmät lapset voivat jäädä pöytään odottamaan, kun toinen vanhemmista tuo heille pöydästä esim. mehua ja syötävää. Isompien lasten on aika opetella hillityt kahvipöytä- ja seuratavat. Toisten juhlissa ei heittäydytä lattialle kirkumaan ja kiukuttelemaan. On opeteltava istumaan paikallaan, eikä lähteä esim. kirkossa hortoilemaan ja pällistelemään muita hautajais-, tai häävieraita, kuten jotkut vanhemmat sallivat lastensa tehdä. Tarjoilun tarkoitus ei myöskään ole ruokkia nälkäisiä, ahmatteja, siten, että vieraat kasaavat lautasensa kukkuralleen sitä ja tätä, kuin eivät saisi kotonaan riittävästi syödäkseen ja pääsivät kerrankin "herrojenpöytään". Vieraisilla (myös Ruotsin- ja Tallinnanlaivoilla) syödään ja käyttäydytään hillitysti.

Juhla on aina sen järjestäjien oma juhla, jossa muut ovat vieraina ja heiltä odotetaan kunnioitusta esim. hääparin ainutkertaista juhlaa, tai hautajaissurijoita kohtaan. Muutoin voi seuraaviin juhliin jäädä kutsu tulematta.

Eiköhän nuo ole ihan sellaista normaalia käyttäyttymistä, mikä on jokaisella takaraivossa ilman erityisiä etikettisääntöjä.

Tellukka kirjoitti:

Eiköhän nuo ole ihan sellaista normaalia käyttäyttymistä, mikä on jokaisella takaraivossa ilman erityisiä etikettisääntöjä.

No. Etiketti on luotu siksi, ettei ketään loukattaisi. Etiketin mukaisesti jokaista kunnioitetaan hänen asemansa mukaisesti, eikä esim. ei-pidettyä sukulaista työnnettäisi jonnekin taka-alalle. Etiketti takaa jokaiselle osallistujalle hänelle kuuluvat oikeudet ja kunnioituksen. Olen ollut hautajaisissa jossa ei kunnioitettu perinteistä etikettiä ja tämän seurauksena useat sukulaiset tulivat loukatuiksi ja pahoittivat mielensä kun heiltä estettiin puheenvuorot. Puheenvuorojärjestys on myöskin aina tuo sama. Kukin puhuu suht. lyhyesti. Myöskään mahdolliset nk. julkkikset eivät nauti mitään erityiskohtelua, he eivät ole "hianoja" julkkiksia oman suvun kesken.

Tellukka kirjoitti:

Eiköhän nuo ole ihan sellaista normaalia käyttäyttymistä, mikä on jokaisella takaraivossa ilman erityisiä etikettisääntöjä.

Niinhän sitä luulisi. Mutta olenpa ollut ihan lähiaikoina sellaisissakin juhlissa, jossa perheen lapset ryntäsivät ensimmäisenä kahvipöytään syntymäpäivillä. Ei minkäänlaisia pöytä. tai käytöstapoja. Vikahan ei ole lasten vaan kasvattajien.

Siilimuorikka3 kirjoitti:

Niinhän sitä luulisi. Mutta olenpa ollut ihan lähiaikoina sellaisissakin juhlissa, jossa perheen lapset ryntäsivät ensimmäisenä kahvipöytään syntymäpäivillä. Ei minkäänlaisia pöytä. tai käytöstapoja. Vikahan ei ole lasten vaan kasvattajien.

Olisi varmaan kamalaa osua hyvin muodollisille synttäreille.

Huomiseksi minut on kutsuttu synttäreille. Saa nyt nähdä heitetäänkö minut pihalle, jos en osaa etiketin mukaista järjestystä tai ryystän kahvit ryntäilleni.

Viimeksi olin vanhemman likan synttäreillä nyt viime kuun alussa. Siellä oli niin paljon porukkaa, ettei minulla ole minkäälaista käsitystä missä järjestyksessä kukakin nosti kahvimukin huulilleen. Oli lapsiakin monta, mutta en yhtään ajatellut missä välissä he nauttivat pöydän antimista.

