KOULUN TYÖILMAPIIRI

Eikä varmaankaan ole ainut paikka, jossa työntekijää kiusataan. Kyl tämmösiin asioihin pitäisi puuttua kovalla kädellä.

Toi sama koulujen opettajiin, työtovereiden ja esimiesten taholta kohdistunut työpaikkakiusaamista käsittelevä kirjoitus taisi olla viime sunnuntain Keskisuomalaisellakin. Ikävä asia että tällaisia typeryksiä mahtuu koulumaailmaankin.

Eräällä Poken ammattikoululla ainakin on ollut ongelmia työilmapiirin suhteen miltei koko koulun historian ajan. Siellä on kiusattu erästäkin opettajana ollutta henkilöä suorastaan käsittämättömällä tavoin. Toivottavasti ei satu kiusaajien omiin nilkkoihin.

Erään ammatillisen oppilaitoksen useita, kokeneita ja osaavia opettajia irtisanottiin tosi törkeällä- ja epäasiallisella tavalla. Joku väärin perustein erotettu opettaja riitautti erottamisensa, yrittäessään hakea oikeutta epäasialliselle kohtelulleen. Opettajan vastainen käräjäoikeuden päätös perustui prosessuaaliseen totuuteen, joka ei vastannut ko. tapauksessa lähimainkaan aineellista totuutta.

Erottamisprosessien pääpäsmärinä toimineelle koulutusjohtalle oli tehty ilmeisesti jonkinsortin omantunnon ohitusleikkaus, jota edesauttoi häntä sepittämään perättömiä juttuja erotetusta opettajasta ja saamaan tällätavoin muun johdon taakseen. Hujattomat oppilaat aivopestiin ja usutettiin opettajan kimppuun nimilistojen ja väärien todistusten kera. Tässä esimerkki siitä, kuinka väärin voi käydä yksinäiselle opettajalle elävässä elämässä.

Jos koulumaailmassa esimies on narsisti, niin onhan siinä alaisella tosi tukalat oltavat.

Viitasaaren ammattikoululla ol ollunna sisäilimaongelmia, jonka vuoksi monet henkilökuntaan kuuluvat työntekijät ol oireillu, kuka milläkin tavoin. Suuremmin ongelmaa tutkimatta Äänekoskelta Viitasaaren koululla kerran viikossa kulukenut herra suuri ja kaikkitietävä johtaja ol syyllistänyt ensimäisenä naisopettajia keittiön epäsiisteydestä. Keittiön hellan alla olevista leivänmurusista johtui hänen mukaansa koulun sisäilimaongelmat. Sitte ol tutkittu asiantuntijan toimesta ko. sisäilimaongelmia, joiden aiheuttajiksi selvisi mm. rakennuksen ulkoseinien alaosien kosteusvauriot. Kosteusvaurioita ol korjattu sisäpintojen tiivistyskorjauksilla.

Viitasarella kokeneita, useiden kymmenien vuosien kokemuksen omaavia liikenneopettajia potkittiin pellolle ja otettiin kokemattomampia tilalle. Kokemattomammat ovat halvempia oppilaitoksen palkattavaksi. Eräälle liikenneopettajalle oli kuulemani mukaan sanottu esimiehen taholta päättäjäistilaisuuden-/ suvivirren veisaamisen jälkeen, että syksyllä hommat eivät jatku. Eiköhän yhtään myöhemmin olisi voitu kertoa että työt eivät jatku syksyllä-eikö tosiaankaan?

Pokella on kautta aikain otettu joku henkilökuntaan kuuluvista silmätikuksi. Heitä on kiusattu mitä räikeimmin ja loputtomiin. Kaikilla kiusatuiksi tulleilla näyttäisi olevan yhteisenä tekijän se, että he ovat menestyneet kohtalaisen hyvin elämässään. Kuinkahan olisi kateellisten kiusaajien toimeentulon laita elleivät saisi notkua suojatyöpaikoissaan? Sen vielä jotenkin ymmärrän että hujattomat oppilaat kiusaavat toisiaan, mutta sitä en ymmärrä että aikuiset, kasvatusalan työtehtävissä toimivat ihmiset kiusaavat toisia työyhteisön jäseniä. Usein pikkupomo on se pahin piru.

