Lemmenjoki, hiihtourat autiotuville

Eiköhön olisi parempi mennä vaikka leville, on jalkakäytävät jos ei halua umpisessa mennä.

Miehekkään machou asenne: jos ei halua tehdä kaikkea vaikeimman kautta, niin sitten ei ole lainkaan tervetullut. "Miehille, jotka kulkevat omia polkujaan" ym. schaibaa.

Ääh, onko siellä niitä kelkkauria autiotupien välillä vai eikö siellä ole?

"Umpihangessa taas en aio suunnistaa. "
Autiotuvat ovat enimmäkseen erämaissa, miksi kenenkään pitäisi tehdä kellekään koneella tietä erämaahan? Hyviä teitä on maa täynnä ja niitä voi kaikki käyttää. Jos on liikuntaesteinen niin asia on vähän eri ja hyviä autiotupia on myös lähempänä autoteitä.

Ei siinäkään ollut minun pointtini mennyt koteloon. "Kone.. tie... liikuntaesteinen..." Huhhuh, aika överiksi menee.

Pahimmalla mahdollisella tavalla päättyneitä eksymistapauksia sattuu myös kaikkein kokeneimmille ja niistä uutisoidaan, niin että kyllä se vain on kovimpien umpihankipuskijoidenkin myönnettävä, että se moottorikelkkaura autiomajojen välillä (kuten Saariselällä) säästää niin vaeltajan kuin viranomaisetkin monelta murheelta.

Hiihtokunnosta se ei minulla jää kiinni, mutta se ei tässä ollut se pointti. Pointti oli umpihangessa suunnistamisen ainoana oikeana pitämisen älyttömyys.

Mainituissa menehtymisissä suurin syy on yleensä ollut vaeltajan oma jääräpäisyys...

Haluat "väljemmillä vesillä" oleville tuville, mutta urat pitäisi olla. Siinä on ylipääsemätön ristiriita. Saariselän lähitupien välit pääsee maaliskuussa kulkemaan vaikka lenkkareilla, mutta esimerkeiksi mainitsemille tuville joutuu varmasti kulkemaan umpista. Kuten mainitsit, Kultahaminaan ja keskeisille kulta-alueille on yleensä kantava jälki, mutta sitten eteenpäin...

Avotunturissa ja -suolla hanki yleensä kantaa maaliskuussa, mutta jokilaaksoissa ja outamailla saattaa olla hyvinkin pehmeää. Yleensä tuville joku jälki jostain suunnasta tulee, mutta sattuuko se sinun reitille? Nuo mainitsemasi tuvat ovat kovin hajallaan korkeiden tunturiselänteiden eri puolilla, joten samalle reissulle ne sopii hyvin huonosti, ja varma on ettei niiden välillä ainakaan latuja ole.

Ota huomioon, että kunnon lumituisku peittää ne hyvätkin jäljet näkymättömiin parissa tunnissa, joten pelkästään latujen ja kelkanjälkien varaan ei kannata laskea. Siinä on sitten todellinen vaara eksyä, kun luulee olevansa kämpälle vievällä jäljellä, mutta poromies onkin yllättäen kurvannut ihan outoon suuntaan. Ja tietysti suksivalinta on vaelluksen suunnittelussa aivan keskeisessä osassa.

Jos haluat varmasti kulkea tallatulla uralla lienee Hetta-Pallas tms reitti sopiva, mutta ne väljemmät vedet saattaa jäädä haaveeksi.

Mielestäni on varsin luonnollista, että yrittää selvittää mahdollisia kelkkauria ja niiden kulkureittejä. Kelkkauran suunnan näkee alustavasti kompassista eli että meneekö suurin piirtein sinne päin minne on menossa. Ja jos on hiukan kartanlukutaitoa, niin karttaa seuraamalla voi päätellä, mennäänkö oikein. Helppoa homma on, jos on käytettävissä gps-laite, jossa on alueen kartta. Pelkillä koordinaateillakin selviää, jos osaa siirtää koordinaatit paperikartalle.

Mutta varoitukset lumisateista ja urien häviämisestä kannattaa ottaa tosissaan. Ja varutua siihen, että hiihtonopeus voi olla 0,5 km tunnissa. Eli on mahdollista, että joutuu yöpymään ulkosalla. Mutta jos on matkassa saha tai kirves, niin kyllä niillä aikaansaa tulet, jotka pitävät lämpimänä yön yli vaikka ei olisi telttaa mukana.

Eli matkaan vaan. Kyllä umpihankimaastossakin pärjää, jos on normaalikuntoinen ihminen. Mutta gps mukaan, jos epäilee suunnistustaitojensa riittävyyttä.