Yksi lapsista jäi mieleen. Pikkuinen poika, joka istui sylissäni ja ilmoitti yhtäkkiä, että nyt multa tulee kakka. Tormuutin hänet äkkiä isälleen, joka vei hänet vessaan. Kohta hän tuli sieltä silmät säteillen ja lapsen kirkkaalla äänellä kuulutti, että se olikin vain pieru. No mitäs siihen muuta kuin sanoin, että ymmärrän kyllä hyvästi helpotuksesi.

StaditarStadista kirjoitti:

No. Etiketti on luotu siksi, ettei ketään loukattaisi. Etiketin mukaisesti jokaista kunnioitetaan hänen asemansa mukaisesti, eikä esim. ei-pidettyä sukulaista työnnettäisi jonnekin taka-alalle. Etiketti takaa jokaiselle osallistujalle hänelle kuuluvat oikeudet ja kunnioituksen. Olen ollut hautajaisissa jossa ei kunnioitettu perinteistä etikettiä ja tämän seurauksena useat sukulaiset tulivat loukatuiksi ja pahoittivat mielensä kun heiltä estettiin puheenvuorot. Puheenvuorojärjestys on myöskin aina tuo sama. Kukin puhuu suht. lyhyesti. Myöskään mahdolliset nk. julkkikset eivät nauti mitään erityiskohtelua, he eivät ole "hianoja" julkkiksia oman suvun kesken.

En ymmärrä mitä sinä tällä yrität sanoa:
"""" Etiketin mukaisesti jokaista kunnioitetaan hänen asemansa mukaisesti, eikä esim. ei-pidettyä sukulaista työnnettäisi jonnekin taka-alalle.""""

Mutta eikös se silloin olisi juuri sitä hänen asemansa mukaista, jos hänet työnnettäisiin taka-alalle?

Tellukka kirjoitti:

Olisi varmaan kamalaa osua hyvin muodollisille synttäreille.

Huomiseksi minut on kutsuttu synttäreille. Saa nyt nähdä heitetäänkö minut pihalle, jos en osaa etiketin mukaista järjestystä tai ryystän kahvit ryntäilleni.

Viimeksi olin vanhemman likan synttäreillä nyt viime kuun alussa. Siellä oli niin paljon porukkaa, ettei minulla ole minkäälaista käsitystä missä järjestyksessä kukakin nosti kahvimukin huulilleen. Oli lapsiakin monta, mutta en yhtään ajatellut missä välissä he nauttivat pöydän antimista.

Yksi lapsista jäi mieleen. Pikkuinen poika, joka istui sylissäni ja ilmoitti yhtäkkiä, että nyt multa tulee kakka. Tormuutin hänet äkkiä isälleen, joka vei hänet vessaan. Kohta hän tuli sieltä silmät säteillen ja lapsen kirkkaalla äänellä kuulutti, että se olikin vain pieru. No mitäs siihen muuta kuin sanoin, että ymmärrän kyllä hyvästi helpotuksesi.

Juu en minäkään tykkää perhepiirissä ilmanaikaisesta nipotuksesta mutta jos on oikein kutsumalla kutsuttu vanhempaa väkeä kylään lapset eivät mene ensimmäisenä lorkkimaan pöydän antimia vaan vieraat. Kursailtuaan ensin :D.
Näin olen myös omat lapseni koulinut.

Myöhäistä kysellä.

StaditarStadista kirjoitti:

Myöhäistä kysellä.

Aikaa on.

Mä en käy kylässä kuin lasteni luona. Kukaan ei kursaile.

suvenelli1 kirjoitti:

Mä en käy kylässä kuin lasteni luona. Kukaan ei kursaile.

Soon turvallisinta. Oma koti kullan kallis. Ei kaikenmaailman muistamisia, kuin Englannin hovissa.