Kateushan se on pienten paikkakuntien riesa. Tuskin Viitasaari ainut paikka on missä kateuden piru rehottaa... Ja sinun kannattaa muistaa, että "hyvää puuta haukutaan". Ei kukaan katehdi huonosti menestyvää ihmistä, joten ole tyytyväinen saamaasi huomion osoitukseen. Kateelliset ihmiset näkevät sinussa sellaista hyvää jota heiltä itseltään puuttuu.

Kysyin kun kävin työssäoppijoita valvomassa, niin paikalliset sinut tuntevat kertoivat että teillä on ollu kotona yli 20 lehmää ja meillä on pärjätty kahdella lehmällä. Satanan kapitalisti vielä koululle tulit töihin. Kadehdin sua nii pirusti.

Tuollainen työpaikka kadehtiminen koituu lopulta syyttömien oppilaiden ja kadehtijoiden omiksi vahingoiksi.

140 000 suomalaista kokee tulevansa kiusatuksi työpaikallaan joka päivä.
Tämä tarkoittaa 30 miljoonaa pahoinvoivaa ja alituottavaa työpäivää vuodessa. Kun
mukaan laskee lähipiirin, kärsimys kasvaa moninkertaisesti. Miljardeja poissa
kansantaloutemme alimmalta riviltä menetettynä työaikana, luovuudesta ja
terveydestä puhumattakaan. Myös poissaolot ja asian selvittely aiheuttavat
kustannuksia.

Tällaista jälkeä narsistit saavat aikaan ja heitä löytyy koulujen työyhteisöistä, niinkuin edellä olevista kirjoituksista on luettavissa.

Ei uskoisi, että koulun työyhteisössä tapahtuu toisiin työntekijöihin kohdistuvaa kiusaamista. Mutta pakko kait uskoa, vaikkei tää mikään uskonasia olekkaan...

Eräässä Poken työyhteisössä menneinä vuosina mm. kateuden aikaansaama epäasiallinen käytös, esimiehen ja eräiden työtovereiden taholta on näkynyt monin eri tavoin työyhteisön jäsenenä toimineeseen opettajaan kohdistuneena törkeänä kiusaamisena.

Suorastaan käsittämätöntä, että nuoria kasvattavat ja kouluttavat sellaiset henkilöt joilla oma elämänhallinta on suorastaan retuperällä. Lopputulos joka heijastuu myös oppilaisiin lienee helppo arvata.

Käsitykseni mukaan ainakin harvaan asutuilla alueilla ammattikouluihin pääsee niin oppilaiksi, kuin opettajiksikin melkeimpä kaikki "kanaa viisaammat kaksjalkaiset". Tosiasia on, että oppilasaines väheneen vuosi vuodelta. Vanhemmilla opettajilla saattaa olla aikoinaan suoritettuna joku kyseiseen tehtävään pätevyyden antava kelpokoulutus tai lieneekö aina välttämäti edes sitäkään. Kuinka ne ammatillisesta koulutuksesta säädetyssä laissa säädetyn pätevyysvaatimuksen täyttävät paperit on loppupelissä asianomaiselle opettajalle kirjoittanutkaan. Siis kuka on fyysisesti kirjoittanut...ei välttämättä hän jonka nimi lukee todistuksessa. Tiedän tapauksia että joku tuttava, toimistosihteeri tai jopa oppilas olisi näitä pätevyyteen oikeuttavia papereita kirjoitelleet. Hyvä tietysti, jos jollakulla on kykyjä delegoida asioita toisille, mutta jotain olisi mielestäni toki hyvä tehdä itsekin työssä menestymistä ajatellen. Em. todellisuuteen pohjautuvaan kertomaan perustuen, lopputuleman voi itsekukin päätellä.

Mutta menenpä itse varsinaiseen asiaan. Nyt taas näyttää mediassa ja viimeisimmissä tv-uutisissa keskustelu seksuaalisesta häirinnästä työyhteisöissä ylittäneen uutiskynnyksen. Osa lienee varmaan aiheellista puhetta, mutta omakohtaiseen kokemukseeni ja aiheettomien syytösten uhriksi joutuneen kokemuksiin perustuen, osassa syytöksiä lienee mielenterveydellisten häiriöiden mukanaan tuomaa vainoharhaisuutta ja mitä luulosairautta lieneekään-en tiedä.