Mitäs mieltä ollaan tästä kartasta? Mainostavat mukana olevan polemisoidut moottorikelkkareititkin.

https://www.vaeltajankauppa.fi/epages/vaeltajankauppa.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2015021603/Products/663238

Moottorikelkkareittejä ei onneksi ole kansallispuistoissa. Ne ovat huollettuja reittejä lähinnä harrastelijakelkkailijoiden käyttöön. Niiden käytöstä moottorikelkalla täytyy maksaa ns uralupa. Kansallispuistoissa on lupa ajaa moottorikelkalla vain poromiehillä poronhoitotöissä, virkamiehillä virantoimituksessa (poliisi, rajavartija, tulli) ja tietysti puiston henkilökunnalla. Ilmeisesti Lemmenjoen kansallispuistossa on alueella vakituisesti asuvilla kullankaivajilla poikkeuslupia.

Tavallisen vaeltajan on siis tultava toimeen omin voimin, joko satunnaisesti eteen sattuvalla uralla tai puhtaalla lumella. Ja kuten edellä on mainittu on hyvä varautua yöpymään ulkona, eli jokin majoite mukaan ja kunnon alusta ja pussi.

Jos tuntuu mahdottomalta hyväksyä talvisia olosuhteita erämaassa, on parempi pysyä kylien läheisyydessä.

Puiston henkilökunnan ajourista saat tietoa puiston henkilökunnalta. Miksi kyselet, jos kaikki asialliset vastaukset ovat mielestäsi pelkkää inttämistä. Ja sinähän kysyit Lemmenjoen karttaan merkityistä moottorikelkkaurista ja sait Gumbelta vastauksen.
Ehkä hieman ystävällisemmällä asenteella saisit asiallisia vastauksia.

Kyselit kelkkaurista Lemmenjoen puistossa ja karttaan merkityistä kelkkareiteistä.
Laitoin puistossa kelkkailuun oikeuttavia ryhmiä esille siksi, että voit kysellä missä ajelevat kelkoillaan. Poiston henkilökunnalta saat tietysti tietoa heidän huoltoreiteistä. Sallivaaran paliskunta tietää poromiesten käyttämistä urista. Puiston länsiosassa, esim
Vaskolompolon suunnalla liikkuu rajamiehiä, jotka tietävät omat reittinsä.

Jos todella aiot tehdä pitkän vaelluksen mahdollisimman paljon uria hyödyntäen, kannattaa kysellä reiteistä useammalta alueella liikkuvalta ryhmältä. Siksi listasin useampia ryhmiä vastaukseeni, että urat sinulle aukenisi.

Milläs pyydät apua koska kännykät ei pääsääntöisesti toimi syrjäseuduilla!!!

Satelliittipuhelimella, joita voi ostaa tai sitten vuokrata reissun ajaksi. Halpa henkivakuutus, varsinkin jos on yksin liikkeellä. Kännykätkin yleensä saa yhteyden, jos on mahdollista kiivetä jollekin tunturille. Mutta loukkaantuneenahan se ei onnistu.

Kansallispuistojen huoltoajot moottorikelkoilla lienevät sellaisia ettei niistä muuta tietoa anneta kuin että saattaa mennä. Ja hyvä näin. Eli lähtökohtaisesti tilanne on niin, että ura saattaa mennä kämpältä toiselle mutta varmaa se ei ole.

Jos taas joku poromies kelkallaan ajelee, niin sellaisen kelkan suunnasta ei koskaan voi olla mitään varmuutta.

Vaadin reitit aukaisun minulle talvilomaviikolla. Ja haluan Tsarmitunturin erämaahan. Tarvittaessa maksan. Toivon ilmaista uraa

Minä vaadin näitä uria myös kesäksi. Miksi niitä pidetään hiihtokelpoisina vain talvella, kysyn vaan. Ei ole oikein se semmoinen.

Harkitsen syytteen nostamista mikäli eivät voi ajaa moottorikelkka uraa Lemmenjoella. Erämaa osassa se on meinaan hengenvaara jos ei uraa ole. Upottavaa hankea. Ja tuo kesä juttu ed. Oli hyvä avaus. Monasti on lunta kesäkuussakin. Viime talvena olin jäädä erämaahan kun upotti aivan vietävästi

HIIHTOURAT ON A V A T T A V A JA perille asti. Tuo on jo turvallisuuskysymys. Haloo, metsähallitus

Hauska ajatus...erämaahan avattava koneella väyliä että pystyy kulkemaan ERÄMAASSA.

Ummessa olkohon.