Olen ollut masentunut jo 5 vuotta, aloin lihomaan raskausaikana jolloin masennus sai alkunsa. Jatkuva eripura appivanhempien kanssa (eritoten anopin kanssa) ja samaan aikaan parhaan ystäväni kuolema sai aikaan karusellin joka pyörii pyörimistään, hiljalleen, paino on nyt pysyny tasaisena (eli ei ole noussut) mutta ihmettelen miten se ei vaan nouse vaikka syön apeaan olooni. Myös moni muu minun sukulainen tai minulle todella tärkeä on poistunut keskuudestamme. Viiden viime vuoden aikana olen menettänyt heitä 7. Se vaihe vain jäi jotenkin päälle, että on koko ajan onneton olo (vaikka joskus saatan hymyilläkin) sekin tuntuu tekohymyltä...
Painoni on noussut masennuksen takia melkein 20kg, ennen en osannut ajatellakaan että olen tyytyväinen painooni jolloin minulla oli ylipainoa vain 10kg. Nyt ajateltuna haluaisin saada tuon vain 10kg ylipainoni takaisin, mutta miten saan sen onnistumaan masennukseni takia joka taas saa aikaan sen ettei motivaationi siihen riitä. Ja vaikka olen ollut pian onnellisesti kihloissa 6 vuotta todella ihanan ja kannustavan miehen kanssa, miksi silti tunnen oloni yksinäiseksi. Odotan kiitollisena neuvoja ja kertomuksia samantapaisia kokemuksia omaavilta.
Painoni on noussut masennuksen takia melkein 20kg, ennen en osannut ajatellakaan että olen tyytyväinen painooni jolloin minulla oli ylipainoa vain 10kg. Nyt ajateltuna haluaisin saada tuon vain 10kg ylipainoni takaisin, mutta miten saan sen onnistumaan masennukseni takia joka taas saa aikaan sen ettei motivaationi siihen riitä. Ja vaikka olen ollut pian onnellisesti kihloissa 6 vuotta todella ihanan ja kannustavan miehen kanssa, miksi silti tunnen oloni yksinäiseksi. Odotan kiitollisena neuvoja ja kertomuksia samantapaisia kokemuksia omaavilta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko sulla ystäviä? Oletko töissä vai kotona? Lääkitys? Kuoleman käsittelemisessä menee n. 4-5 vuotta. Oletko hyväksynyt kuoleman omalla kohdallasi? Kaikki lähtevät täältä, eivät taivaaseen vaan maahan.
Kannattaa hakea serotoniiniä, jos sulla ei jo ole sitä. Unohda ajattelu ja keskitä voimasi johonkin muuhun. Soita, laula, piirrä -ihan sama, kunhan teet jotain muuta kuin mietit omaa kurjuuttasi. Voin luvata, että vielä pahampaa on tulossa ja tämä on pelkkä alkusoitto, joten halua itsesi selviävän. Jos antaa itsensä katkeroitua, on aivan sama elääkö vai ei. Ja miehestä: mies ei vastaa kunnon naispuolista ystävää, joten ala nähdä myös muita. Tottakai olo miehen kanssa on yksinäistä, koska se on mies ja kiinnostunut erilaisista asioista tai ainakin eritavalla asioista.
Paino on pienin ongelmasi. Keskity ensin muuhun, ala tehdä jotain. Etsi asioita, joista tulee hyvä olo. Avantouinti?Ratsastus?Kasvonaamio?jalkakylpy?Hauska kirja?Musiikki?Tanssi?Venyttely?Lumisota?
Mun oma elämä alkaa palailla uomiinsa. Olen keksinyt ilon ja vaatinut itseltäni paljon. Olisin halunnut jäädä katkeraan pesääni loppuiäkseni, mutta tulin sieltä ulos. Voimia meille!
Kiitos kannustavista sanoistasi.En ole töissä, olen työtön ollut pian 2 ja puoli vuotta. Yksi ystävä minulla on, mutta emme ole kovin usein yhteyksissä. Eilen hän oli kyläilemässä meillä. Se piristi kun sai edes jonkun käymään. Minun aikaisemmat ystäväni asuvat kauempana ja heillä on jo oma elämänsä ja omat uudet ystävänsä. Heihin ei ole tullut pidettyä yhteyttä sen jälkeen kun muutin pois kotipaikkakunnaltani. Kysyit lääkityksestä, ei ole lääkitystä. Olen joskus ajatellu että oliskohan niistä apua. En ole hyväksynyt näitä kuolemia, tuntuu kuin vajoaisi vain yhä syvemmälle, paha olo lisääntyy ja tekee mieli huutaa..... Tämä vaikuttaa varmasti myös minun avomieheni ja lapsemme elämään, kun olen maassa ja todella usein huonolla tuulella. Olisi kiva lähetellä sähköpostia sun kanssa, osaat piristää viesteilläsi.
Hei Liisa
Tiedän tasan tarkkaan, miltä sinusta tuntuu.
Oma masennukseni on kestänyt kohta 10 vuotta (ja olen vasta alle 30-vuotias) Tänä aikana olen lihonnut parhaimmillaan 40 kiloa!! Minulla on ollut todella paljon vastoinkäymisiä ja olen syönyt suruuni.
Olen ollut myös lääkityksellä tämän 10 vuoden ajan ja käynyt terapiassa. Masennuslääkkeet saattavat lähinnä lihottaa.
Noin vuosi sitten minulla kaikki vain jotenkin "naksahti paikoilleen" ja tajusin, että minun on itse noustava kuopasta ylös, kukaan ei minua väkisin sieltä nosta. Tämän oivalluksen jälkeen on elämäni ollut helpompaa. Tosin tähän saattaa vaikuttaa se, että minulle löytyi vihdoinkin oikeanlainen lääkitys. Tuosta oivalluksestani lähtien olen laihtunut jo lähemmäksi 15 kiloa ja lähes huomaamatta.
Jos haluat kirjoittaa tai vaihtaa kokemuksia, kirjoittaa saa osoitteeseen [email protected]
Minäkin olen lihonut varmaan yli 20 kiloa. Ensin rupesin feministiksi ja kyseenalaistin koko laihuuden ihannoinnin ja aloin elää vapaasti niinkuin minua huvittaa.
Sitten aloin syödä masislääkkeitä, niistä varmaan tuli hieman alle 10 kiloa.
Ja aloin seurustelemaan. Mieheni tykkää ravintoloista ja kokkaamisesta..joten siitä sitten vielä lisää painoa.
Suosittelen tosiaankin kokeilemaan masennuslääkitystä, jos lääkäri niitä sinulle ehdottaa. Et mene niistä "sekaisin" tai muutu luonteeltasi vieraaksi- ne vain helpottavat ja palauttavat elämänilon. Sen jälkeen kun masennus hellittää, voit ajatella urheilua tai elämäntaparemonttia.
Itse en olisi enää elossa ilman lääkkeitä. Pahinta mitä niistä sinulle voi tulla, on että ne toimivat, sivuvaikutukset ovat harvinaisia.