ja hyväksyt minut sellaisena, kuin olen. Mutta ylpeytesi estää yhteenkuuluvuuden. Se on se kulmakivi, minkä vuoksi taistelet omia tunteitasi vastaan, eli et hyväksy niitä. Tunnen sinua kohtaan samaa intohimoa, mutta jätän nämä tunteet, että sinä saat elämääsi rauhan. Näin on molemmille parempi. Mitä jää? Intohimo, jonka puramme kanssaihmisiimme kuvitellessamme toisemme. Unohdammeko toisemme? Emme tosiaankaan.
Periaatteessa olet minun, nainen
Rakastuneeltamieheltä
351240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
täysin kartalla, kuka on kuka
https://www.youtube.com/watch?v=CqOCSvFC7do
Haluaisin kovasti tutustua.
En koe itseäni kovinkaan ylpeäksi vaan epäonnistuneeksi sairauteni kanssa. Mutta siinä olet oikeassa, että tälle pitää tulla loppu... kaikkien kannalta hyvä päätös. :)
Hyväksyn sinut.
Olet rakas.
Ylpeyttä en tunnista.
Tunteeni tunnistan enkä kiellä.
Tunteeni ailahtelevat ilman yhteyttä.
Silti sinä aina vaan minussa.
<3
Unohda jos se helpottaa
Kyllä mä tunteeni hyväksyn
No ei ollut mulle, ei ole ylpeyttä.
Sanon nyt tänne, että en ole ketään miestä kohtaan tuntenut tälläistä himoa. Mutta on tässä paljon muutakin. Pakenen sillä uskon ettet lopulta hyväksyisi minua. Pelkään koska tunnen niin vahvasti. Enkä usko hänen tuntevan samoin, vaikka osoittaakin kiinnostusta. Koen jotain yhteenkuuluvuutta kanssasi,vaikka emme tunne vielä niin hyvin.
Sekoitus ylpeyttä ja haavoittuvaa. Sekava sekoitus kaikkea. Silti omistan todella pysyviä ärsyttäviä piirteitä.
ärsyttäviä? ylpeyshän on vaan ulkokuorta ni ei taida tuntea kovin hyvin ja kaikki ihmiset on perushaavoittuvia :)
oletko nainen?
en taida tietää oonko..
Meneekö minkänimiselle naiselle? Edes eka kirjain auttaisi..
Ei osu, olen hänen..
Ylpeyteni ei estä tunteitani häneen vaan se etten tiedä mitä hän tuntee.
En tiedä enää miten lähestyisin, kaikkea olen yrittänyt.
Haluan että hän haluaa minut kuten minä hänet..
Olen ujo, epävarma..
Ei hän ole koskaan tunteistaan puhunut..
Mistä siis tiedän..
Jos et puhu hänelle, olette sitten erillään ja muistelette toisianne kun rakastelette muita..
Miksi ei vaan voi laittaa nimeä kenelle kirjoittaa silloin kun se on osoitettu jollekin tietylle henkilölle...
Laura Närhi: Olet mulle se
No minäpäs kuuntelen.
Kuunneltu ;)
Ei ylpeys, mutta molemmin puoleinen epävarmuus? Niin, myös puoleltasi....
Pelkään tunteitani. Ne tekevät minusta haavoittuvan. En hyväksy haavoittuvaisuutta itsessäni. Haluan sinut silti, vaikka annankin ymmärtää muuta.
En ap mutta samaistun naisena tähän ihan täysin!
Niinpä niin. Miksi sä teet niin, kun kumminkin haluat? Eihän tunteita saa pelätä, Ne on osa sinua. Haavoitat itseäsi pahemmin, jos kiellät tunteesi. En tiedä tilannettasi, joten en voi alkaa neuvomaan sinua enempää. Tee just, niinkuin sydämesi sanoo.
Joskus kannattaa kyllä tehdä jotain ihan muuta kuin mitä sydän sanoo, se on ihan tervettä järjenkäyttöä ja itsesuojeluvaistoa se...
JA se ei ole tunteiden kieltämistä vaan rohkeutta elää niiden kanssa...
Ehkä, mutta missä menee raja?
Sehän riippuu ihan ihmisestä missä se oma raja menee, vai onko mitään rajaa 😄... Kyllä sen sitten tietää...
En pidä tästä viestistä. Toivottavasti ei ole mulle, koska se ei ole ylpeyteni joka estää yhteenkuuluvuuden yhden upean miehen kanssa, vaan muu seikka...
Tämä aloitus särähti joiltain osin korvaani. Väität, että hänen ylpeytensä estää teitä olemasta yhdessä ja haluat heittää "hanskat tiskiin", vaikka tunteita on ja ne välittyvät kirjoituksesta.
Olisiko siis aloittajan syytä nöyrtyä ja ottaa yhteyttä kaivattuunsa tilanteen selvittämiseksi? Tällä palstalla tunteiden pyörittely ja hyvästien harkinta on yhtä tyhjän kanssa. Vain se, mikä tapahtuu oikeassa elämässä, merkitsee silloin, kun on tunteet.
oletkos kuullut nuo asiat naiselta suoraan, vai onko kysymys vain omista oletuksistas, toiveunistas?
Sillä ylpedellä satutat sitä toista sanoinkuvaamattomasti, joten miten se olikaan sen rakkauden kanssa. Sitä ei silloin ole.
Mitä tekisit, jos tietäisit naisen olevan rakastunut sinuun, mutta ei ujouttaan, tai jotain muuta uskalla sanoa sitä ääneen, tai näyttää sitä, vaan pakenee minkä ehtii?
Minä naisena toivon, että mies tulisi ja ottaisi mukaansa sanomatta sanaakaan...
Samaistun täysin ajatuksiisi! Pitäkäähän miehet tämä vaihtoehto naisen käytökselle mielessänne.
Ja lisäyksenä vielä, että nainen voi olla hyvin ujo kertomaan/osoittamaan ihastuksen tunteitaan vaikka nainen muuten vaikuttaisikin siltä ettei ole lainkaan ujo. :)
"vaikka nainen muuten vaikuttaisikin siltä ettei ole lainkaan ujo. :) "
Aivan!
Hah.
Periaate. Mutta EI käytäntö.
Monet asiat on periaatteessa/teoriassa jotain ja käytännössä ihan muuta.
Jompi kumpi on unohdettava että homma toimii.
Minä päätin unohtaa periaatteen ja teorian. Mun elämä on käytännössä.
Onneksi en ehtinyt kertoa tunteistani sinulle, "rakastunut" mies.