Zen ja kuinka sitä tulisi oppia

Pahoittelen virhettä lähettämisessä, lähetti saman keskusteluviestin useampaan kertaan.

Bodhidharman esimerkki on "valaiseva". Zen on yksi buddhalaisuuden muoto, jossa pyritään yhtäkkiseen muutokseen ihmisessä, ei niinkään pitkään kehitykseen kohti jotain myöhemmin tajuttavaa. Asia on tajuttava nyt, tai ei ollenkaan. New Yorkissa oli aikoinaan munkki, joka tiivisti asian ehkä karkeasti, mutta ymmärrettävästi:

Buddhalaisuus on yleensä sitä, että pidätetään pierua iltayhdeksään asti ja päästetään vasta sitten vaimea tuhnu. Zenissä ei pidätetä ollenkaan vaan päästetään pieru saman tien. Ja se pieru kaataa vaikka vuoren.

Hienoa kuvailua, itsekin olen huomannut, että Zenissä on tärkeintä äkillinen valaistuminen, satori, kensho, tai millä nimellä sitä halutaankaan kutsua. Zenissä on tärkeää hetkessä eläminen, ja syy-seuraussuhteiden (Karman lain) tunteminen, valaistunut ihminen on yhtä syy- ja seuraussuhteidensa kanssa. Itse harrastan zazenia päivittäin, valaistuakseni, ja ajattelin kohta käydä taas istumaan. :-)

Chanin ainoa periaate on wu wei (ei ponnistusta) eli muinaisen tien seuraaminen. Näin 2000- luvun ihmisenä voin sanoa, että se tarkoittaa geenien ohjaileman käyttäytymisemme hyväksymistä sellaisenaan.

Rosebud- kirjakaupasta, stadista kannattaa ostaa vaikkapa Chuangtse - Joutilaan Vaelluksesta tai Hanshan - Kylmä Vuori (runoteos). Laozin Dao De Jing on kaiken perusta, mutta osittain vaikeaselkoinen.

Japanin Zen on kiinalaisen filosofisen taolaisuuden muoto, johon liittyy epäterveitä, taikauskoisia piirteitä. Tälläisiä ovat mm. buddhalaisuudesta tullut muodollinen meditaatio, karma, koan. luostarilaitos ja ennen kaikkea myytti valaistumisen saavuttamisesta. Valaistumista ei tarvitse saavuttaa, sillä kaikki ovat jo valastuneita.

Jos haluaa japanilaista chania lukea, niin suosittelen Ryokan - Suuri Hupsu. Se on Hanshanin Kylmä Vuori- teoksen japanilainen vastine.

Zen on taito kakkia niin ettei peräpukamat ratkea.