Kirjoitan tätä kirjoitusta todella itseäni henkisesti raskaasti koskettaneiden ja aiheettomien syytösten uhriksi ja työpaikka kiusatuksi jouduttuani. Minua syytettiin erään ammatillisen oppilaitoksen työyhteisössä aiheettomasti mm. naisten lähentelyistä. Itse luokittelin perättömät syytökset tavanomaisiksi mielialahäiriöisten puheiksi ja luuloharhoiksi. Kieltämättä, vaikka itse tiesin ja tunsin sisimmässäni ko. syytökset aiheettomiksi, koin ne henkisesti raskaina. Henkistä kuormittavuutta lisäsi se että perättömät huhut levisivät ikävällä tavalla kulovalkean tavoin toisiin työyhteisöihin ja oppilaitoksen ulkopuolisille tahoille. Työskentelin muutoinkin jaksamisen äärirajoilla opettaen monen vuosikurssin opiskelijoita samanaikaisesti, joista syistä olin oikeesti väsynyt. Iltaisin töistä tullessani tunsin omakohtaisesti kuinka hyvän fyysisen kunnon omaavana henkilönä "takkini oli perusteellisen tyhjä". Aiheettomien syytösten pelossa jouduin välttelemään päivittäin kaikenlaista työtehtäviin liittyvää yhteistyötä ko. työpaikalla. Jouduin välttelemään jopa yhteisiä, mielestäni työyhteisön kannalta tärkeitä sosiaalisia kahvihetkiä työyhteisööni kuuluvien naisten pöydässä. Pelkäsin joutuvani aiheettomien lähentely syytösten kohteeksi. Minulla oli olemassa oma fiksu, filmaattinen, akateemisesti koulutettu ja ennenkaikkea rakastamani tyttöystävä. Kaikin puolin- ja täysin järjen vastaistahan minun olisi ollut edes ajatella muiden naisten lähentelemistä.

Mitään tukea en saanut esimiehentäni, vaikka kerroi olevani avun ja esimieheni tuoen tarpeessa ja väsynyt kiusaamisen kohteeksi joutuessani. Eräs vanhempi mieskolleegani sai kohtalaisen järjestyksen pysymään työpaikalla, josta olen hänelle iki kiitollinen. Hänen jäätyä eläkkeelle ja poistuttuaan työyhteisöstä tilanne riistäytyi käsistä.

Mikäli minulle on suotu elonpäiviä, niin suunnitelmissa on kirjoittaa kirja, joka käsittelee ko. työyhteisöä ja ennenkaikkea sitä opettajuutta kiusatuksi tulleen opettajan näkökulmasta. Jospa se avaisi näköaloja opettajan työtä ajatellen ja jopa edistäisi työyhteisöhenkeä, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja jaksamista. Kirjan nimi voisi olla vaikka nimimerkinomainen.

Ennenvanahaa ol isot määrät jätkiä tukkikämpillä ja eikä siellä ollu tuommone tulehtunu ilimapiiri ku nykyaijan kouluissa.

Väittäisin että tällähetkellä uutisten pääotsikoiden keskustelunaiheeksi nostettu työpaikkojen lähentely keskustelu on ainakin osittain työntekijöihin kohdistuvaan kiusaamista ja sitä pahinta paskaa jota ihmisen mielikuvitus voi korvien välissä tuottaa ja suustaan ulos päästää. Ihmettelen kuinka yleensäkin koululuyhteisössä itseni tavoin voi joutus tällaisten syytösten uhriksi ilman pienintäkään syytöksen aihetta.

Tiedän kokemuksesta miltä tuntuu joutua ko. lähentelyasioissa täysin syyttömänä syytettyjen penkille-kamalaa-törkeää-loukkaavaa-tahallista kiusaamistako? Luulosairaudella lienee merkittävä osuus asiaan . Minulla ei ole ollut- ja tuskin tulee koskaan olemaankaankoskaan edes mitään tarvetta lähennellä vieraita naisia. Ei ole siis pienintäkään halua eikä tarvetta lähentelyille! Saatikka sitten naimisissa olevaa, ylipainoista ja muutoinkin kaikin puolin epämiellyttävää akkaa jolla oli suuta enemmän kuin variksella persettä....hyi hele... Järjen- ja oikeudellisen tajuni vastaistahan se olisi muutoinkin. Sitäpaitsi minulla kun EI ole ollut pienintäkään tarvetta lähennellä ketään... Naisia on ollut tulossa vaikka joka sormelle, niin että rumimpia olen joutunut hätistelemään pois ympäriltäni.

