miun elämä ei oo mitään mikäs pitäs miut täällä, ei ystäviä, ei töitä, ei perhettä, olen vain niin yksin aina..mutta jos olen ihmisten kanssa jokainen hetki ahdistaa, en saa henkeä ja ahdistus nousee ja pakko vain päästä pois, en ansaitse kun vaan yksin olon..
kävin lääkärissä kun psykologi pakotti se oli mukana, eipä siitä muuta kun lisättiin lääkettä, eli ei mitään eroa..en kai ansaitse mitään muuta, se on miun menneisyyden takia,teen aina kaiken väärin..elossa ja ahdistunut.en jaksa enää pitkään tätä, itsemurha kuullostaa niin kivalta
kävin lääkärissä kun psykologi pakotti se oli mukana, eipä siitä muuta kun lisättiin lääkettä, eli ei mitään eroa..en kai ansaitse mitään muuta, se on miun menneisyyden takia,teen aina kaiken väärin..elossa ja ahdistunut.en jaksa enää pitkään tätä, itsemurha kuullostaa niin kivalta
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oletko kirjoitellut aikaisemmin näillä palstoilla. Onko elämässäsi sattunut rankkoja juttuja joita ei ole käsitelty? Koulukiusaamista, seksuaalista väkivaltaa, kotiongelmia, ym.
Muistan kun hän puhui seksuaalisesta väkivallasta. Se on ikävää. Se aiheuttaa monen (yleensä naisen) mielisairauden. Laukaisee huonot geenit.
Ei sinua täällä kukaan kaipaa.
Mene uudelleen lääkäriin. Kerro, että et pärjää enää masennuksen kanssa ja vaikka että itsemurha tuntuu hyvältä vaihtoehdolta - tai vaikka liioittele, sano, että haluat tappaa itsesi, koeta saada hoitoa. Ja sitten - usko, että vielä joskus voit hyvin ja olet onnellinen, niin moni muukin on selvinnyt pahastakin masennuksesta ja voi sen jälkeen hyvin ja nauttii elämästään.
Jos ainoa syy elää olisi työ, ystävät taikka perhe, valtaosa ihmisistä olisi valinnut elonpäiviensä ennenaikaisen ja pikaisen lyhentämisen.
Ihmisen ei tarvitse olla palkkatöissä, että voi huomata elämän kauneuden kaikkialla ympärillään. Ihmisellä ei tarvitse olla ystäviä taikka perhettä, että hän voisi kokea ja antaa rakkautta.
Toki se on helpompaa yllämainituissa tapauksissa, mutta elämä ei aina ole helppoa.
Ahdistus on eräällä tavalla onnellisuuden vastakohta. Yleensä ihmiset kuvittelevat tulevansa onnellisiksi, kun heillä on jotain materiaalista - kodinkoneita, taidetta, autoja, varallisuutta.
Kun ihmisellä ei ole työtä, perhettä eikä ystäviä, kuvittelee hän, että onnellisuuden puute johtuu mainittujen asioiden puuttumisesta.
Oikeastaan onnellisuus on itsensä ja olosuhteiden hyväksymistä sellaisina kuin ne ovat. Aurinko nousee jokaiselle ihmiselle samalla tavalla, näkipä tämä sitä taikka ei, olipa hän yksinään taikka kumppani vierellään, työssä taikka työttömänä.
Koet luultavasti, että sinut on jollain tavalla suljettu yhteisöstä ulos. Kerrot, ettet omasta mielestäsi ansaitse muuta kuin yksinään olemisen.
On ihmisiä, jotka ovat tai ainakin olisivat teoillaan ansainneet hylkiöksi joutumisen. Sinä tuskin kuulut heihin.
Sosiaaliset tilanteet adistavat sinua. Ne ahdistavat monia muitakin. Ahdistuksen vuoksi niitä ei kannata alkaa välttelemään, ahdistus vain voimistuu siitä.
Ahdistuslääkkeet ovat hyviä siinä mielessä, että niiden avulla voi päästä ahdistuskierteestä eroon. Lääkkeiden kanssa voi siis mennä sosiaalisiin tilanteisiin, ja koettu ahdistus on lievempi. Kokonaan se ei varmankaan poistu. Lisääntyneen sosiaalisen kanssakäymisen myötä voi ahdistus vähitellen helpottaa.
Jos nyt kuitenkin ensiksi kerrot lääkärille itsetuhoisuudestasi ja selvität mahdollisuuksia päästä osastolle. Parin kuukauden päästä tilanne voi olla jo parempi.
Miksi luulet etä tuo on hyvä idea? Oletko lukenut osastolla olleiden kommmentteja?
Eikös se vasta ole todettu että osastolta kotiutettaessa on itsemurhariski erityisen korkea?
Eiköhän se kaikkein korkein ole silloin, jos aloittaja nyt heti painuu ottamaan itseltään hengen.
Kerhoja, harrastuksia ?
Mikä vaan.
Mikähän siinä on että ihmiset jämähtävät paikalleen?
Kansakunnan massatuho?
Etsi urheiluseuroja, korunteko kerhoja ... puutöitä...pitsin ompelu.
Loputon määrä kaikkea, missä on touhua ja oppiikin jotain.