Eräs samaan työyhteisöön kuulunut-, nyt jo eläkkeellä oleva mies kyllä halaili jatkuvasti, miltei päivittäin saman työyhteisön naisia ja jopa suutelikin yleiseti erästä leidiä pikkujouluillassa, alkoholin rohkaisemana tanssiessaan kylläkin, ilman että hän olisi saanut siitä mitään lähentely syytöksiä.

Seuraavassa eräästä tekstistä osittain lainaamani kirjoitus, joka mielestäni sopii hyvin etenkin erääseen Pohjoisen Keski-Suomen toisen asteen oppilaitoksen työyhteisöön. Koulu on työpaikka, jossa olen itse monen muun tavoin nähnyt, että kiusaamista pidetään yhtenä vaikeimmista asioista käsitellä. Johtavassa asemassa olevien henkilöiden, etenkin jos heillä sattuu olemaan ns. "kauluksessa heikosti natsoja" on liityttävä kiusaajien joukkueeseen, oman nahkansa säilyttämiseksi. Tämä on koettu ja nähty, ikävä tosiasia. En käy tässä käsittelemään tarkemmin asioita ja epäkohtia. Kateudella lienee hyvin suuri merkitys työyhteisössä vallinneeseen pahoinvointiin.

Yleensä kiusaaminen jää piiloon ja kiusattu jää yksin murheidensa kanssa. Väsymys, turtumus ja lopulta luovuttaminen on ilmeistä. Inhimillinen murhenäytelmä on menetys jo itsessään, mutta eniten häviää yritys, joka menettää rahaa ja osaamistaan, sekä antaa myrkyn jatkaa leviämistään. On monia syitä miksi tähän vaikeaan aiheeseen ei puututa. Asian ei kuitenkaan tarvitse olla näin.

”Kun ihmisiltä kysytään, että kiusataanko teillä, niin moni sen kieltää. Mutta kun kysytään, että puhutaanko teillä ihmisistä heidän selkänsä takana, alkaa vaikea kiemurtelu. Juuri tuo kun on sitä työpaikkakiusaamista.”

Työpaikoilla on maine siinä missä ihmisillä. Töissä joko tehdään yhteistyötä ja osataan tulla toimeen tai sitten ei. Siellä missä ongelmia osataan hoitaa ja keskustelutaidot ovat kunniassa, kiusataan vähemmän. Koska sille ei anneta sijaa. Tämä on tietysti jotain, mikä opitaan yhdessä.

Hyvä fiilis on siis se, jolla ohjataan jaksamista. Työpaikoilla kun tupataan hyväksymään sitä, mitä ollaan valmiita sietämään. Jos tapana on ollut pyyhkiä ongelmat maton alle, niin ihmisten omatunto ei voi olla puhdas. Jos omatunto ei kolkuta, on meillä kasvava ongelma. Kun omasta käytöksestä ei voi olla ylpeä, se murentaa itsetuntoa ja saa epäilemään omia kykyjään. Tuosta seuraa välttelyn, itsesuojelun ja kiertelyn kehä, joka tulee katkaista. Henkilöstön yleiskäytös toisiamme kohtaan muodostaa sisäisen mielikuvan työpaikan hyvyydestä jokaisen sydämeen. Tämä heijastuu työskentelyyn, vuorovaikutukseen ja kanssakäymisen tapoihin kaikilla tasoilla.

Tuossa oli edellä hyvä kirjoitus, kiitos!

Olen kuullut että Viitasaarella on kiusattu ja valehdeltu syyttömän opettajan pääksi kaikkea mahdollista ja mahdottomalta kuulostavaa. Kateus, ilkeys ja eripura noissa pienissä paikoissa alkaa näkyä mm. väestökatona.

Ei uskoisi kuinka paljon koulumaailmassa on heittareita töissä.